perjantaina, syyskuuta 02, 2011

Ensimmäinen chilinkasvatuksemme: paljon kasvia, vähän chiliä

Alkuvuodesta aloitettu chiliprojekti venyi pidemmäksi kuin kuvittelimme, mutta nyt lienee hyvä paikka loppuyhteenvedolle, opiksi ottamiselle ja vinkkien kyselemiselle seuraavaa kasvatusoperaatiota varten. Kasvit kasvoivat ja chilejäkin saatiin, mutta ei ihan siinä määrin ja niin nopeasti kuin olisimme kuvitelleet.

Nyt kuulisimmekin mielellämme kokeneempien oppeja ja vinkkejä, jotta seuraavalla kerralla saadaan enemmän tulta suuhun!

Idätys

Idätimme useammansorttisia chilinsiemeniä sekä pienissä kivivillakuutioissa että mullassa. Kun vihreää punnersi esiin, kaikki taimenalut siirrettiin aluksi Zengrow-vesiviljelyjärjestelmän lampun alle. Tässä vaiheessa kaikki meni vielä jotakuinkin mallikkaasti: chilit ottivat vähitellen pituutta ja massaa, kuten kuuliaisten eliönalkujen kuuluukin.

Jatkoimme tätä vaihetta ehkä kuitenkin hieman liian pitkään, ja lisäksi valoa oli kasvien määrään nähden hintsunlaisesti. Tuloksena oli nippu suhteellisen hinteliä taimia, joista kuitenkin valikoimme pontevimmat jatkoon.

Kasvatus

Kun taimet olivat venytelleet reilun vaaksan mittaisiksi, eriytimme ne kahteen ryhmään siten, että osa laitettiin kivivillakuutioissaan Zengrow-järjestelmän kastelulaitteeseen, mutta Zengrow'n mukana tulleita valoja huomattavasti tehokkaamman kasvilampun, projektiin lainaksi saadun ns. suurpainenatriumvalaisimen alle. Multaan, tavallisiin punaisiin saviruukkuihin istutetut taimet taas asetettiin Zengrow-loisteputkivalaisinten alle.

Tehokkaampi lamppu näytti selvästi voimansa: sen alla chilit ryhtyivät sekä venymään että paksuuntumaan uskomatonta vauhtia! Paksua, puumaista vartta puski jopa liian kanssa.

Emme oikein tienneet, millä tavoin chilejä olisi pitänyt latvoa ja karsia, joten tuloksena olikin hetken päästä melkoisen sekava viidakko joka suuntaan pursuavaa ja laajenevaa chilikasvustoa. Yli äyräiden ja ohi lampun kasvavia oksia koitin silloin tällöin leikellä, mutta kasvien hallinnassa pitämisessä oli kyllä täysi työ!

Lannoitus

Sekä mullassa että vesiviljelyssä kasvaneitä chilejä ruokittiin General Hydroponicsin kolmikomponenttisella Flora-sarjalla siten, että alkuvaiheessa kasveille annettiin suhteessa enemmän Gro-pullon sisältöä - ja kasvun jatkuessa Bloom-pullosta lurautettiin aina joka lannoituksella hieman enemmän, Gro-komponentin kustannuksella. Micro-liemen osuus pidettiin koko ajan vakiona.

Tällaisen useammasta komponentista koostuvan lannoitteen ero kotoisiin Substraleihin ym. onkin juuri siinä, että lannoitteen koostumusta voi säädellä kasvin elinvaiheen mukaan. Ottaessaan pituutta ja kasvattaessaan vihreitä osia kasvin tarpeet ovat painottuneet hieman toisella tavoin kuin hedelmänmuodostusvaiheessa.

Luonto hoitanee asian automaattisesti siten, että maaperän koostumus ja ravintopitoisuus muuttuu pikku hiljaa keväästä syksyyn kohti sadonkorjuuaikaa mentäessä, mutta näin sisällä kliinisissä olosuhteissa keinovalon alla ei lahoavasta aluskasvillisuudesta ja kastemadoista ole juuri apua.

Alussa säädin lannoitelienten pH:tkin aina suositusarvoon mukana tulleen mittaus- ja hapotuskitin avulla, mutta koska täkäläinen hanavesi oli ilmeisesti jo luonnostaan melko lähellä, jätin puuhan sittemmin pois. Ainakaan näkyvää eroa kasvussa ei ollut.

