torstaina, heinäkuuta 15, 2010

Pokkarit on pop

Olen harvinaisen innokas lukemaan niin sanottua kioskikirjallisuutta. Kassistani löytyy melkein aina pehmeäkantinen pokkari ja lompakostani vastaavasti parikin pokkaripassia. Etenkin Helsinki-Vantaan pokkarikauppa on aina ehdoton käyntikohde.

Lentokentältä lähti mukaani myös Dieettitytön huimat seikkailut, joka kertoo australialaisen Shauna Reidin huikeasta 80 kilon painonpudotuksesta. Kirja on kirjoitettu vetävästi ja hauskasti, mutta ennen kaikkea se kiinnosti minua sen vuoksi, että teksti perustuu Shaunan blogiin nimeltä The Amazing Adventures of Dietgirl.

Kyseessä on siis laihdutusblogi, jossa ei tosin enää tällä hetkellä laihduteta vaan keskustellaan pikemminkin terveellisistä elämäntavoista ja muusta sellaisesta.

Dieettityttö-kirjassa on luonnollisesti myös paljon juttua ruuasta. Australialainen Shauna päätyy Euroopassa reissatessaan pikaisesti myös Suomeen, ja kunnon “miten olet viihtynyt meidän maassamme?” -suomalaisena minua tietenkin kiinnosti, mitä hän kirjoitti käynnistään Helsingissä.

Ei kovinkaan paljon, mutta suomalainen suklaa teki sentään lähtemättömän vaikutuksen herkkusuiseen päähenkilöön:
”Makeiset koituivat turmiokseni. Janen vaikuttava kokoelma erimaalaisia karamellipapereita innoitti minua aloittamaan oman kokoelman keräämisen. Se oli mainio tekosyy koluta jokaisen kaupungin supermarketit. Kuka olisi uskonut, että suomalaiset olisivat niin hyviä suklaan teossa? Ihastuin Fazerin minttusuklaaseen, Geisha-levyjen selkeään pähkinäisyyteen ja Tuplan sitkeän mallasmaiseen sisukseen, oli se sitten mitä hyvänsä. Entä kuka tasalämpöinen olio voisi vastustaa suklaalevyä, jonka nimi on oikeasti ”Rakastan suklaata”? Koska me kaikki rakastamme!”

Baltian maissakin Shauna viihtyi sen takia niin hyvin, että sieltäkin sai suomalaista Geishaa.

Minä en ole ostanut suklaapatukoita yli kymmeneen vuoteen, mutta alaikäisenä niitä tuli toki jonkin verran harrastettua. Muistelen, että Geisha oli ehkä enemmän suunnattu naisille ja Tupla miehille (vaiko pikemminkin päinvastoin?). "Taitaa tyttö tietää" -mainos jäi kieltämättä erittäinkin hyvin mieleen 1980-luvun lopulta.

Oma lempisuklaapatukkani taisi olla ainakin jossain vaiheessa Dajm, kun taas Snickers ei maistunut ollenkaan.

Mutta kääk. Wikipediaa kurkattuani huomasin, ettei Tupla ole enää periaatteessa edes suomalainen suklaapatukka (ensin ne vie meiltä Turun sinapin ja sitten vielä Tuplankin!). Tuplan esikuvana on (samaisen wikisivun mukaan) Milky Way -patukka, joka on tullut markkinoille niinkin aikaisin kuin vuonna 1923. Snickersin ja Kit Katin tarina näyttäisi ulottuvan puolestaan 1930-luvulle.

No niin. Aika taitavasti onnistuin siirtämään puheen laihdutusblogista suklaapatukoihin.

Ja ihan aluksi aikomukseni oli puhua blogeista, joista on julkaistu maailmalla menestyskirjoja. Semmoisia on tehty tietenkin ruokablogeistakin. Minulle kaikkein tutuin on kestosuosikkini Ree Drummondin kirjablogista The Pioneer Woman Cooks. Ree on pistänyt jossain välissä pystyyn myös yhteisöllisemmän ruokasivun, jonne halukkaat voivat liittyä ja jättää omia reseptejään:

Tasty Kitchen, olkaa hyvät.

20 Comments:

At 15/7/10 12:04, Anonymous Viiriäinen said...

"Aina kun mä saan chappii, mun on ihan pakko päästä joraan!"

 
At 15/7/10 12:26, Blogger Rosmariini said...

Hehehee! :D

En näköjään onnistu löytämään tuosta jorausmainoksesta videota, höh!

Mahtaako muuten koko Chap-patukkaa olla enää olemassakaan. Mainos jää näköjään elämään pitemmäksi aikaa kuin itse tuote.

 
At 15/7/10 12:54, Anonymous -stjtr- said...

Mie kaipaan vieläkin Lola-suklaapatukoita. Ja melkein nappasin Famin mukaani eilen kaupassa käydessäni, mut en sitten ottanutkaan. Miksiköhän?

 
At 15/7/10 13:20, Blogger Rosmariini said...

Lola? Fami? Nyt on meikäläisellä selvästi aikamoisia aukkoja yleissivistyksessä. Onneksi tilanteen pystyisi ainakin tuon Famin osalta korjaamaan.

Unohduin tässä (kesken työnteon...) katselemaan vanhoja tv-mainoksia youtubesta. Voi kultaista 80-lukua!

Ihan hillitön tuo maajussi Aina kun mä maitoo juon -pätkässä. Vaikuttaa siltä, ettei olisi ikinä ennen tuon mainoksen kuvaamista maaseutua nähnytkään.

 
At 15/7/10 13:25, Blogger Nelle said...

Mäkin kävin famiin kiinni jossain retropuuskassa taannoin, mutta yllätys: se maistuikin jotenkin ihan liian makealle. Sen sijaan Da Capo, josta en niin paljon lapsena perustanutr tuntui sopivan suuhun nyt aikuisena paremmin :)

 
At 15/7/10 13:37, Blogger Rosmariini said...

Retropuuskassa! :) :) Sellaisia puuskia tulee nykyään näköjään itse kullekin.

Googletuksen perusteella Fami on aikamoinen nostalgiapötkö, jos sen valmistaminen on aloitettu uudestaan kuluttajien toivomusten perusteella.

Tuolta yhdeltä sivulta löytyi myös Suomen myydyimmät suklaapatukat (vuonna 2007):
1 Geisha (Fazer)
2 Kismet (Fazer)
3 Tupla Maxi (Leaf Suomi Oy)
4 Pätkis (Fazer)
5 Twix (Masterfoods Oy)
7 Fazerina (Fazer)
8 Tupla King Size (Leaf Suomi Oy)
9 Snickers (Masterfoods Oy)
10 Mars (Masterfoods Oy).

Mutta mikä mahtaa olla mysteeripatukka nro 6?

 
At 15/7/10 21:15, Anonymous -stjtr- said...

Kutosen on pakko olla Lola. ;-D Se oli sellainen tummasuklainen viisipalainen patukka, josta ei hirveästi huudeltu. Ehkä siinä oli häivähdys minttuakin, mutta ei vahvasti.

Mie kyllä olen ihan retroainesta iänkin puolesta...

 
At 15/7/10 22:42, Anonymous Kirsi JKLstä said...

Täh, eikö muka Suffeli yllä listoille lainkaan?

Ruokablogiaiheisia elokuviakin pukkaa nykyisin - Julie & Julian on varmaan kaikki jo nähnyt...?

 
At 15/7/10 23:28, Blogger Rosmariini said...

Stjtr: Me ollaan retroilijoita kaikki... :)

Luulisi, että tummasuklainen patukka toimisi nykymarkkinoilla paremmin kuin silloin menneinä vuosikymmeninä. Joten pakkohan se on ottaa takaisin tuotantoon!

Nalle: Haa! Mahtava saada yksi salalukija päivänvaloon!

Meikäläisen aktiivisina suklaapatukkavuosina ei kieltämättä ollut mistään Twixistä kukaan koskaan kuullutkaan. Pitäisi joku kerta kaupassa käydessä oikeasti katsoa, minkänimisiä patukoita siellä karkkihyllyssä nykyään lymyää.

Kirsi: Minäkin olen muuten suunnitellut (tuon samaisen elokuvan innostamana) kokata jonkin keittokirjan joskus kokonaan läpi. Tulisi takuulla kokeiltua siinä samalla jotain semmoista, johon ei muuten tulisi tartuttua.

Kirjakin on jo alustavasti valittuna.

 
At 15/7/10 23:29, Blogger Pippurimylly said...

Nelle, vahva komppi Da Capolle! Pienenä meni aivan ok, mutta nykyään ihan lemppareita. Mainio syöte!

 
At 16/7/10 01:39, Anonymous Anonyymi said...

En niinkään puutu suklaaseen,vaan kirjapinoonne. Hosseinin Leijapoika on vain niin älyttömän hyvä, samoin saman kirjailijan Tuhat loistavaa kuuta. Suosittelen todella lämpimästi!

Susanna

 
At 16/7/10 10:46, Blogger Rosmariini said...

Leijapoika odottaa vielä lukuvuoroaan. Kirjastosta lainatut kirjat kiilaavat aina omien kirjahankintojen edelle, ja samalla lukemattomien pokkarien pino vaan kasvaa. Mutta hyvää (lukukokemusta) kannattaa odottaa.

Hyviä lukuvinkkejä saa muuten Facebookin mainiosta Lue kirja -ryhmästä.

 
At 20/7/10 23:57, Blogger Rauna said...

Da Capo oli suosikkini lapsena ja edelleen ajoittain toimii erityisesti vaniljajäätelöön pienenpieniksi paloiksi viipaloituna. Joskus kyllä yllätän itseni nykyään pohtimasta, onko se sittenkin vähän liian makea. Voisikohan olla, että reseptiä on vähän muutettu.

Lapsena puhuttiin, että Da Capo ja Pätkis valmistetaan muiden suklaiden ylijäämistä, ja silloin siihen ainakin meilläpäin uskottiin. Aika metkaa tosin olisi, jos suklaapatukkatuotannossa jäisi niin paljon ylijäämäsuklaata, että olisi materiaa tehdä toinen patukka. Hauska ajatus se silti silloin oli eikä erikoista kyllä vähentänyt niiden patukoiden kiinnostavuutta.

 
At 21/7/10 13:22, Blogger Rosmariini said...

Da Capoa taitaa saada nykyään muuten semmoisina paperipäällysteisinä karkkeinakin! Meillä on tainnut olla niitä joskus joulun aikaan, joten maku on sen kautta tuttu, vaikka varsinaisia patukoita en ole koskaan ostanutkaan.

 
At 21/7/10 20:49, Blogger ylimuuli said...

Shauna on mun kaveri!! Ja kirjoittaa loistavasti. :-)

Da Capoa rakastin jo lapsena ja edelleen rakastaisin jos söisin... Vaikka onhan se makea. Pidin myös Pätkiksistä ja Suffeleista! Mutta Da Capo oli ylitse muiden, edelleen se on jotenkin niin överinostalginen.

Minäkin suositan Leijapoikaa! Mutta vielä sitäkin parempi on tuo Tuhat loistavaa AURINKOA ;-D Ei tosin mitään ihan iloisia kirjoja.

 
At 21/7/10 22:49, Blogger Rauna said...

Hahaa, ylimuuli. Samoilla linjoilla ollaan. :)

"Konvehtiversiot" Da Caposta on tuttuja, mutta musta se toimii paremmin lituskaisempana. Mä hankin kesälukemiseksi muun muassa Julia Childin My life in France (tai oikeastaan se oli jo joululukeminen, mutta ei tullut silloin luettua) ja Curtis Sittenfeldin American wife -kirjan. Toivottavasti jokin näistä ja muista kirjoista onnistuu sykähdyttämään.

 
At 22/7/10 06:35, Blogger ylimuuli said...

Juu, vaikka hauskaa, että Da Capoa saa konvehteinakin sinänsä että kertonee niiden suosiosta (eivätkä ole lopettamassa), kyllä nasakka patukka, litteä ja aaltoileva, on se paras. Näissä asioissa on ihan jäkittää ikuisuus samalla kannalla :-D "Ennen oli kaikki niin hyvin!"

 
At 22/7/10 11:34, Blogger Rosmariini said...

Nasakka, litteä ja aaltoileva. :) Oujee. Tuota pitää melkein jo kokeilla (vaikka saattaisin olla ennemminkin geishaisti).

Mutta tunnekkonää Muuli OIKEASTI Shaunan? (iso vau!) Tässähän on sitten melkein itsekin sukua julkkikselle.

 
At 2/8/10 06:35, Blogger ylimuuli said...

Nooh, vuosien takaa blogikommenteista ja sähköposteista, tavanneet emme ole. Mikä sitten on tuntemista... :-)

 
At 2/8/10 10:26, Blogger Rosmariini said...

Just eilen lueskelin yhden pitkäaikaisen lukijan sähköpostia ja ajattelin, että vau, kuinka hyvin tässä tunnetaankaan toisemme ja kuinka läheiseltä toinen tuntuu. Vaikkei siis olla koskaan oikeasti tavattu. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails