Oulun paras
Yllä oleva mandariiniliemi on tehty Nami-Nami -blogin ohjeella. Vermutista, vedestä, sokerista, tähtianiksesta sekä kanelista keitettiin siirappi, johon laitettiin muutama mandariini uiskentelemaan. Hyvää ja helppotekoista, suosittelen.Tänään ei kuitenkaan puhuta mandariineista vaan ravintoloista. Vuosi 2010 sai nimittäin varsin herkullisen lopetuksen, kun vietimme sen ruokaillen oululaisessa ravintola Uleåborg 1881:ssa, joka on Suomen 50 parhaan ravintolan listauksessa tämän hetken Oulun ykkönen (ja koko Suomen nro 44, eli tuon perusteella Suomen parhaat ravintolat löytyvät jostain aivan muualta kuin täältä Perämeren rannalta).
Uleåborgin tarjoilema ateria oli ihan mahdottoman maistuva, ja tulin itsekin siihen tulokseen, että kyseisestä kuppilasta taitaa tällä hetkellä saada kaupungin parasta ravintolaruokaa. Valitsin syötäväkseni Oulu-menun, jonka idea on oikeinkin kannatettava: Oulu-menussa mukana olevat ravintolat suunnittelevat kolme kertaa vuodessa tietyistä, paikallisista sesonkiraaka-aineista listoilleen muutaman ruokalajin kokonaisuuden.
Tässä vaiheessa vuotta lautaselle päätyi muun muassa juureksia, jänistä, hirveä sekä appelsiinia, joka ei tosin ole ihan niitä kaikkein paikallisimpia raaka-aineita. Mutta onhan appelsiini tällä hetkellä hyvinkin sesongissa, eikä appelsiinisorbetti ollut aterian päätteeksi ollenkaan hullumpaa.
Ruuan kanssa tarjoiltava leipä oli aivan mahtavaa: vaalean leivän kaverina tarjoiltiin ruohosipulia, voita sekä suolaa, joiden yhdistelmä oli ihan ykkönen. Parempaa ja raikkaampaa kuin mikään perinteinen yrttivoi.
Annoksista tykkäsin eniten ehkä kylmän punajuurisalaatin sekä omenamehussa keitetyn lohen yhdistelmästä. Myös maa-artisokkamuusin kanssa tarjoiltu jänis oli oikein hyvää. Pitäisi ottaa taas tuntumaa maa-artisokkaan myös kotioloissa. Plussaa Uleåborg sai myös siitä, että ruokien suolaisuus tuntui olevan harvinaisen hyvin kohdillaan.
Luomu ja lähiruoka ovat olleet viime aikoina sen verran pop, että kaikkien ravintoloiden ruokalistat tuntuvat noudattelevan samaa kaavaa. Tatteja, juureksia, omenaa. Ohraa, spelttiä ja riistaa. Jälkiruokanakin näkee usein kotoisia vispipuuroja ja mustikkakeittoja.
Uleåborgin väki on perustanut Ouluun myös tuoreen viinibaarin. Vox-niminen tulokas löytyy tiettävästi Pakkahuoneenkadulta.
--
Huomasin Liemessä-blogista, että City-lehti on jälleen kerännyt ihmisten kommentteja Suomen parhaista kuppiloista. Oma listani voisi olla tällainen:
Paras ruoka: Uleåborg 1881
Paras bailupaikka: 45 Special
Paras henkilökunta: aika monessakin mainitussa paikassa
Paras baari: Kauppuri 5
Paras lähibaari: kun vielä asuimme keskustassa, niin takalla varustettu Graali oli lähellä ja se oli paras (tämänhetkisessä lähiöbaarissamme ei sen sijaan tule istuskeltua)
Paras kahvila: Humus-kuppila
Paras sisustus: sisustusasioissa olen vähän huono, mutta perinteikkään hieno ravintolatila on ainakin Andalucía Bar de Tapas -baarilla
Paras etno: Indian Cuisine (tosin viimeksi käydessä ruoka ei ollut niin hyvää kuin aiemmin, mutta jospa se olisi vain satunnainen notkahdus)
Paras pikaruokala: Grilli Swing
Paras uusi: Puistola (no, on se ainakin aika uusi)... aika monen kaverin kannatus lähtisi Nuclear Nightclubille tai Strada Coffeelle
posted by Rosmariini @ 21:40
15 comments
15 Comments:
Ai se viinibaari on Uleåborgin porukan tekosia. Pitää kyllä käydä testaamassa mahdollisimman pian se. Kehuja oon jo kuullut.
Ja oon melko monesta tuon listauksen kohdasta samaa mieltä, yllättäen :)
Tee ihmeessä oma listaus. Olisi hauska lukea.
(Ja muissakin kaupungeissa asuvien listauksia samaten.)
Huomaa kyllä, että meikäläinen alkaa olla baarikuvioista jo ihan ulkona. En osaisi luetella enää esim. kovinkaan monta oululaista "bailupaikkaa". Semmoiset paikat on ihan turhia, joista ei saa mitään syötävää. :)
Minä en osaisi Jyväskylästä, käyn niin vähän missään, vähiten bailupaikoissa:-) Loppukuusta olen menossa Pöllöwaariin ja aamiaisen merkeissä (Hotelli Yöpuu), joten se tulee uutena bongauksena sitten.
Pöllöwaari on ihana! Käytiin siellä pari vuotta sitten.
Pitäisi tehdä kyllä ravintolakäynneistä useamminkin postauksia. Mukava muistella sitten myöhemmin, kun on tunnelmat täällä tallessa.
Me olemme ottaneet nyt tavaksi, että kun lähdemme kahdestaan ulos, tai kaveripiirissäkin, menemme hotelliin yöksi. Vaikka kotiin ei ole mahdoton matka. Mutta lapset ovat jo isot, pärjäävät illan ja yön keskenään eikä meidän tarvitse yöllä olla taksijonossa. Tätä tapahtuu kerran pari vuodessa ja joka kerta eri hotellissa, joten näkee ne aamiaispöydätkin:-)Sitten kun Jyväskylän nukkuruokalat on käyty läpi, on aika taas tulla baarista suoraan kotiin:-))
Täytin Cityn ravintolakyselyn mutta Helsingin osalta. Nämä Oulun paikat eivät sano mitään. Mulla oli sama ongelma että bilepaikkaa oli vaikein miettiä koska en enää yhtään viihdy yökerhoissa.
Viime vuonna kuvasin Cityn jutun ravintolat, ehkä tänäkin vuonna. Taisi muuten olla blogitapaaminen josta viimeksi lähdin juoksemaan yöhön kameran kanssa. Toivottavasti tänä vuonna ei käy samoin! Katson kyllä ettei käy. Jos tällä kertaa vaikka pääsisi sinne bileravintolaankin asti...Ensi viikolla tulee kuulemma kutsut tapaamiseen :)
Ihanaa, kun olet maininnut tuon ravintolan leivän. Mulle se on tärkeä juttu, ja fiilis vähän lässähtää jos ravintolassa eteen tuodaan jotain esipaistettua sämpylää tai ei leipää lainkaan, kuten jossain (jossa sitä todella olisi odottanut) kävi.
Mandariinikuva on energisoiva, kiitos!
Uusano: Minultakin monet kysyvät (esim. blogin sähköpostissa), että missä Oulun hotellissa olisi paras aamiainen. Ja itse on aina sitten ihan ulalla, kun en ole ikinä ollut yötä missään täkäläisessä hotellissa. :)
Jenni: Sinähän voisit tulla kuvaamaan tänä vuonna muunkin Suomen parhaat. ;) Olisipa aika huippua.
Katjuzqa: Leipä on tosissaan ällistyttävän tärkeä juttu. Muistan edelleen ikävästi yhden ravintolakokemuksen, jossa unelias henkilökunta ei muistanut tuoda meille leipää ollenkaan (huomattiin vasta loppuvaiheessa, kun sitä naapuripöytään saapuneille asiakkaille tuotiin).
Tää oli niin loistava lista että täytyi tehdä omaan blogiin oma versioni Oulun parhaista mestoista : )
Humus is best!
Vieläköhän siellä saa ilmaisen kupin kahvia, jos vie mennessään mukin, motin tai kupin kahvilan valikoimiin. En hoksannu kysyä, kun viimeksi kävin nostalgiakäynnillä :)
Kiitos ravintolapostauksesta! :-) Eipä ole tullut käytyä vielä Uleåborg 1881ssa, mutta kehujesi perusteella täytyy lähteä käymään. Parhaat kuppilat-postaus myös tutkittava.
Hyvässä seurassa: Kivvaa! :)
Bisketin minäkin olisin nimennyt noista Oulun keskustan kahviloista. Sinne sitä tulee kuitenkin melkein aina mentyä, jos jonkun kanssa kahvittelemaan lähtee.
Hannele: Ne kupit on just niin ykköset! Meitsillä menee aina varmaan joku viisi minuuttia kupin valikoimiseen. :)
Taru: Minulla oli edellisestä Uleåborgin käynnistä jo vaikka kuinka monta vuotta, eikä kokemus ollut silloin mitenkään älyttömän erikoinen. Mutta kannatti näköjään mennä uudestaan. Henkilökuntakin oli mukavan vieraanvaraista, ja nuo vanhat aitat vaan kaikin puolin niin kivoja (yläkerran modernit lamput vaan vähän häiritsivät).
Voi Humuksen hurmaa. Miten kupin valitseminen voikin olla niin vaikeaa (ja ihanaa). Tee- tai kahvikuppi kädessä ja teinimunkin jättämät sokerit suunpielissä tuli istuttua tunti jos toinenkin. Oi niitä aikoja.
Kaupunkimenut olisi kanssa oman postauksensa paikka, sekä ravintolan toteuttamat että itse fantasioiduit. Olen kerran päässyt tosihienoon helsinkiläiseen ravintolaan syömään Helsinki-menun. Sen jälkiruoka oli suklaamoussea tyrnimarjakastikkeella. No mikä siinä on helsinkiläistä ? Vanhojen metrovaunujen sisutuksen värit !
Hannele: Nostalgiapullat ovat kyllä myös ihan oma lukunsa. Olisikohan vanhalta puolelta saanut aikanaan sennimistä pullaa kuin rakovalkea. Ainakin jotkut tutut nörttipojat olivat siihen ihan tosissaan tykästyneitä. :)
Elena: Tällaisella erittäin epähelsinkiläisellä ihmisellä olisi voinut mennä hetki keksiessä tuon annoksen ideaa. :D
Olisipa kyllä ihana syödä kaikki kaupunkimenut läpi ja blogata niille sitten plussat ja miinukset.
Lähetä kommentti
<< Home