Sadonkorjuu

Tehokkaamman lampun alle laitetut chilit kasvoivat järjetöntä vauhtia ja kukkivat lähes koko ajan, mutta harmittavan harva kukista kasvoi lopulta hedelmäksi ja pääsi lautaselle asti. Jotenkin tuntui, että kukkia tuli aina kasvien yläosiin - jotka sitten nopeasti kukkia kasvatettuaan venyivät pituutta niin paljon, että ne joko kasvoivat kokonaan kasvivalon ylitse hämärään tai sitten niin lähelle lamppua, että kuumuus kuivatti kukat, jotka kasvi sitten hetken päästä varisti lattialle.

Paksuksi ja tuuheaksi kasvanut ja sitä myötä pöydän tasoon taipunut CAP 220 -lajikkeen chili taisi onnistua vetäytymään sen verran muita syrjempään, etteivät sen kukat päässeet kurkottelemaan liian ylös, ja se oli näin ollen tämänkertaisista kasveista satoisin. Lähinnä siitä - sekä onneksi myös muutamasta kovasti odotetun Aji Cristal -lajikkeen oksasta - saatiin kerättyä yhteensä reilu teevadillinen chilejä.

Matkan varrella oli tosin ehditty jo vetää hieman välistä ja poimia muutamia kypsännäköisiä yksilöitä muun muassa täytettäviksi ja pekonikääreessä grillattaviksi.Mullassa Zengrow'n loistelamppujen alla kasvaneet chilit jäivät sen verran pieniksi, etteivät ne kantaneet juurikaan hedelmää.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että niitä taisi tulla kasteltuakin hieman liian paljon puhtaalla vedellä ja liian vähän lannoiteliuoksella. Onneksi Kokit ja potit -Hannelelta saaduista Hungarian Hot Cherry -chileistä kasvoi kuitenkin sen verran palkoa, että siemeniä saatiin talteen seuraavaa kasvatuskokeilua varten.

Mitä tästä opimme?

Seuraavalla kerralla kasveja pitää ehdottomasti leikellä ja karsia karkeammalla kädellä, jotteivät ne lehahda niin joka suuntaan rönsyäväksi verkostoksi. Jollain tavalla tulisi pystyä myös kontrolloimaan niiden korkeutta - ainakin, jos pyritään pitämään kasvatustoiminta sisätiloissa ja pöydällä.

Miten olette tämän ongelman ratkaisseet ja millä tavoin kasvejanne leikelleet? Entä miten olette lannoittaneet chilejänne, ja millaisten valojen alla olette niitä kasvattaneet? Oletteko saaneet pidettyä kukat ja hedelmät järkevillä korkeuksilla, vai pyristelevätkö ne muillakin kohti taivaita?

Miten satoa kannattaisi kerätä? Vähitellen, sitä mukaa kun syötävännäköisiä chilejä ilmaantuu - vaiko kerralla koko kasvustosta?Keräämme siis opit, syömme tämänkertaiset chilit ja toivottavasti hivenen viisaampina käymme kohti uutta yritystä.

22 Comments:

At 2/9/11 19:27, Blogger mikita said...

Kukkia voi ja kannattaa auttaa pölyttymään töpöttelemällä ne kaikki läpi pienellä pensselillä. Silleen herkästi kuten mehiläisetkin tekevät.

 
At 2/9/11 19:47, Blogger Yaelian said...

Mielenkiintoista oli lukea chilien kasvatuksestanne.Minulla on juuri kasvamassa jalopenoa,ja sain tästä muutaman hyvän vinkin:)

 
At 2/9/11 20:10, Blogger Kivitu said...

Onko tuo Zengrow osoittautunut muuten toimivaksi? Hankintalistalla olisi tuollainen kun etenkin chilien kotikasvatteluun on kiinnostusta.

 
At 2/9/11 20:47, Blogger Kotiharmi said...

Täällä täydelliset chiliamatöörit ovat kasvattaneet chilinsä lasitetulla parvekkeella säiliöruukuissa. Viime kesän vankalla kokemuksella :) voimme sanoa, että keinotekoinen pölytys kannattaa. Pikkurillin herkkä kosketus on auttanut! Lannoitteena on ollut Neko-kasviravinne, jota mainostetaan tomaateille ja kurkuille sopivaksi. On näyttänyt sopivan chileillekin. Ovat jaksaneet kukkia ja tuottaa hedelmää. Yhdeksän tuuheaa ja terhakkaa kasvia on nyt siirretty sisälle pakoon kylmyyttä. Naga morich on kiukutellut koko kesän, eikä ole saanut ainuttakaan kolmesta kukastaan hedelmäksi asti. Pudotti kaikki. Inca red dropit lykkäävät satoa niin että olemme ihmeissämme niiden kanssa. Kaikenkaikkiaan kovin jänskää tämä chilien harrastelu...

 
At 2/9/11 21:18, Blogger Pippurimylly said...

Kiitos kommenteistanne! Tuota pölytystäpä ei tosiaankaan harrastettu, vaikka siitäkin muistan kyllä lukeneeni. Itseä saa siis niiltä osin syyttää O:-)

Kivitu: aivan toimiva on Zengrow ollut. Omilla lampuillaan se pitää kaupan yrttipuskat hengissä pitkään ja kasvattaa niihin jopa uutta lehteä ja vartta. Tehokkaamman lampun alla itse pumppu- ja vesikierto-osa taas jaksoi toimia alustana kuudelle tukevahkolle, noin metrin korkuiselle chilipuskalle.

 
At 2/9/11 21:31, Blogger Hannele said...

Meidän chilit on latvottu kerran, lannoitettu ensin typpevällä lannoitteella ja kukka/hedelmävaiheessa typettömällä ravinteella. Altakasteluruukuissa ne kasvavat itäistä leveyttä ja pohjoista pituutta niin ettei kasvihuoneeseen meinaa mahtua. Tänä vuonna chilit ovat kypsyneet selvästi edellisvuosia hitaammin. Hitaasti hyvää.

 
At 3/9/11 10:33, Blogger Santeri Kyröhonka said...

Kuvissa ei näkynyt tuuletinta. Pienikin tuuletin etenkin taimivaiheessa auttaa tukevoittamaan runkoa. Ja tuo keino pölytys auttaa tosiaan paljon. Itse käytän siihen pumpulituoppoja. Jos ei ehdoin tahdoin tahdo kokeilla risteytystä, niin silloin tuppo/pensseli per laji ;-)

Ja alussa kannattaa ensimmäisiä nuppuja nyppiä pois. Se lisää kukkien tuotantoa.

Samoin satoa voi ja kannattaa napsia ainakin aluksi käyttöön. Se kiihdyttää satoa myös.

asvien "trimmaus" kehittää myös kasvua, eli tulee tuuheampia puskia.

Vesiviljelyyn pääsee helposti sisälle ostamalla kannellisen ämpärin ja ilmapumpun sekä pari metriä letkuu.

Kanteen reikä verkkoruukulle, sekä letkulle. Tuki letkun pää ja tee loppupäähän muutama reikä. Kasvi kivivillassa tai lekasorassa verkkoruukkuun ja ämpäriin ravinneliuksella terästettyä vettä niin, että juuret yltävät siihen.

Itsellä on ollut ja on monenlaisia vesiviljelyvehkeitä, ja ämpärihydro on parhaita.

 
At 3/9/11 13:16, Blogger Rosmariini said...

Äh. Kätevää olisi kieltämättä ollut, jos olisi saanut nämä neuvot jo siinä kasvatuskamppailun aikana. :) Pitää raportoida uusi yritys huomattavasti tarkemmin.

 
At 3/9/11 15:46, Blogger sauvajyvänen said...

Minä olen kasvattunut vuosia chilejä ihan simppelisti. Alan idätyksen siinä maaliskuun puolessä välissä pienissä ruukuissa ikkunalaudalla (ilman lisävaloa) ja siirrän chilit ulos kesäkuun alkupuolella vähän säistä riippuen. Silloin kun asuin kerrostalossa, laitoin chilit suoraan kasvusäkkeihin, ja silloin pölytys oli tuikitärkeä muistaa, käytin vesiväripensseliä. Nyt kun chilit saavat kasvaa omalla pihalla ruukuissa, ei pölytystä tarvitse muistaa, täkäläiset ötökät toimivat siinä missä Meksikonkin.

Minä en ole kamalasti lannoittanut, ruukuissa oleva kasvimaamulta on riittänyt hyvin. Tästä tosin taitaa olla kahta koulukuntaa, osa lannoittaa, osa ei, enkä minä ole eroa huomannut kummin vaan teen. Jos kukkia tulee liikaa, niitä kannattaa nyppiä pois, jos alkaa näyttää siltä ettei kasvi jaksa tehdä kaikki valmiiksi asti.

Minulla on vähän vaihdellen vuodesta riippuen 6-12 kasvia, ja satoa on tullut vähimmillään kilon verran, parhaillaan monta kiloa. Niin, minä en ole karsinut kasvustoa mitenkään, mutta ehkä se ei tälläisessä simppelissä kasvatuksessa pääse niin villiintymään. Laitan blogiini jossain vaiheessa lisää kuvia, nyt siellä on vaan alkukesän kuvia.

 
At 3/9/11 19:22, Blogger -kummitus- said...

Rohkeasti vaan ruukut ensin valoisalle ikkunalaudalle ja sitten heti ilmojen salliessa parvekkeelle tai ulos! Ja se pölytyksen auttaminen on aivan ehdotonta! Mulla ainakin viime vuonna tuli yhdestä kasvista chiliä melkein jouluun saakka. Olisi varmaan tullut seuraavana keväänäkin, ellen olisi palelluttanut kasvia vuodenvaihteessa. Kasvit tykkäävät kun niitä kiduttaa.

 
At 3/9/11 21:01, Blogger Santeri Kyröhonka said...

Kannattaa myös muistaa, että chilit ovat monivuotisia. Eli jos tila ei muuten riitä, niin leikatkaa vaan ihan rajustikin alas, ja sitten valoisalle ikkunalle talvehtimaan.

Tai sitten Bonchina odottamaan uutta kesää. http://www.fatalii.net/growing/index.php?option=com_content&task=view&id=95&Itemid=105

 
At 4/9/11 12:42, Anonymous Antti said...

Äh, olikin NoScript blokannut tuon tunnistushomman. Eli yllä oleva loputon lätinä on minun.

 
At 4/9/11 12:43, Anonymous Anonyymi said...

Höm... nyt anonyymina vahingossa lähtenyt viesti hävisikin... :/

 
At 4/9/11 16:12, Blogger Rosmariini said...

Pelastin Antin "loputtoman lätinän" sähköpostin puolelta. :) Eli tässä tulee:

"Itse en ole tuulettanut ainuttakaan tainta - mitä nyt kesällä ulos vietyjä on tuuli riepotellut - ja hyvin kasvaa niin tukevia kuin lajikkeella on tapana. Paljon tuuletinta tärkeämpää on hyvä valo sekä sopiva lannoitus.

Oikeastaan ainoat joiden kukkia olen käynyt ensimmäisten parin jälkeen hipelöimässä (ihan sormin vaan, ei ne niin kauhean herkkiä ole) on nuo rakkaani, Rocotot. Toisinaan olen saattanut sipaista jonkun habaneronkin kukkaa.

Paprikat on kuitenkin sen verran tehokkaasti itsepölyttyviä, että pölyttymiseen riittää avuksi luunappi tai pari varteen tai isompiin oksiin silloin tällöin jos/kun ei tuuli ole heiluttelemassa. (Chinese Pot Chilli -pikkuannuumista on tullut ~150 kypsää ja oksilla killuu taas lähemmäs sata pientä punaista tikkua; suunnilleen saman verran näköjään vihreitäkin jo. Kastelun yhteydessä tapahtuvaa oksien heilumista ja satunnaista lakastuneiden nuppujen pois pyyhkäisyä kummempaa pölytystä en ole harrastanut.)

Sisäkasvatuksessa Kekkilän puutarhaturpeessa ikkunoiden takana (Orthexin ja Ikean säiliöruukuissa) olen huomannut, että etekin chinenseille riittää hyvinkin vähäinen lannoitus. Puutarhan Kesää olen käyttänyt ravinteena noilla. Nyt jokin aika sitten alkoi Habaneroilla toinen satokierros (originalissa ~30 uutta tekeillä, Sudden Deathissa 15-20, molemmat kukkivat vielä ahkerasti) kun nostin annostuksen noin 0,5-6 ml/l (silmämääräisesti maustemitalla annostelen). Ensimmäisen sadon kypsytyksen aikana laskin neljännekseen ohjeesta, tuo "korotettu" on siis noin puolet PK:n ohjeesta. Jos olisin pitänyt evästyksen reippaana, voisi sato olla tuntuvasti isompi niin hedelmien määrässä kuin koossa, mutta epäilin kesän riittävyyttä. Tilastakin oli vähän pulaa jos kasvu olisi jatkunut.

Baccoilla se typen sopiva määrä ei ole ihan niin herkässä ja satoa kyllä syntyy rankallakin lannoittamisella, mutta kyllä se suurin haaste itselläni on ollut kastella ja lannoittaa riittävän vähän.

Etenkin isoilla annuumeilla, jotka usein ryhtyvät satoamaan hyvinkin nuorina mutta kypsyvät erittäin hitaasti, kannattaa tosiaan ensimmäiset raakileet melkeinpä nyppiä pois, että ehtii isompi satsi kypsyä hyvän sään aikana. -nimim. 12 Poblanoa puskassa, jotka ovat vasta pari viikkoa olleet täydessä mitassa. ;)

Kotiharmi: Taisi olla Nagalle liian typpipitoista evästä tuo. Tai sitten vain ylipäänsä liikaa lannoitetta. Joskus viime talvena chilihommia aloitellessa sitä Nekoa itsekin katselin, mutta jätin ostamatta kun NPK-suhde (etenkin N:K-akselilla) ei muistaakseni ollut ihan kohdillaan. Kaliumia pitäisi olla selvästi enemmän kuin typpeä, fosforiakin tarvitaan suht reilusti.

Ihan tyytyväinen olen omiin kasveihini näin ensimmäisellä kaudella, satoa on jo yhteensä yli kilo tullut ja vielä on paljon korjattavaa, kun vain kypsyisivät ensin. Alkaa vain ulkona olla aika vilakka, mikä tuota elämää hidastaa kyllä.

Onneksi nämä työhuoneen muutamat sisällä kesän viettäneet satoavat vielä runsaasti, etenkin Rocoto Perun toisen kierroksen kukkimis- ja satoamisinto ilahduttaa. Viikko sitten korjasin 15 kypsää, nyt on jo yli 20 uutta tulossa ja kehitys senkun jatkuu. Oli kerrassaan hieno maku ja mukavasti poltetta noissa rocotoksi suht pienissä hedelmissä. Onhan tuo aika iso rönsyilevä rohjake, 200 mm Pauliina-ruukussa työpöydällä asuva puska vie noin 100x150x60 cm tilan..."

 
At 4/9/11 23:13, Anonymous Dorset Naga said...

Oulun vesijohtoveden pH on noin 8,2-8,5. Tuppaa olemaan liian emäksistä oikeastaan kaikille kasveille.

http://www.ouka.fi/vesi/talousveden_laatu.htm

 
At 5/9/11 13:07, Anonymous Antti said...

Kiitos, Rosmariini. Siinähän sitä tosiaan oli lätinää... ;) Onneksi ei näin jälkeenpäinkään hirmu pahasti asian vierestä tuntunut menneen.

Kukkien kopeloinnista tuli vielä mieleeni semmoinen juttu, että chinenset vaikuttaisivat yleensä viettävän päivän-pari kukan aukeamisesta odottaen ulkopuolista siitepölyä. Eli juuri auenneen kukan pölyttömyyttä ei tarvitse ihmetellä sen kummemmin. Sitten kun heteet aukeavat niin pölyä kyllä riittää jos ravinteet on kohdallaan.

Siitä en tiedä, mikä tuohon odotusjakson pituuteen vaikuttaa, eli onko olennaisemmassa osassa lajike vaiko ravinteet.

 
At 5/9/11 21:45, Blogger Pippurimylly said...

Tuuletinta ei tosiaan tullut näille chileille kokeiltua. Sen kyllä huomasimme, että kun yksi kuudesta vesiviljelyssä olleesta taimesta sattui sellaiseen kulmaan, että vesinoro heilutteli sitä koko ajan, niin siitä tuli kyllä alussa huomattavasti muita jämäkämpi ja vahvempi. Ajan oloon erot toki tasoittuivat. Tuulettimella voisi onnistua poistamaan liian hintelien tainten ongelmaa.

Antti - oletko siis ihan ikkunan vieressä kasvattamalla saanut tuollaisia satoja? Melkoiselta määrältä chiliä kuulostaa! Mahtaa olla aurinkoinen ikkuna :)

Santeri - millaisella ilmapumpulla olet tuollaista ämpärihydroa ajanut?

 
At 6/9/11 21:25, Blogger PP said...

Ei muuta kuin chilifoorumille lukemaan ja kirjoittelemaan. Infernon sivuilla on myös paljon hyvää tietoa. Syksyn ja talven pikkuhiljaa opiskelemalla saatte ensi kaudelle hyvät tiedot ja ohjeet, joilla sato on pienellä tuurilla ihan toista luokkaa kuin nyt.

 
At 7/9/11 11:40, Blogger Hanski said...

Avomaalla on täällä Kotkan suunnalla chilejä kasvatettu. Pikkutaimet latvoin kerran. Hieman olen pölyttämisessä pörriäisiä avittanut, lähinnä runkoja napauttanut silloin tällöin. Lannoituksen hoiti alkukesällä ihan tavan kanankakka (liekö kauheakin kardinaalivirhe?)ja satoa on tullut kiitettävästi. Varsinkin Bubba ja Black Scorpion Tongue ovat tehneet hedelmää kiitettävällä tahdilla. -Tosin Hungarian Hot Cherry teki vain vaivaiset kolme palleroa... Kohta on aika siirtää kasvit sisätiloihin, ainakin täällä päin alkaa yöt olla jo melkoisen kylmiä. Oppia ikä kaikki, uudella innolla taas ensi keväänä kasvatuksen pariin. Tämä harrastus on varmasti "loputon suo" (positiivisessa mielessä), ja uutta oppii vuosi vuodelta!

 
At 7/9/11 16:06, Anonymous Antti said...

Kyllä nuo tuossa mainitut sadot on kaakkoon tai etelään antavilta ikkunoilta (3 ruutua, noin 200x150 cm kokoa - aurinkoa tulee noin 7.30-17 eli chilit tykkää mutta työskentely kesähelteillä ei ollut niin kovin kivaa...) kerätty. Rocoto Perussa mennään nyt jo neljännelle kymmenelle uusien raakileiden lukumäärässä, samoin orggis Habanerossa. Sudden Deathkin alkaa lähestyä kolmeakymmentä raakiletta.

Kotona on pihalla sitten mm. Starfishissa vielä ehkä ~80 raakiletta, kun kolmisenkymmentä enemmän tai vähemmän kypsää on jo kerätty pois. Samoin Inca Red Dropissa taitaa olla satakunta marjaa kypsymässä vähitellen, Homerassa vain parikymmentä mutta ovat sitten isoja, Poblanossa on vielä kymmenkunta nyrkin kokoista mollukkaa. Lemon Dropissa muutama kymmenen siinäkin, vaikka vasta heinäkuun lopussa alkoi kukkia kun selvisi tuholaisten taimivaiheessa tekemistä vaurioista. Cheiro Roxasta korjasin viikko sitten 305 grammaa suurimmillaan peukalonpään kokoisia marjoja, eli lottomutuna arvioiden 100-150 kappaletta (isohko osa oli pieniä raakileita). Maku ei ollut hyvä, mutta kasvi on nätti joten bonchi-kokeiluun menee kyllä jahka ehdin.

Itse veikkaisin, että se veden virtauksen tielle osunut oli aluksi pirteämpi pikemminkin siksi, että sen juurille tullut vesi oli hapekkaampaa kuin heilumisen vuoksi. Mutta se on vain arvailua, kun en ole kokeillut tuuletusta enkä vesiviljelyä koskaan.

 
At 20/9/11 21:16, Blogger Pippurimylly said...

Katsotaanpas, jos jonkin kasveista saisi vielä pelastettua talvehtimaan! Jos ei, niin keväällä uudet kylvöt ja uusi yritys ulko- ja ikkunalautakasvattelun suhteen. Nyt talven ja kevään mittaan voisi tietenkin kokeilla, jos paremmalla hoidolla saisi sisällä lamppujen alla kunnollista satoa aikaiseksi.

Onko lajikkeiden välillä suuria satoisuus- tai haastavuuseroja? Mikä olisi hyvä, helppo, satoisa, mukavan makuinen ja ruoanlaitossa käyttökelpoinen chili aloittelijan kasvatettavaksi? Aji Cristalia tunnutaan monessa paikoin suositeltavan, lähinnä sen hyvän maun vuoksi.

 
At 24/9/11 23:00, Anonymous Antti said...

Aji Cristal on tosiaan erittäin suosittu. Ja onhan se varsin käyttökelpoinen kun maku on aika hyvä ja lämpöä löytyy sen verran että sen tunteekin. Omaan makuuni nyt muutamankymmenen erilaista chiliä maistaneena AC ei ol ihan kovimmassa kärjessä, siellä keikkuvat C. Pubescens-lajin edustajat sekä muutama C. Chinense.

Olen nyt yhden kauden kasvateltuani kyllä entistä vahvemmin sitä mieltä, että ainakin muutama erilainen pitää olla. Ensi vuodeksi on tulossa pari-kolmekymmentä uutta lajiketta parinkymmenen talvehtivan lisäksi sekä uudelleen idätyksessä kymmenkunta tällä kaudella hyväksi havaittua lajiketta jotka eivät mahdu talvehtimaan. Näin se mopo keulii. ;)

Baccatumit ovat kyllä sieltä huolettomimmasta päästä, se täytyy todeta, ja niissäkin lajikekirjo on aika laaja. Starfish ja Inca Red Drop ovat tähänastiset suosikkibaccani, tosin Lemon Drop on vielä maistamatta. Guyanalainen baccatum (jolla ei muuta nimeä tiettävästi ole) oli kouvostomiitissä maistettuna oikein raikas ja baccaksi keskimääräistä hedelmäisempi, aavistuksen makeakin - sitä odotan jo innolla ensi kauden sadosta.

Annuumit ovat myös melko vaivattomia ja kiitos pitkän jalostuksen yleensä suht satoisia, mutta ne ovat myös perin herkkiä tuholaisille ja tuppaavat olemaan aika valonjanoisia. Niistä omia suosikkejani tähänastisten kokemusten perusteella ovat Poblano, Homera, Hungarian Hot Wax (ostettuna maistettu), Chinese Pot Chilli. Pelätty Goat's Weed oli sekin yllättävän hyvän makuinen, mutta potkua siinä on sitten kyllä vähän toisella tapaa...

Suosikkilajini eli Pubescensit ("pubet") ovat hankalan kasvin maineessa. Ja onhan niiden vaatimukset aika erilaiset kuin useimpien muiden chilien. Hidaskasvuisiakin ovat - joulukuun alussa kannattaa pistää itämään. Hyvin vähän lannoitusta (ainakin siis peruslannoitetussa turvemullassa) ennen kuin alkaa olla pääsato tekeillä, ei liian kuuma (mielellään alle 30 päivisinkin), selkeät päivä-yö-lämpötilanvaihtelut taitavat olla sellaiset karkeat perustoiveet niille. Mutta hedelmät ovat sitten (yleensä) isoja ja meheviä, polte hienon pehmeä vaikka olisi voimakaskin, ja maku aika lailla erilainen kuin millään muulla. Ja onhan ne violetti-valkoiset kukat todella nättejä.

Chinenseistä ylivoimainen suosikkini on käytännössä tuleton Pink Habanero. Se on jo kohtuullisen hyvin levinnyt kasvattajien keskuuteen. Muita hienoja ovat mm. aika harvinainen Cajamarca, "orggis" Habanero, Peruvian White Habanero, Fatalii (todella tulinen mutta ah niin hedelmäinen ja ihana - hieman omalaatuinen maku), Chocolate Fatalii (tämä on mieto, makean sitruksinen, todella raikas ja herkullinen). Chinenset yleisesti tykkäävät saada mahdollisimman paljon valoa, eikä lämpöäkään kovin herkästi ole niille liikaa.

Hmmm, jos sitä koittaisi vastata tuohon kysymykseesikin... :) Ehkä minulla vain oli aloittelijan tuuria, mutta ei näistä mikään tuntunut erityisen hankalalta, kunhan lopulta opin kastelemaan riittävän vähän. Voisin veikata, että vähimmällä arvuuttelulla ja säätämisellä saatte kelvollisesti satoa jos panostat Baccatum-lajikkeisiin. Toisaalta vaikkapa Nagaa ei montaa kiloa tarvitse tullakaan niin riittää vähäksi aikaa... ;)

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails