tiistaina, heinäkuuta 13, 2010

Vegeviikon loppukatsaus

Vegeviikko sujui, kuten väliraporteista on ehkä ollut huomattavissa, ihan mukavasti. En sortunut syömään kalaa enkä lihaa siitä huolimatta, että ostin Haaparannan ICA:n herkkutiskiltä pienen paketin jokkmokkilaista savustettua kinkkua (söin sitä kyllä heti vegeviikkoa seuraavana päivänä, vaikkei alkuun kamalasti tehnyt edes mieli).

Pitemmän kokeilun aikana olisi tehnyt loppujen lopuksi tiukempaa pysytellä erillään kalasta. Etenkin kun näin kesäaikaan parhaat ruokakokemukset ovat syntyneet kalareseptien kautta. Toisaalta monien kasvissyöjien ruokavalioon kuuluvat myös kalat ja muut merenelävät (tiedän terminkin: he ovat pescovegetaristeja!).

Toki kasvissyönti tuntui pikkuisen tuskastuttavaltakin. Tämä maailma on niin paljon ominaisempi paikka kahvinjuojille ja lihansyöjille. En syönyt viikon aikana juuri ollenkaan kodin ulkopuolella, mutta vilkuilin kyllä kiinnostuneena ravintoloiden ruokalistoja. Esimerkiksi Ikean ruokalassa ei näyttänyt olevan äkkiseltä katsottuna yhtään lihatonta tai kalatonta ruokavaihtoehtoa. Paitsi tietenkin jälkiruokaosastolla.

Minullakin mieleen tulevat kasvisruoka-ajatukset ovat useimmiten pelkkiä lisäkkeitä ja sivuruokalajeja. Miksi nimenomaan liha on aina se pääjuttu eikä koskaan lisuke? Ja miksi ihmeessä lihaa on totuttu syömään lähes joka ikisenä päivänä? Joulukinkkukin maistuisi takuulla ihan erilaiselta, jos ihmiset eivät puputtaisi sianlihaa vuoden ympäri.

Soijatuotteista ei tullut edelleenkään lempiruokaani, mutta monet muut kasvisruuat ovat tietenkin ihan huippuhyvää syötävää. Intialainen kasvisruoka on ylitse muiden, ja halusin sen takia syödä viikon viimeisenä päivänä nimenomaan intialaismaustettua muonaa. Kun pidän vielä kovasti kaiken maailman palleroista ja pullista, päädyin kokkaamaan vegekoftia. Esimerkiksi suosimastani intialaisesta ravintolasta saa kasviskofta-nimikkeellä semmoisia sakeassa currykastikkeessa uivia kivoja puikuloita, jotka on tehty ehkä linsseistä (mene ja tiedä).

Ensimmäinen käsiin osunut resepti sattui lähemmin tarkasteltuna olemaan vähän erikoisempi malai kofta -perunapyöryköiden ohje, mutta sillä mentiin. Ideana oli veivata perunapyöryköiden sisään pieni määrä juustosta, gheestä ja mausteista tehtyä seosta. Pyörittelin pallerot ihan innoissani, mutta siihen se menestyksellinen ruuanlaitto sitten loppuikin. Öljyssä friteerautuessaan pullat nimittäin hajosivat tuhannen säpäleiksi. Lieneekö syynä ollut eri tahtia laajentunut sisäosa.

Nettiselailu paljasti ongelman hiukan yleisemmäksikin. Ratkaisuna olisi tehdä pyörylöistä mahdollisimman pieniä ja tiiviitä, mutta tiedä sitten, tuleeko noita ihan heti kokeiltua toiseen kertaan.

Puolet perunapyöryköistä onnistuttiin paistamaan kutakuinkin kokonaisina, mutta ne jäivät ehkä vähän raaoiksi sisältä. Eli ei mikään kaikkein mahtavin kokemus. Mutta intialainen kasvisruoka on siitä huolimatta hyvää (ehkä minun pitäisi saada lohdutukseksi annos palak paneeria).

Aion ottaa kasvisviikon ilman muuta joskus uusiksi, eli kokemus oli tosissaan sopivan avartava. Ja lisäksi heti sen jälkeen sain lukea lehdestä, että suomalaisten lihansyönti on vähentynyt ensi kertaa moneen vuoteen. Aika kiintoisaa.

Tulevaksi syksyksi olemme suunnitelleet yhteistä viljatonta viikkoa (siihen siippakin saattaisi kuulemma lähteä mukaan).

12 Comments:

At 13/7/10 16:55, Anonymous Otto Aanmaa said...

Onkohan lihan jokapäiväinen syönti mainonnan ja ruoan helpon saatavuuden syy vai haluaako ihmiset syödä lihaa joka aterialla?

Kiitos vegeviikosta.

 
At 13/7/10 17:06, Blogger Rosmariini said...

Lieneekö kyse tehotuotannosta, joka teki lihan aikanaan niin edulliseksi, että sitä pystyy panemaan pöytään arkisemmissakin tilanteissa. (Ainakin kuvittelisin, etteivät hunajamarinoidut broilerinsuikaleet kovin paljon voi maksaa?) Eli määrä korvasi laadun?

Jemmaan jäi vaikka kuinka paljon vegeohjeita (ja lisäksi ajattelin ostaa yhden lukijan suositteleman kasviskeittokirjankin), joten eiköhän tätä lajia riitä blogissa jatkossakin. Esim. yhtä kesäkurpitsajuttua tekisi mieli testata mahdollisimman pian, ja kesäisiä salaattiohjeitakin on kokeiltavien reseptien jonossa vaikka millä mitalla.

Lisäksi haluaisin opetella tekemään sienillä tms. täytettyjä kasviskääryleitä (sekä kiinalaisittain että suomalaisittain). Ohjeet ovat tervetulleita!

(Seuraavaksi blogattavat sapuskat taitavat kuitenkin sisältää pekonia.)

 
At 15/7/10 11:53, Anonymous Arttu said...

Kiitos mielenkiintoisesta jutusta! Kommenttina Ikea-kohtaan: itse olen kasvissyöjänä sieltä joka kerta kasvisruokaa löytänyt. Listalla on viime vuodet ollut aina luomupastaa ja tomaattikastiketta sekä joku toinen kasvisruoka, usein couscousia tms. Toki ei yhtä montaa vaihtoehtoa kuin lihansyöjille, mutta löytyypä kuitenkin.

 
At 15/7/10 12:01, Blogger Rosmariini said...

Hyvä tietää! Minä vilkaisin vain ne seinällä olevat kuvat ja bongasin ainoastaan lihapullia, kanaa ja lohta.

Kasvisruokaa saattaa löytää semmoisistakin paikoista (ja maista!), missä sitä vähiten osaisi odottaa:

Kannattaa katsoa Herkun ja Koukun Jytiksen mainio kirjoitus Puolan vege- ja vegaaniruokatarjonnasta.

 
At 15/7/10 21:58, Blogger Ketturouva said...

Mielenkiintoista oli lukea vegeviikostasi. Itsekin olen tuuminut että lihasta voisinkin luopua mutta kala tekisi tiukkaa.

Joskus tein sienillä täytettyjä kaalikaaryleitä, ei tullut hassumpaa. Tästä on tosin jo vuosia, ajalla ennen ruokablogeja.

 
At 15/7/10 23:45, Blogger Rosmariini said...

Voih, niitä kaikkia ikimuistoisia kokkailuja ajalla ennen ruokablogeja... :) Jos vaan saat kääryleistä ohjeentynkää mieleesi, niin anna palaa.

Meikäläisen suunnitelmissa olisi luopua kokonaan tehotuotetusta lihasta (eli ei esim. riistasta, porosta eikä lampaasta... eikä hyvästä joulukinkusta).

Mutta sitten on lohi, joka on myös (useimmiten) hyvinkin tehotuotettua. Ja siitä luopuminen olisikin sitten tosissaan jo vaikeampi paikka.

 
At 16/7/10 01:31, Anonymous Tuoppi said...

Ruoka on aika henkilökohtainen asia. Kuten niin monen asian kanssa, äänekkäimmät profeetat onnistuvat vieraannuttamaan ihmiset vaikka ilman hengittämisestä, jos niikseen tulee. Meidän jokaisen sisällä asuva pieni Lalli ryhtyy hyvin äkkiä teroittamaan kirvestään kun joku ylimielinen kasvispiispa keksii julistaa miten juuri me syömme väärin ja hän oikein; äkkiä sitä löytää keinot ujuttaa pekonia vaikkapa jäätelöön, ja hetken kuluttua sitä onnistuu laatimaan syntymäpäiväkakunkin kokonaan eläinperäisistä aineksista.

Kasvisruoassa sinänsä mikään tuskin ketään ärsyttää, vaan nimenomaan vegeilyn alleviivaaminen.

 
At 16/7/10 10:48, Blogger Rosmariini said...

...niin ja pekonista luopuminen olisi tietenkin vaikeaa myös. :)

Kaikenlaiset ruokakiihkoilijat ovat tosiaan ärsyttäviä nimenomaan silloin, jos he nostavat itsensä jalustalle ns. paremmiksi ihmisiksi ja ottavat tavakseen kertoa muillekin, miten heidän *pitää* syödä. Onneksi semmoiseen törmää loppujen lopuksi hyvinkin harvoin.

Saa nähdä, milloin näissä syömisasioissa päästäisiin kaikenkaikkisesta kiihkoilusta ja vastakkainasettelusta. Tosin silloin jäisi näkemättä semmoinen viihdepläjäys kuin Helsingin kaupunginvaltuuston taannoinen kasvisruokapäiväkeskustelu.

 
At 25/7/10 21:18, Blogger Jytis said...

Heiii, mä huomasin tämä vegeviikkokokeilun vasta nyt kun on lomalla tullut luettua blogeja vähän heikosti. Mutta loistava kokeilu ja kiinnostavia huomioita! Omalla kohdallani liha jäi aikoinaan pois siten että löin kaverin kanssa vetoa että voisitko olla kuukauden syömättä lihaa ja punaista lihaa en ole sen jälkeen syönyt.

Kanakin jäi pois vajaa vuosi sitten ja syynä oli se että on oppinut valmistamaan niin maistuvia soija- ja tofuruokia ettei vaan yksinkertaisesti tee mieli. Mutta tosiaan, niihin tottuminen vie aikaa, enemmän kuin viikon. En olisi uskonut että esim soijasuikaleihin voi tulla himo mutta näin vaan on käynyt. Kuten myös savutofun kanssa.

Mutta sitä piti oikeastaan sanoa että mukavaa että kokeilu herätti ajatuksia siitä mikä on lautasella pääosassa ja miksi. Ja että jäi monia hyviä reseptejä talteen :)

 
At 27/7/10 23:45, Blogger Rosmariini said...

Kiva kuulla tarinaa siitä, mikä bloggaajien (ja muidenkin) kohdalla on johtanut lihattomuuteen.

Olen samaa mieltä siitä, että viikko oli tosissaan turhan lyhyt aika. Kuukaudessa ehtisi perehtyä aiheeseen huomattavasti paremmin.

 
At 4/8/10 10:20, Anonymous Anonyymi said...

Hei

ja kiitos hyvästä blogista ja maukkaista ohjeista. Monia reseptejä on kokeiltu ja hyväksi havaittu:)

Lihansyönnin pohdiskelu tekstissä herätti mielenkiintoni ihan kommentoimiseen saakka. Varmasti mainonnalla ja saatavuudella on asian kanssa paljon tekemistä, mutta nähdäkseni kyse on myös hyvin pitkästä historiallisesta kehityksestä. Aikana jolloin liha oli kortilla, se oli harvinainen herkku ja etenkin pyhäpäivän aterian kruunu. Arkena lihaa ei aina ollut tarjolla. Liha on siten sinällään vaurauden ja hyvinvoinnin merkki, joskaa näitä näkemyksiä nykykuluttaja tuskin tiedostaa. Vastapainona pelkän kasvisruuan tarjoaminen osoitti vaatimattomuutta ja ehkä vähävaraisuuttakin. Lihan arvokkuudesta kertoo musta hauskasti ainakin omasta lapsuudesta muistamani kehoitus kun ruoka ei maistunut: "Lihat syöt vielä, muut saat jättää" - kenties tuttu muillekin. Toki lihansyöntiin liitty hirveästi kuitekin kulttuurisia ja uskonnollisia merkityksiä, joista on saatavilla hurjasti mielenkiintoista tutkimusta:)Monet vanhat tavat kuten juuri lihansyönti ja siihen liittyvät uskomukset elävät sitkeästi ja pitkään vaikka niiden alkuperä sinällään saattaa olla unohtunut.

t. Maiju

 
At 4/8/10 13:13, Blogger Rosmariini said...

Mahtava kommentti, kiitoksia! Tekisi mieli nostaa tuo bloginkin puolelle, että useampi hoksaisi sen lukea.

Kieltämättä opin itsekin lapsena siihen, että lautaselta syödään ensi sijassa liha (ja se on iskostunut mieleeni niin hyvin, että toimin siten edelleenkin :) ...toki myös sen vuoksi, ettei eläintä olisi teurastettu turhaan).

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails