Kuivapastaa

Kun tekee pastaa, taikinaa kannattaa veivata samalla kertaa yli hetkellisten tarpeiden. Kuten niin monen ruoka- ja nautintoaineen kanssa, myös tässä pätee viisaus "vähän liikaa on sopivasti".

Matkimme suoraviivaisesti Jamieta ja kuivatimme taannoisen lasagnen valmistuksesta yli jääneen pastataikinan tuolin selkänojalla (kun se näytti hänen kirjassaan niin valokuvaukselliselta!) tagliatelle-henkisiksi nauhoiksi kaulittuna. Muuten kuivatus onnistui mainiosti, mutta samaan tuoliretkuun emme mene toista kertaa - emmekä suosittele sitä muillekaan. Pasta nimittäin kuivui yllättävän nopeasti ja pitkät nauhat ryhtyivät aamuyöllä katkeilemaan. Sai siinä sitten heräillä yön myötä ja hämmästellä, kuka keittiössä tepsuttaa! Aamulla oli pastanhäntiä pitkin lattioita. Myöhemmin silmäilty kirjallisuus paljastikin, että pasta kuivuu varastointikuntoon jo 3-4 tunnissa. Suotta siis roikutimme sitä yli yön.

Katovuoden tunnelmista huolimatta suurin osa pastasta jäi kuitenkin tuolinkarmille. Näin kuivattu pasta säilyy Jamien mukaan ilmatiiviissä rasiassa vähintään kaksi kuukautta - jos siihen malttaa olla kajoamatta. Tuhti tomaattisoosi tulee nimittäin keitettyä miltei väkisin, jos tietää kaapista löytyvän omatekoista kuivapastaa. Samalla voi omahyväisesti hymähdellä jenkeille, jotka ovat taas arponeet ravintoympyränsä (taikka mikälie pyramidi se siellä lieneekin) uuteen uskoon. Pastaraukka on nopeista hiilihydraateista koostuvana herkkuna kategorisoitu ainekseksi, jota tulisi syödä hyvin harkiten. Pah! Jos ymmärtää lopettaa ruokailun kun vatsa on täysi, voi huoleti nautiskella paikastaan ravintopyramidin huipulla!