Vaahtokarkkikaakao

Edellisestä kirjoituksesta saattoi saada ehkä hieman virheellisen kuvan kuluneen viikon tapahtumista. En minä täällä sentään pelkkiä ituja ole popsinut, pois se minusta. Yhdestä Alaston kokki -kirjasta osui nimittäin silmääni Jamie Oliverin vaahtokarkkikaakao, jota piti tietenkin testata, kun hyllyssä sattui olemaan sopivasti grillattavaksi (tai tikun nokassa paistettavaksi) ostettuja vaahtokarkkeja. En ole mikään erityinen kaakaon ystävä, mutta tällä ohjeella pyritään saamaan kaakaosta käsittääkseni tavallista vaahtoavampaa ja herkullisempaa.

Aluksi tuikataan mukin pohjalle sopiva määrä kaakaojauhetta ynnä hieman sokeria sekä pari kolme vaahtokarkkia. Sitten kuumennetaan maitoa kattilassa tai mikrossa, minkä jälkeen kaadetaan mukiin sen verran maitoa, että kaakaojauhe liukenee. Loppu maito norutetaan termospulloon niin, että sinne jää myös reilusti tyhjää tilaa. Tyhjä tila on nimittäin tässä tapauksessa vaahtoutumisen salaisuus. Suljetaan korkki huolella, ettei pääse roiskumaan, ja sen jälkeen ravistellaan putelia tomerasti suurin piirtein minuutin ajan. Sitten vaan vaahtoutunut maito mukiin ja juomaan. Omasta kaakaostani tuli melkoisen vaaleaa, kun en selvästi hallinnut kaakaon ja maidon välisiä mittasuhteita kovinkaan hyvin. Mutta ihan hyvältä maistui silti.

Sain muuten tuliaiseksi vaahteranlehden muotoista pastaa sekä jonkinlaista vaahterasiirappivalmistetta. Kukaan ei varmaan vielä tuon perusteella arvaakaan, että mikäköhän mahtoi olla se maa, jossa Pippurimylly vieraili. Keittokirjankin sain, joten pääsen lähiviikkoina perehtymään kanadalaisen keittotaidon salaisuuksiin kenties hieman syvällisemminkin.