torstaina, tammikuuta 06, 2011

Joulun lopetus

Me olemme juhlistaneet joulua vielä tänään vähän loppiaisen kunniaksi (edessä on vielä perinteiset kuusen polttajaiset).

Viime viikonloppunakin pääsimme jouluisiin tunnelmiin, kun meidät kutsuttiin katselemaan kuusen kynttilöitä ja juomaan glögiä. Joillakin on nimittäin ihan oikeat kynttilät kuusessaan:

Ruokaakin oli tarjolla. Minä voisin muodostaa uudeksi lempiruuakseni tämän fenkolia sisältävän tomaattikastikkeen sekä Thomas Kellerin ohjeella laaditut lihapullat, joiden sisällä oli vielä mukava mozzarellayllätys:



Isäntäväen tuore keittokirjahankinta Momofuku tarjosi maailman pisimmän kanansiipiohjeen, joka sisälsi muun muassa oikeaa ihraa. Pekoni on ilmeisesti nyt ihan kokonaan out.

Edellisenä päivänä tapahtunutta vuoden vaihtumista edusti tämä raikas kotitekoinen perunasalaatti:

Tässä valmistuu puolestaan Feuerzangenbowle (sisältää sokeritoppaa). Eipä ollut tällainen glögintekotapa meikäläiselle entuudestaan ollenkaan tuttu:



Olipa taas maistuva ja mielenkiintoinen ilta. Jotenkin tuohon yhdessä syömiseen ei kyllästy ikinä. Aina yhtä juhlallista päästä syömään muiden tekemää ruokaa ja ruokailemaan mukavassa porukassa. Onneksi sitä lajia on luvassa taas tulevanakin viikonloppuna.

22 Comments:

At 6/1/11 22:01, Blogger Virpi said...

Jee! Makumuistot tulvahti suuhun kuvia katsellessa (paitsi ei kynttilänkuvasta, koska en tietääkseni sentään maistellut niitä illan kuluessa :D).

Se on totta että ruokailuun hyvässä seurassa ei koskaan kyllästy!

 
At 6/1/11 22:03, Blogger Rosmariini said...

Tiramisu jäi muuten kuvaamatta! Ja sitruunapiiras ei tainnut valmistua ollenkaan. :)

 
At 6/1/11 22:11, Blogger Virpi said...

Ehkä se sitruunapiiras on tarjoiltu sitten aamiaiseksi :)

Ei sitä nyt kaikkea aina voi muistaa kuvata, jos on vaikka kiire pitää hauskaa.

 
At 7/1/11 09:02, Blogger Uusano said...

Oi, olette tainneet olla baijerilaisia vaikutteita saaneiden ystävien tai peräti aitojen baijerilaisten luona:) Ihan samanlaista "palavaa boolia" mekin saimme Etelä-Saksassa ja olemmepa noita sokeritoppia Suomeenkin rahdanneet tämän kiintoisan juoman valmistamiseksi, sekä siihen oleellisesti kuuluvan metallisen kourun, jolle toppa laitetaan mukavasti pötköttämään liekittämisen ajaksi:)

Poltettiinko kynttilät myös loppuun? Kukin valiten omansa ja kisahan siitä pitää tietysti tulla. Kenen kynttilä pisimpään sinnittelee, hänellä on uutena vuotena paras onn! Näitä tapoja me olemme tutuiltamme omaksuneet ja jatkaneet omissa jouluissamme ja uusissa vuosissamme.

 
At 7/1/11 09:16, Blogger Rosmariini said...

Virpi: Yleensähän sitä ei muista ottaa edes kameraa mukaan, joten edistystä sekin, että on edes muutamia kuvia.

Uusano: Saksalaiset taitavat olla aikamoista glögikansaa. Ilmankos monet täällä Suomessakin käyttävät glögistä nimitystä Glühwein, vaikka eivät saksaa muuten kamalasti osaisikaan.

Hauska tuo kynttiläperinne. Ihan uusi juttu minulle sekin. :) Tuon kuusen kynttilät paloivat loppuun muutamaankin otteeseen, joten valinnanvaraa olisi riittänyt.

 
At 7/1/11 10:33, Blogger Uusano said...

