keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Pannupizzaa

Suunnittelin blogimme viisivuotissynttärien yhteydessä, että kokkaisin jossain vaiheessa jonkin keittokirjan kokonaan läpi. Kirjaksi valikoitui Jamie's America, joka on pullollaan toinen toistaan houkuttelevampia ohjeita. Esittelen muutamia otoksia kokkailujen etenemisestä tietenkin myös täällä Pastanjauhannan puolella.

Alkuun pääseminen on ollut vaan hiukan työlästä. Kirja alkaa nimittäin amerikkalaisilla klassikoilla: pizzalla, ribseillä, hampurilaisilla, cupcakeseilla ja New Yorkin juustokakulla, joita ei ole jostain syystä huvittanut ryhtyä kokkaamaan. New Yorkissa käyminen lisäsi tietenkin ohjeiden houkuttelevuutta, mutta reseptikilpareseptit ja joulun tulo hidastivat toimeen tarttumista edelleen.

Ryhdyimme viimein toimeen pitämällä pizzaperjantain. Leivinuuni lämpeni amerikkalaistyylistä deep-pan pizzaa varten, ja oih, kuinka mahdottoman maistuvaa se olikaan. Amerikkalainen pannupizza on kuulemma italialaisten maahanmuuttajien sovellus oman maansa ruokaperinteestä: amerikkalaisissa hiiliuuneissa pizzaa ei voinut paistaa puu-uunien tavoin arinalla, mistä syystä sen suojaksi oli laitettava astia.

Ensimmäiset pannupizzat syntyivät siis tavallaan olosuhteiden pakosta, mutta aikamoiseen suosioon ne ovat sittemmin ponnahtaneet. Ainakin moni oma tuttuni pitää pannupizzasta enemmän kuin perinteisestä italialaisesta ohutpohjapizzasta.

Pizzojen täytekin oli tavallista ovelampi: päällysteeseen käytettiin muun muassa tuoremakkaroiden sisusta, joka maustettiin murskatuilla fenkolinsiemenillä ja chilillä. Lisänä muun muassa karamellisoitua punasipulia.

Minä kaivelin pizzakokkimme käyttöön kaikki taloutemme valurautaiset pannut. Jopa tuon yllä näkyvän pienen blinipannun, jonka pystyi laittamaan varsineen uuniin (isompien valurautaisten paistinpannujemme varret eivät valmistajan mukaan kestä uunin kuumuutta).

Juustokakku ja kuppikakut ovat vieläkin tekemättä, mutta niiden jälkeen kirjassa häämöttäisi New Yorkin Chinatown ja siihen liittyvät kokkailut. Aika houkuttelevaa.

Jos aihepiiri kiinnostaa, niin Jamien Amerikka -ohjeita on jonkin verran listattuna Jamie Oliverin omille sivuille.

29 Comments:

At 13/1/11 03:25, Blogger E said...

Kiitos mahtavasta kirjavinkistä, pitääkin heti suunnata Barnes & Nobleen katsomaan, jos löytyisi itsellekin tuo kirja. Täällä Ameriikassa on kyllä vaikka mitä ihania kokkikirjoja mutta joskus pitäisi muuttaa takaisin Suomeen niin se vähän rajoittaa kun ei tiedä millä sitten saisi kaiken tavaramäärän sinne, varsinkin kirjat jotka ovat painavia..

New York cheesecake on kyllä niin hyvää. Jouluna tehtiin suomalainen versio puolukalla, viime viikonloppuna herkuttelin sitä oikein tuplana kun ensin kävin maistamassa palasen Cheesecake Factoryllä ja sitten vielä toinen palanen Juniorsissa, jossa on huhujen mukaan New Yorkin paras juustokakku. Maittavaa oli.

 
At 13/1/11 07:12, Blogger Janna said...

Tuo Jampan Ameriikka on kyllä mahtava kirja. Yksi parhaista sellaisista, joita tulee selailtua uudestaan ja uudestaan. Oon muistaakseni tehnyt kirjasta vain kahta ruokaa: gumboa ja parsakaali-pekonisalaattia. Mielenkiintoista seurata projektianne!

 
At 13/1/11 08:06, Anonymous Nikke said...

Näyttääpä herkulliselta! En ole itse vielä kertaakaan tehnyt pannupizzaa, mutta ehkä tämän kirjoituksen rohkaisemana pitäisi yrittää :)

 
At 13/1/11 09:32, Blogger Rosmariini said...

E: Olisikin jännä kuulla, miltä tuo kirja kuulostaa amerikkalaiselta kannalta katsottuna. Kun onhan siinä vähän semmoinen Englishman in New York -meininki. :)

Olemme huomanneet, että ainakaan englantilaisten barbecue-resepteihin ei ole yleensä juuri luottamista.

Janna: Valikoin kirjan pysyväiskokkaukseen juuri sen takia, että itsekin selailen sitä jatkuvasti, mutta en kuitenkaan tee sieltä ikinä mitään.

Nikke: Oli kyllä kerrassaan maistuva kokemus. Jännä, että niinkin yksinkertainen ja tuttu juttu kuin kotitekoinen pizza voi vielä yllättää makunsa ja rakenteensa puolesta.

 
At 13/1/11 10:38, Blogger Virpi said...

"Kevyt" aloitus tosiaan tuossa kirjassa, ei ihme jos ei ihan joka päivä tee mieli kokata noita :)

Mutta tuo pizzakuva ja ajatus oikeen kunnollisesta pannupizzasta pisti kyllä kuolan valumaan.

 
At 13/1/11 11:02, Blogger Rosmariini said...

Suolainen osasto menee kyllä, mutta makeiden yli tekisi mieli hypätä. Kakkuja sun muita on kyllä mukava tehdä + maistaa palan verran, mutta loppu tahtoo aina mennä pakkopullaksi. Ja sitten kun ei tekisi mieli heittää ruokaa pois.

Mutta pitäähän sitä kerran elämässään kokeilla New York -juustokakkua, joten nyt siihen olisi hyvä tilaisuus.

 
At 13/1/11 12:01, Blogger Virpi said...

Pitää yrittää tehdä jotain miniversioita? Mulla on tuo sama, kun mun usein tekis mieli viikonlopuksi tehdä jälkkäriosastolle jotain kakkua tai muuta, mutta ei sitä kaksi ihmistä vaan ehdi tai saata syödä kaikkea ennen kuin menee huonoksi.

 
At 13/1/11 12:27, Blogger Rosmariini said...

Meillä on vielä se hankala, kun tuo kanssa-asukas ei välitä kakuista yhtään.

Mutta ribseistä se välittää, ja niillä ajattelin yllättää seuraavaksi. :) Saa sitten nähdä, onko luvassa ikävä vai mukava yllätys, kun ei ole ihan meikäläisen ominta alaa tuommoisten liharuokien kokkaus.

 
At 13/1/11 15:36, Blogger Mary said...

Hmm.. tuo Jamie Amerikka on ehkä ostolistalla seuraavana, jahka ensin saan viimeksi Amazonista tilaamani paketin kotiin asti :) Pannupizza on kyllä hyvää, viime aikoina on tullut tehtyä kotonakin enemmän kuin niitä perinteisiä "lättyjä".

 
At 13/1/11 15:55, Blogger Rosmariini said...

Jostakin on tupsahtanut mieleen taas ihan liian monta ruokakirjaa, jotka tekisi mieli saada omaksi. Plaah, kun olen kuitenkin suunnitellut ryhtyä säästäväiseksi. Jopa Mad Cook vaikuttaa paljon kiinnostavammalta kuin kuvittelinkaan.

Mutta hmmm... eikö nyt olekin kirja-alen aika.

 
At 13/1/11 16:47, Blogger Marja said...

Sain syksyllä lahjaksi tuon samaisen kirjan ja muutamaa reseptiä on siitä tullut kokeiltuakin (kuvia ja kommentteja löytyy blogistani). Tuo pannupizzan resepti on jäänyt aivan huomaamatta, mielenkiintoisilta kuulostaa nuo täytteet. Täytyypä laittaa se to do -listalle.

 
At 13/1/11 17:03, Blogger Rosmariini said...

Hehee, et sitten jostain syystä kokeillut alligaattoria tuohon yhteen ohjeeseen. :)

Milloinkahan sitä oppisi, ettei muiden ruokakuvia pitäisi mennä katselemaan nälkäisenä. Nytkin tulin suorastaan kiljuvan nälkäiseksi, kun noita ruokajuttuja lueskelin.

 
At 13/1/11 18:53, Blogger Ansku said...

Tuotahan pitää kokeilla, tosin on vaan yksi pieni valurautapannu, joten täytyy paistaa useampi peräkkäin, mutta siinähän se ilta mukavasti menee :)

 
At 13/1/11 19:08, Blogger Rosmariini said...

Ohutpohjaisessa pizzassa on tottunut siihen, että sitä paistetaan kuuman uunin arinalla vain ihan muutaman minuutin ajan.

Pannupizzaa puolestaan paistettiin (ainakin tuon ohjeistuksen mukaan) 200 asteessa suurin piirtein 20 minuuttia. Mikäli nyt muistan oikein.

 
At 13/1/11 21:56, Blogger Marja said...

Juu, ei rismasta löytynyt alligaattoria vaikka lihatiskiltä sitä kysyin ;). Satutko muuten tietämään mistä saisi tuoreita laakerinlehtiä? Niitäkin olisi tarvittu alligaattorin marinaadissa.

 
At 13/1/11 23:25, Blogger Rosmariini said...

Ihan niin kuin joskus olisin nähnyt kaupan vihannestiskissä tuoretta laakerinlehteä, mutta ei sitä taida kovin usein olla tarjolla.

Minä muuten suhtaudun kuivattuun laakerinlehteen tosi epäilevästi. Voiko semmoisesta kuivasta lärpykästä oikeasti irrota minkäänlaista makua mihinkään? :) (Laitan kyllä laakerinlehteä kiltisti sekaan, jos ohjeessa niin käsketään.)

 
At 14/1/11 02:28, Anonymous Anonyymi said...

Saiskos taikinasta ohjeen?

 
At 14/1/11 11:19, Blogger Rosmariini said...

Taikinan (joka ei ihan pieni ollutkaan) teki toinen pastanjauhaja, mutta näin se näyttäisi suurin piirtein menevän:

650 ml kädenlämpöistä vettä
1 x 7 g paketti kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 rkl suolaa
1 kg vehnäjauhoja (strong white bread flour)

Kippaa vesi isoon kulhoon ja sekoita siihen haarukalla hiiva, sokeri ja suola. Lisää jauhoja vähän kerrallaan niin, että saat aikaiseksi sopivan pehmoisen taikinan. Jauhota leivinalusta ja vaivaa taikinaa käsilläsi. Kun olet tyytyväinen rakenteeseen, peitä taikinakulho esim. leivinliinalla ja jätä se lämpimään paikkaan kohoamaan (saa kohota kaksinkertaiseksi).

 
At 15/1/11 09:55, Blogger Urokset said...

Loistavan näköinen pizza! Itse ei ole tullut pannupizzoja tehtyä, nyt syntyi innostus. Jamien matkaa Amerikassa tuli seurattua tv:stä, melkein kyllä kirjakin täytyisi hankkia jos ensimmäisinä resepteinä tosiaan ovat edellämainitut...

Mad Cookia suosittelen, herätti paljon ajatuksia.

 
At 15/1/11 12:30, Blogger Rosmariini said...

Minä en ole nähnyt sitä tv-sarjaa ollenkaan, kääks. Mahtaisikohan sitä saada DVD:nä.

 
At 15/1/11 14:51, Anonymous Anonyymi said...

Olipa kyllä erinomaista pannupizzaa, vaikka alkuun vähän ihmettelin pannupizzaksi aika jämäkkää taikinaa. Tein puolikkaana tuon taikinan ja siitä tuli kaks aika muhkeaa 28cm lättyä. Valurautapannu ja sähköuuni 200 astetta, 20min. Kärsis ehkä olla jopa kuumempikin uuni.

https://dl.dropbox.com/u/2975275/pannupizza.jpg

 
At 15/1/11 16:52, Blogger Pippurimylly said...

Hyvännäköistä pizzaa Anonyymillä! En punninnut tällä kertaa jauhomäärää itse, mutta kyllä sitä aika lailla puolikas kahden kilon pussista hupeni, ennen kuin taikina oli sellaisessa kunnossa, että siitä sai jekutettua kätensä irti.

 
At 15/1/11 20:08, Blogger Chez Jasu said...

Onnea kirjaprojektille! Hauska kuulla miten työ etenee.

 
At 16/1/11 19:50, Blogger Rosmariini said...

Lueskelin eilen Marokkolaista keittokirjaa ja harmittelin hiukan, etten ottanut sitä kokkauksen kohteeksi. Ihanan raikkaita reseptejä. :)

Mutta suosittelen keittokirjaprojektia kaikille: eipähän tarvitse miettiä liiemmin, mitä seuraavaksi syötäisiin.

 
At 17/1/11 15:28, Blogger Maanis said...

Se Cheesecake on paljon herkumpaa kuin ohjeesta kuvitteli! Muita parhaita kirjasta ovat mielestäni olleet juurikin parsakaali-pekoni-salaatti ja jättilihapullat (tuli vissiin cheddaria lihapullien sisään?). Jotkut omenapannarit jäivät myös mieleen. Kakku muuten kului juurikin pala päivässä tahtia mun yhden hengen taloudessa, mut parani joka päivä "tekeytyessään" ja säilyi hyvin viikon jääkaapissa ;). Mutta myös kakunvihaaja parempi puoliskonikin kehui tätä kakkua sen kivan raikkauden ja limen takia (laitoin ekstralimeä muistaakseni). Tän innoittama taidan palata Amerikka-kirjan pariin vuoden tauon jälkeen. Joulupukki toi Jamien "30 min 3 lajin menu reseptit", joista en ole vielä ehtinyt testata yhtäkään. Herkuilta silti vaikuttavat!

 
At 17/1/11 16:05, Blogger Rosmariini said...

Kuulostaa hyvältä tuo limettinen raikkaus. Just semmoisista juustokakuista tykkään eniten itsekin.

Jamie taisi suositella kakkuun kevytjuustoa, joten ehkä pitää kokeilla sitä tällä kertaa itsekin.

 
At 24/1/11 15:40, Anonymous Anonyymi said...

Ihan mahtava postaus. Mielestäni tuo keittokirja on tosi komea. Kaivoin sen nyt tämän innoittamana taas esiin, ja aion tosiaankin kokeilla pannupitsaa. Meillä on vaan yksi le creuset -parilapannu jonka voi tyrkätä uuniin, mutta kokeilen sillä. Montakohan pizzaa tuolla ohjeella syntyy?? Tilasin muuten ad libriksestä ton Marokolaisen keittokirjan, teidän innoittaman, oli tarjouksessa, eikä edes postikuluja joten en voinut vastustaa! You're the best :) terv Ingrid

 
At 24/1/11 18:26, Blogger Rosmariini said...

Meillä oli muistaakseni tuloksena yksi iso pizza ja pari vähän pienempää. Tosin siihen isoon hurahti ihan ylettömän paksusti taikinaa, joten enemmänkin olisi voinut saada ehkä aikaiseksi. :)

Marokkolaisessa keittokirjassa on mm. mahtava hunajaisten munakoisojen ohje.

 
At 29/1/11 21:33, Anonymous Anonyymi said...

Moro,
nyt tuli kokeiltua ja ei kyllä oikein ollut omaan makuun, päälliset oli tosi hyviä, mutta muuten tuli fiilis kuin olisi syönyt pullan päällä pitsa-aineksia. Ehkä ensi kerralla kokeillen huomattavasti ohuemmalla taikinalla paistaa pannussa... Käytin muuten Helsingin Makkaratehtaan chorizoa jota löysin stokkalta, oli maukasta!

Terv. ingrid

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails