Keittiön hyllyjen kätkemää

Nainen ratissa heitti ilmoille mielenkiintoisen haasteen, keittiöömme kätkeytyneen roinan esittelyn. Pastanjauhajilla ei ole kamalasti koriste-esineitä esillä syystä että perheen mies on harvinaisen roinakielteinen tapaus (se ei onneksi estä naista ripottelemasta sinne tänne kynttilälyhtyjä ja maljakoita). Eikä varsinkaan keittiöön paljon mahdukaan, kun joka paikka on täynnä tomaattisäilykkeitä. Mutta yksi kyökin nurkkaus on pyhitetty kuitenkin krääsälle, ja tässä sieltä pari otantaa:

Savisen viinikarahvin katveessa lymyilee hääkakustamme poimittu pariskunta. Esineeseen liittyy huomattavasti tunnearvoa sen vuoksi, ettei meidän ollut tarkoitus koskaan edes syödä hääkakkua. Avioiduimme nimittäin keskenämme tavallisena marraskuisena tiistai-iltapäivänä maistraatissa kertomatta asiasta kenellekään. Ilmoitimme tekosestamme alkuillasta tuttavillemme puhelimen välityksellä, minkä jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun paikalle (eli silloiseen lähipubiimme) lennähti kavereita mukanaan suklaakakku, jonka päällä tuo keittiön hyllylle päätynyt pariskunta patsasteli. Ikimuistoista oli se.

Tässä on puolestaan öljylyhty, jollaisiin ihastuin jokunen vuosi sitten Ravintola Istanbulissa. Sen voi ehkä tällä hetkellä luokitella krääsäksi, koska vekotin ei ole juuri nyt toiminnassa. Sydämessä on jotain häikkää, mistä syystä liekki ei pala kunnolla. Mutta jospa joku ystävällinen herrasmies säätäisi lyhdyn lähiaikoina kuntoon, niin pääsisimme taas ruokailemaan öljyliekin valossa. Lyhdyn vasemmalla puolella hyllyssä on metallipurkki, jota voisi mahdollisesti käyttää viininjäähdyttimenä, ja oikealla teekannu, jota ei myöskään käytetä juuri nyt. Toivottavasti kuva ei paljasta, kuinka vähän tuosta hyllystä on pyyhitty pölyjä viime aikoina.

Kamalaa, meinasin unohtaa vanhan kunnon tuuskupullon, joka luuraa keittiössä osin keittokirjojen katveessa. Kyseessä on joskus 1990-luvun lopulla tyhjentynyt viinipullo, joka päätyi kynttiläpulloksi syystä, että puteli oli päällystetty jollain säkkikankaan tapaisella. Aluksi siihen syntyi ihan luonnostaan muutamia steariinivalumia, joista innostuneena pienperheemme miespuolinen jäsen pani eräänä jouluna toimeen ammattimaisen tuuskaamisen. Muiden kynttilöiden valumista sai oivallisia tuuskupaloja, joita sitten saattoi sulattaa pullokynttilän liekissä ja valuttaa niitä pitkin putelin kylkiä. Eli kynttilän polttamiseen liittyi viimeistään jälkiruokavaiheessa vähän tuuskaamista. Lopputuloksesta tuli hieman epäluonnollinen, ja kun viinipullokynttilä on loppujen lopuksi melkoisen kiikkerä vehje, se jäi nykyiseen kämppään muutettuamme pois käytöstä. Luulin itse asiassa heittäneeni steariinihökötyksen muuton yhteydessä kokonaan pois, mutta tallessahan se on vielä kuin mikäkin. Ainakin siihen liittyy kamalasti muistoja, joten nostalgia-arvo on ihan taattu.

Jos joku muu haluaa esitellä tavarakokoelmaansa, niin alkuperäinen tehtävänanto kuului näin: "Onko sinulla outoja koristeita tai roinaa, jotka ovat aikojen saatossa lojumaan jäätyään muuttuneet koristeiksi. Kerro niistä koko Blogistanialle! Jos esineeseen liittyy tarina, kerro sekin. Foto ois kiva, mutta ei pakollinen."