Uuden vuoden tapoihin kuuluu ilmeisesti myös laajalti lihafonduen laittaminen. Ja siihen oleellisesti kuuluu se, että lihaa pitää olla liikaa. Kun kaikki ovat ihan ähkyjä, loput lihat pistetään liemeen ja keitellään keitoksi. Seuraavan päivän lounas on sitten lihakeitto. Mutta ei suomalaiskansallinen perunoineen ja porkkanoineen vaan tosiaan sitä lientä ja lihaa, runsaasti. Tänä vuonna tuttavarouva laittoi tosin lihoista knödeleitä (joka on ilmeisen vaihteleva asia, voi olla melkein mistä vaan tehtyjä jonkunlaisia palleroita, jotka keitetään liemessä) Ne olivat tällä kertaa tennispallon kokoisia lihapullia, ilman paistopintaa, melko joustavia ja suolaisia. Ja keittoannokseen kuului tasan kaksi palleroa ja viipaloitua hapanta leipää.

 
At 7/1/11 13:37, Blogger Rosmariini said...

Mahtava lueskella tuollaisista itselle-ihan-uusista ruokaperinteistä, kiitokset! Jännä huomata, ettei joka puolella maailmaa vaihdeta vuotta nakkien ja perunasalaatin avulla. ;)

 
At 7/1/11 15:24, Blogger Uusano said...

Reissuista saa eniten irti, jos pääsee alkuasukkaiden pöytään:) Tai yleensä kotiin käymään. Jopa minunlaiseni ujo erakko osaa arvostaa sitä, että näkee erilaisia ruokailu- ja juhlatapoja, mutta myös ihan arkisia juttuja. En olisi hoksannut haluta hunajalusikkaa, jossa on mutka varressa (jolla lusikka jää siististi purkin reunalle) tai miten näppärästi teekannu pysyy lämpimänä, kun virittää sen alle tuikun. Ei niitä tule ajattelleeksi, kun suomalaisittain syö ja juo vähän laput silmillä...

Sitä vähän kaipasin kyläillessä, että vihanneksia olisi ollut tarjolla, ainoastaan etikkasäilykkeitä nostettiin pöytään. Mutta voi olla sukupolvikysymyskin, tuttavamme ovat eläkeikäisiä jo. Kaupoissa kyllä on kaikkea tarvittavaa saatavalla ja heti niitä ostimmekin, kun olimme osan reissusta omissa eväissä. Nooh, pakko tunnustaa, että Ranskan puolella eväät muodostuivat melko lailla patongista ja voista:)))

 
At 7/1/11 16:57, Blogger Rosmariini said...

Ameriikassa harmitti kiitospäivänä, kun ei ollut ketään, kenen luokse ängetä kalkkuna-aterialle. :) Ravintolaruokailun avulla ei tosiaan pääse ollenkaan samalla tavalla kiinni paikalliseen ruokakulttuuriin.

Etikkakasvisten (samoin kuin kuivattujen yrttien ym.) käyttö olisi tässä vaiheessa vuotta ihan järkevä veto. Hankala vaan, kun sitä on tosiaan niin tottunut syömään ympäri vuoden tuoreita kasviksia, niin ilman ei pysty olemaan. Nimimerkillä Just hetki sitten lisäsin ostoslistalle tuoreen basilikan...

 
At 7/1/11 18:54, Blogger Uusano said...

Me saimme Amerikassa syödä tuttavien luona niinkin eksoottisesti kuin hodareita ja hampurilaisia:) Ja niitä samooreja (en muista miten se kirjoitetaan), nuotiolla kärytettyjä vaahtokarkkeja suklaan ja keksien kanssa. Ja oli hyvää!

Olen lueskellut muuten teidän USAn reissuista vanhempiakin juttuja blogista, olemme olleet tosi samoilla seuduilla ja samaan aikaankin vielä:-))

 
At 7/1/11 19:31, Blogger Virpi said...

Minäkin oon lukenut täällä mielenkiinnolla Uusanon juttuja :) ihan uutta infoa moni juttu mullekin (mikä ei toki yllätä, koska enpä ole järin kokenut reissaaja itse, ja missäs sitä parhaiten pääsisi jyvälle muista ruokakulttuureista, kuin paikan päällä ja vielä "alkuperäisväestön" seurassa).

 
At 7/1/11 21:51, Blogger Rosmariini said...

Uusanolla on kyllä kadehdittavan laajalle levittäytynyt tuttavapiiri. Pitäisiköhän ryhtyä itsekin jonkin sortin kosmopoliitiksi. :)

Meillä on Amerikka-henkistä kokkausta lähiaikoina paljonkin luvassa, kun lähdimme viimein kokkaamaan Jamie's America -kirjaa läpi. Nam!

 
At 7/1/11 22:07, Blogger Uusano said...

Minä en oikeasti tunne ihmisiä sitten mistään muualta kuin just ne yhdet Saksasta, muutamat Michiganista ja muutaman Turkista, mutta viimemainittuja lukuunottamatta olenkin muilla jo brassaillut:-)) Joten enempiä ei ole tiedossa, ellen jostain syystä vapaudu luonteestani ja tutustu vielä elämässäni muutamaan ihmiseen.

Amerikankokkauksianne odottelen mielenkiinnolla!

 
At 7/1/11 22:10, Blogger Rosmariini said...

Turkki-jutut ovat siis vielä kuulematta! :) Sikäläinen ruokakulttuuri kiinnostaisi myös kovasti.

 
At 7/1/11 22:21, Blogger Uusano said...

Ai, ne ovatkin mehukkaita ne Turkin-muistot:-)) Oikeasti, luulin kerran yhtä hedelmää, että se oli ihan mätä, että siellä jotkut madot möyrii, mutta se oli ihan just parhaimmillaan. Mikähän sen nimi oli, semmoinen ulkoapäin valkosipulilta näyttävä, mutta sisältä kuhisevan näköinen:-)

Turkkilainen ja yleensä välimerellinen ruoka on kyllä lähellä sydäntäni.

 
At 8/1/11 00:28, Anonymous Anonyymi said...

Osaatko sanoa, oliko tuo sokeritoppa tuotu Saksasta vai hankittu jostain Suomesta? Olen yrittänyt Suomesta metsästää, mutta ei ole löytynyt :(

 
At 8/1/11 10:41, Blogger Virpi said...

Sokeritoppia ei taida tosiaan Suomesta enää saada (joskus kuulemma sai), eli käsittääkseni käytetty toppa oli peräisin Saksasta.

 
At 8/1/11 18:47, Blogger Rosmariini said...

Olisi kyllä niin mahtava päästä kurkkaamaan oikeaan turkkilaiseen kotiin ja ruokapöytään... tai edes käymään Turkissa ihan vaan turistina. Kun suomalaisesta näkökulmasta turkkilainen ruoka on lähinnä döner kebabia.

 
At 10/1/11 19:05, Anonymous Anonyymi said...

Meilläkin tehtiin tuota Feuerzangenbowlea uuden vuoden aattona kavereiden iloksi, ja hyvinhän se saksalaiselta mieheltäni sujui. Sokeritopat tulivat jo marraskuussa Saksanreissulta mukaan, ja totesimme, että Marlin glögi + punaviini -yhdistelmä alkuperäisen Glühweinin sijaan maistuu ainakin suomalaiseen suuhun alkuperäistä mukavammin.

Ihana blogi, tulee ihan jatkuvasti luettua ja vinkkejä haettua!

 
At 10/1/11 19:18, Blogger Rosmariini said...

Joku asiaa tunteva voisi ryhtyä tuomaan noita sokeritoppia ja saksalaista glögikulttuuria Suomeenkin (vink vink). :)

Olisipa huippua, jos täälläkin olisi Saksan tapaan esim. glögikojuja kaupungin keskustoissa.

 
At 11/1/11 12:55, Blogger Uusano said...

Äärimmäisessä hädässä minulta voisi liietä yksi toppa. Tein juuri keittiönkaappien suursiivouksen ja kaksi toppaa nökötti sievästi Edekan kääreissään.:)

Oli muuten mukava saada kaikki kaapit järjestykseen ja tietää, mitä meillä oikein onkaan varastoissa. Siivosin myös siinä mielessä, että vähensin lisäaineita sisältäviä aineita pois sikäli kuin olivat ehtineet mennä päivämäärien mukaan iäkkäänpuoleiseksi. Jos päivämäärää oli vielä jäljellä, lupasin itselleni käyttää ne pois, samoin erilaiset viljatuotteiden pussinpohjat saavat nyt piakkoin päätyä erilaisiin leipiin ja sämpylöihin.

 
At 11/1/11 13:49, Blogger Rosmariini said...

Meilläkin saisi käydä joku siivoamassa (ja pakastimen voisi sulattaa samalla). :) Pitäisi mennä pariksi viikoksi ostolakkoon ja tehdä ruokaa ainoastaan niistä tavaroista, joita kaapissa on. Saisi kätevästi just tuommoiset vajaat jauhopussit hyötykäyttöön.

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails