Kokeilussa Gastronautti

Minä olen enimmäkseen ihan kamala stressaaja ja suorituskeskeinen panikoija, joka on aina pikkuisen takakireä. Siksi aina silloin tällöin on mukava viettää paremman puoliskon kanssa täydellisiä lekottelupäiviä, jolloin vain köllötellään sohvalla, syödään valmisruokaa ja pidetään tv-ohjelmien katselemisrupeamia.

Sen jälkeen näen aina parin yön ajan unia tv-sarjojen hahmoista enemmän kuin esim. omista kavereistani, mikä on sinänsä tietenkin pikkuisen säälittävää. Mutta joskus on joka tapauksessa mukava rentoilla.

Valmisruoka ei tarkoita meillä kaupoista löytyvien einestiskien aarteita vaan ennemminkin paikallisista ravintoloista kotiin noudettua sapuskaa. Katselemissamme amerikkalaisissa tv-sarjoissa ruokaa tilataan usein kotiin vaikka minkälaisista ravintoloista, mutta pikkuruisessa kotikaupungissamme tilausruokien valikoima on ollut viime kuukausiin asti aika vähäinen. Känkkypizzaa on tietenkin tilattavissa vaikka kuinka monesta paikasta, mutta jotenkin siitäkin on mennyt hohto omatekoisiin pizzoihin verrattuna.

Eikä supersuosikkini Peppes Pizzakaan taida kuljettaa Pohjois-Suomeen.

Nyt tilausruokamahdollisuudet ovat kasvaneet suorastaan kiinnostaviksi, kun Gastronautti on viimein laajentanut toimintaansa Ouluun. Listoilla on tällä hetkellä Crecian, Göreme Pizza & Kebab, Hesburger, Oskarin Kellari, Tomo Sushibar, Winger sekä itselleni tuntemattomampi Cuu-Long(*. Kotiin pystyy tilamaan siis muun muassa sushia, mikä ei äkkiseltään kuulosta ollenkaan hullummalta.

Me testasimme Gastronauttia yhtenä päivänä tilaamalla nostalgiaruokaa siipibaari Wingeristä. Nostalgiaa sen takia, että Wingerissä oli opiskeluaikana ihan ykköstä käydä syömässä tuhottoman halpoja toasteja ja ranskalaisia, jotka tarjoiltiin (ketsupin kera) kivasta korista. Kotipakettiin tuommoinen ruoka ei tietenkään kamalan hyvin sovi (leipä menettää rapsakkuutensa ja ranskalaisista tulee löysiä ja virttyneitä), mutta milloinpa minä olisin ajatellut kovinkaan järkevästi.

Järkevämpi jauhaja tilasi tulisia siipiä:

Hyvin toimi kotiin tilaaminen. Sapuskan pystyi maksamaan netissä jo ennakkoon, ja sitten vain ovikellon soittoa odottelemaan. Kestoa en hoksannut kellostani vilkuilla (koska rentoilu), mutta ei siinä mitenkään tuhottoman kauan tuntunut menevän... siitä huolimatta, että nälkä sattui olemaan melkoisen suuri. Miinusta tietenkin tulee suuresta roskan määrästä, mistä syystä olisi tietenkin kätevämpää käydä syömässä eväkset paikan päällä ravintoloissa.

Take-away on periaatteessa Suomen oloissa muutenkin hieman järjetön juttu. Pari vuotta sitten Los Angelesissa tilanne oli ihan toisenlainen: parkkitilaa oli monien ruokapaikkojen yhteydessä onnettoman vähän, mistä syystä kotipaketit & pikaruokapaikkojen yhteydessä olevat autokaistat olivat tosiaan tarpeen vaatima ilmiö.

Mekin kävimme yhdessä ihanassa leipomossa (La Brea Bakery), jonka pihalle auton sai parkkeerata ainoastaan viideksitoista minuutiksi. Aamiaisleivät pakattiin luontevasti pahviin ja ne maistuivatkin makoisalle, mutta olihan se omituista, kun ei pystynyt ruokailemaan kaikessa rauhassa pöydän ääressä. Ja hankalaakin, kun onnistuin valuttamaan oman leipäni välistä täytteitä vaatteilleni (minkä jälkeen olin tietenkin taas vähän takakireä).

Noutoruokailun idea lienee joka tapauksessa levinnyt maailmalle nimenomaan Amerikasta. Hyvinä puolina teik-ö-veikissä on usein (paikalla suoritettuun ruokailuun verrattuna) edullisempi hinta (esim. Rossossa mainostetaan -15 %:n alennusta listahinnoista). Lisäksi kotioloissa ei tietenkään tarvitse maksaa juomista erikseen, eli esim. mahdollisen viinipullon hintaan ei tule ravintolalisää. Kotona ei myöskään joudu mihinkään ankeaan ovinurkkapöytään, vaan annoksensa kanssa voi linnoittautua vaikka takkatulen ääreen.

Mutta kannatan toki siitä huolimatta ravintoloissa ruokailua. Oululaiset ravintolat vaan pärjäsivät viimeisimmässä top50-ravintolalistauksessa ihan ällistyttävän huonosti. Pohjois-Suomen paras ravintola löytyy siis periaatteessa Rovaniemeltä.

(* Kappas. En tiennytkään, että Oulusta saa vietnamilaista ruokaa.