Kesäruokakilpailu
Viime vuoden lopulla järjestämästämme reseptikilpailusta jäi käteen sen verran kivoja kokemuksia sekä mainioita ruokaohjeita, että päätimme ottaa homman uusiksi. Tällä kertaa metsästämme parhaiden kesäruokien reseptejä, joiden joukkoon voi tietenkin sisällyttää vaikka miten monenlaista sapuskaa. Reseptien ei tarvitse olla itse keksittyjä, mutta olisi kiva, jos ne olisivat valmiiksi testattuja ja kaikin puolin hyviksi havaittuja.Joten jos sinulla on hallussasi ideoita mukaviin kesäherkkuihin, pane reseptiä tulemaan sivupalkista löytyvään sähköpostiosoitteeseemme pastanjauhantaa(at)gmail.com. Kuoreen tunnus "Kesäruokakilpailu".
Kilpailuaikaa on kesäkuun loppuun saakka. Testailemme kiintoisimpia kilpailureseptejä heinäkuun kuluessa (kesälomalla!), minkä jälkeen ilmoitamme onnellisen voittajan. Paras palkitaan jonkinlaisella kesäruoka-aiheisella keittokirjalla, joten kannattaa ilman muuta osallistua!
posted by Rosmariini @ 13:02
16 comments
16 Comments:
Kiva! Ehdottomasti osallistun! Todennäköisesti anjovishöystöllä maustetulla pihvillä. Kunhan muistelen, miten se höystö tehdään ...
Hyvä! Kuulostaa mainiolta. Toivottavasti tuloksena on yhtä mainio reseptisaalis kuin viime kerralla.
Mainiota! Odotan kieli pitkällä kilpailun reseptisatoa. Asumme nimittäin Saksassa jo kahdeksatta vuotta ja tulemme Suomeen kesälomalle elokuussa. Tatsi suomalaisiin uutuuselintarvikkeisiin on aika heikko, mutta mainoksista olemme lukeneet että kaikkea ihanaa on tullut markkinoille. Maustettuja ranskankermoja ja muuta. Niistä voi täällä vain haaveilla, saksalainen kotirouva kun vääntää kaiken itse (eikä ole valmis maksamaan senttiäkään ekstraa mistään puolivalmiista).
Kommenttina vielä: löysin teidän sivunne lähes vahingossa ja nyt ensimmäistä kertaa rekisteröidyn ja kommentoin. Mutta lukenut olen joka sanan mielenkiinnolla viimeisen kuukauden aikana. Kompliment!
Lomailimme itse viime kesänä Saksassa, ja rupesin tässä mietiskelemään sikäläisiä sapuskakokemuksia. Eräässä pikkukaupungissa nautittu Wiener Schnitzel taisi olla (ainakin itselleni) reissun kohokohta. Pitäisi kokeilla tehdä sitä joskus itsekin, vaikka yleensä tuommoisia leivitettyjä juttuja ei tule juuri harrasteltua.
Niin ja kiva, kun kommentoit! :)
Mukana ollaan, kenties pastalohisalaatilla.
Aina vieraillessani suomalasessa ruokakaupassa pongaan paljon uusia tuotteita ja mietin mita oli elama ennen valmispakasteita / kaasuun pakattuja patonkeja hatavaraksi. Dubaissa kaupoista saa myos miltei vaikka mita mutta yllattain ns. mikroateriat puuttuvat, pakastepizzoja on vain muutamaa lajia. Halvempi ostaa pizzeriasta pizza mukaan tai vierailla kaupan "valmisruokatiskilla" (=kaupassa itse tehtya "kotiruokaa").
Punakantista maustettua ranskankermaa saa toki taaltakin mutta hinta reilut 5eur, lieko Suomessa parin euron tienoilla? Siksi ostan mielummin paikallista tuotetta parillakymmennella sentilla ja maustan itse...
Tykkaan yli kaiken Turunmaa juustosta ja yritin ostaa sita Tapiolan Stockalta vahan aikaa sitten mutta suru oli suuri kun minulle kerrottiin etta Valio ei enaa tuota ko. juustoa irtomyyntiin, vain valmiiksi pakattuina. Juustojen ostamisen ihanuushan on juuri siina etta voi ottaa vahan sita ja vahan tata...
Hyvä homma. Reseptiä tulemaan vaan (tässä seuraavan kahden viikon aikana;)!
Noissa erilaisissa maitovalmisteissa (smetanat, ranskankermat, kermaviilit) kuulostaa olevan kyllä huimia eroja eri maiden välillä (siis siinä, miten niitä kaupoista saa). Eikä ulkomailla purkkeja luuratessaan voi olla koskaan aivan täysin varma, että minkälaista valmistetta sieltä kannen alta loppujen lopuksi paljastuu.
Esipaistetut patongit ovat kyllä jotain semmoista, jota on oltava kaapissa aina. Eivätkä ne tosiaan ole mikään kovin vanha keksintö. Ja juustotiskit ovat ihan ykkösiä siinäkin mielessä, että niissä pääsee vaikuttamaan kätevästi pakkauskokoihin, kun yleensä valmispakkaukset ovat semmoisia perhekokoja. Minä olen myös ennemminkin tämmöinen nokareostaja. :)
Pakko kommentoida viela eri ruokakulttuureista; Shanghaissa ollessani sain paljon kysyvia katseita ruokakaupassa, ts. kaikki halusivat nahda mita karryissani oli, kollegani olivat lahinna huolissaan osaanko ostaa mitaan. No pari mokaa tapahtui, ostin tuhatvuotisia munia ohukkaita varten ja sokeripussin sijasta suolaa. Munat eivat meinanneet millaan hajota ja lopulta tokin niita syomapuikoilla ja huomattuani mita ne ovat, heitin menemaan (munilta nayttivat ja paketissa oli kanan kuva). Suolaa tajusin maistaa ennen kuin pilasin ohukastaikinan mutta tosi fiksua pistaa suola ja sokeri samaan hyllyy, tosin kidekokohan saattaa olla vahan erilainen. Mutta lopulta sain onnistuneesti paistettua wok-pannussa nimpparilettuja vieraille jotka tyytyvaisina soivat niitakin puikoilla...
Saako osallistua monella reseptillä, jos ei millään osaa päättää!
Johanna: Kiinassa ruokashoppaaminen voisikin olla varsinainen elämys. Tuhatvuotisia munia ohukkaita varten - hehee! :D
Eräs Saara: Toki. Me voimme sitten valita reseptien joukosta omaan suuhumme parhaiten sopivan. Tai testata vaikka kaikkia, jos aika vaan suinkin antaa myöten. ;)
Jatkan vielä hiukan tästä aiheen vierestä kun kerran alkuun päästiin.
Ei se ollut ostoksilla käynti alussa ihan helppoa täälläkään, vaikka kirjaimet ovat sentään samat. Koulusaksani oli muuttunut aikoja sitten sivistykseksi ja jotenkin logiikka ruokakauppojen hyllyjen täyttämisessä oli aivan eri kuin mihin olimme tottuneet. Maitotuotteissa oli ehkä eniten säätämistä, montako prosenttia rasvaa ja silleen. Makeita jogurtteja löytyi kyllä hyllymetreittäin, mutta esim. hyla-tuotteita silloin 8 vuotta sitten ei ollenkaan. Nyt jo vähän paremmen.
Erittäin hauska yllätys oli myös paikallinen vesi. Se on todella niin kalkkista ettei voi kokeilematta uskoa todeksi. Suomalaiset vieraamme aina alkuun vähättelivät että on meilläkin kalkkinen vesi kun koitimme heitä hiukan varoitella. No, kun tulivat ensimmäisen kerran suihkusta tukka pystyssä kuin Jukolan Jussilla niin jo loppui puheet. Täällä kun voi ihan hyvin sanoa että kalkin joukkoon on lisätty sen verran vettä että se juuri ja juuri liikkuu putkistoissa. Voi vaan kuvitella millaista gourmet-jauhelihakastiketta sain aikaan ennen kuin ymmärsin suodattaa käyttöveden. Kyllä suomalainen puhdas, raikas, kylmä käyttövesi on se asia jota ehkä eniten täällä kaipaan.
Olin lukioaikoinani yhden kesän Saksassa ja silloin puhuttiin puhtaan veden pulasta. Juomavetenä käytettiin pullotuotteita. Nythän pullovesimuoti on levinnyt vahvasti Suomeenkin, vaikka täkäläisessä vesijohtovedessä ei useimmiten ole mitään vikaa. Itse asiassa ovat useaan otteeseen mitanneet vesijohtoveden pullossa seisonutta laatuisammaksi. Suomessa vesijohtoveden laatua valvotaan käsittääkseni pullovesiä tiukemmin.
Keittiömme on viettänyt hieman hiljaiseloa viime ajat ja kunnianhimoiset kokkausprojektit ovat olleet harvassa, mutta katsotaan josko jotain kilpailuun kelpaavaksi katsottavaa kesäruokaa sattuisi syntymään...
Keittiöpuolen kunnianhimo taitaa olla itse kullakin näillä helteillä vähän kadoksissa. ;) (Ja nyt on vielä ukkosta ilmassa, kamalan kostea ja painostava ilma koko ajan.)
Olemme osallistuneet;)
Nam! Pitää ottaa kyseinen sapuska ohjelmaan heti kohta ensi tilassa. :) Onneksi hyviä grillailuilmoja näyttää nyt riittävän.
Näinhän se menee. Kyllä se kokkailemisen ilo (sekä oma että muiden) on paras palkinto, mitä tästä hommasta saa. Ihmisten moneen kertaan testaamat ja käytössä hyväksi hioutuneet reseptit ovat aivan kullanarvoisia, joten on aina yhtä mukavaa, jos joku on valmis jakamaan ideansa muidenkin kanssa - olipa sitten kilpailu käynnissä tai ei.
Taidanpa muuten tarjota raparperikalaa omillekin vanhemmilleni, kunhan tulisivat tässä kesän mittaan käymään. Voisi olla täsmälleen heidän(kin) suuhunsa sopiva sapuska.
Lähetä kommentti
<< Home