Tivoli kotona: hattarakone

Minä en jostain syystä ole koskaan ollut oikein sirkusihminen. Klovneista ja kehää kiertävistä eläimistä tuli jo pienenä aina jotenkin surumielinen olo. Huvipuistoista peliautomaatteineen sen sijaan olen aina pitänyt. (Marble Madness kunnon kuulaohjaimella eikä millään amigahiirellä oli kova!)

Se, mistä varsinkin pidin - ja mikä näitä kahta lapsuuden huvitusta yhdisti - on hattara. Kuohkeaksi kehrätyn sokerin muisto on niin vahva, että kun Superkauppa.fi tarjoutui toimittamaan jonkin keittiöhenkisen tarvikkeen kokeiltavaksi, päädyin oikopäätä hattarakoneeseen!

Kone toimii juuri kuten pitääkin: sisään kaadetaan sokeria ja hetken päästä se puskee kulhon laitamille ehtaa hattaraa. Ohjeen mukaan sokerin voi kieritellä sieltä esim. puutikun tai leivinpaperista kääräistyn tötterön ympärille. Take away -kiinalaisen mukana tulleet puiset syömäpuikot osoittautuivat erinomaisiksi tähän tarkoitukseen.

Varsinkin Jauhantapajassa vierailleiden lapsiperheiden pienimmäisille hattara upposi kuin kaivoon. Sitä olisi sujahdellut suihin monin verroin nopeammin kuin ehdimme tosissamme huhkiessammekaan kehrätä. Käytännössä paras työnjako olikin sellainen, jossa yksi aikuinen pyöritteli hattaroita ja loput yrittivät estää hattarattomia kauhomasta hattarallisten herkkuja parempiin suihin. Koneemme onkin nyt varattu jo kaksiin lastenkekkereihin tälle kesälle.

Hattara on karamellisoitua, langanohuiksi siimoiksi venytettyä ja sitten nipuksi kehrättyä sokeria. Yhteen, jotakuinkin parhaaseen Lassi ja Leevi -henkiseen touhuikään ehtineen pikkupojan pään kokoiseen hattaraan menee noin kolme teelusikallista sokeria. Joistakin ulkomaisista verkkokaupoista näyttäisi saavan eri tavoin maustettua ja värjättyä hattarasokeria, mutta toistaiseksi olemme kokeilleet vain tavallista taloussokeria.

Ennen muinoin (ja näköjään joskus vieläkin) vastaavaa on tehty ihan vain kuumentamalla sokeria sulaksi ja vanuttamalla siitä sitten ohutta noroa sopivien pidikkeiden ympärille. Tasalaatuisen, tivolityyppisen hattaran pusertaminen lienee kuitenkin käsipelillä erittäin vaikeaa tai mahdotonta. Nykyään hattaraa näyttää myytävän joissain paikoissa jopa muovipurkeissa, mutta niissä sen täytyy olla jotenkin säilyvyyskäsitelty. Tuore, puhdas hattara alkaa nimittäin hetken odottelun jälkeen valua ja menettää kuohkeuttaan.

Hattarakone toimii keskipakovoiman avulla. Laite koostuu laakeasta kulhosta ja sen keskellä sähkömoottorin nokassa pyörivästä teräskupista, jonka alla on vielä niin ikään sähköllä lämpiävä vastus. Kupin ulkolaidoissa on niin pieniä reikiä, etteivät sokerikiteet mahdu niistä sellaisenaan läpi.

Kun kippoon kaadetaan sokeria ja laite kytketään päälle, vastus sulattaa vähitellen sokerin, joka sitten sulassa olomuodossaan mahtuukin pujahtamaan kupin rei'istä, sinkoutuen vinhasti pyörivästä kupista ohuenohuina nauhoina, jotka jäähtyvät ja jähmettyvät ulos päästyään samoin tein ja kerääntyvät kulhon reunoille ohuiksi haituviksi, jotka sitten pyöritellään sopivan tikun ympärille hattaraksi.