torstaina, heinäkuuta 26, 2007

Länsirannikko 4: Los Angeles ympäristöineen

Santa Cruzista jatkoimme Sideways-elokuvasta tuttuihin maisemiin. Yövyimme nimittäin vielä ennen Los Angelesia varsin hämmästyttävässä Solvangissa, pieteetillä rakennetussa tanskalaiskylässä keskellä Kaliforniaa Santa Ynezin viinilaaksossa. Sikäläinen Tastes of the Valleys -niminen kellari hehkutti kovasti olevansa "Sideways-viinibaari". Se, millä tavoin paikka oli Sidewaysissa mukana, jäi hämärän peittoon - mutta viini oli hyvää ja paikassa tyrkytettiin jäsenyyttä Sideways-viinikerhoon. Pinot Noirit olivat luonnollisesti erityisen hyvin edustettuina.

Varsinainen ydinkeskusta LA:ssa oli eurooppalaisiin kaupunkeihin tottuneelle karu: muutamia korkeita toimistorakennuksia, muttei ihmisiä missään kuin nimeksi. Autojakin oli yllättävän vähän, vaikka kaupunki muilta osin kuhisi niitä ympäri vuorokauden. Elämä tuntui olevan tiivistynyt paikalliskeskuksiin eri puolille kaupunkia, kukin oman teemansa alle - ja kaikkialle mentiin autolla. Autoilun määrään nähden useilla kulmin oli kuitenkin hämmästyttävän vähän parkkitilaa. Ihmisten on ilmeisesti tarkoitus paitsi liikkua, myös elää pitkälti autoissaan. Hyvin asiallisissakin kahviloissa oletus oli automaattisesti, että tuotteet otetaan mukaan: kahvi auton mukitelineeseen ja syötävät pieniin pusseihin tai pahvirasioihin, joista ne on sitten autossa kätevä murentaa syliin.

Innokkaana donitsinystävänä halusin ehdottomasti kokeilla, millaisia pyörylöitä jenkit paistavat. Olin etukäteen selvittänyt, että LA on oikea paikka sellaisten hankintaan ja että Randy's Donuts -liikkeen oli määrä tarjoilla vertailukelpoisia yksilöitä. Yllätys oli ensinäkemältä melkoinen, kun niin monessa elokuvassa ja musiikkivideossa esiintynyt, taajaan hehkutettu munkkila osoittautuikin hieman rähjääntyneeksi kioskiksi vielä enemmän rähjääntyneessä naapurustossa.

Suurempi yllätys koettiin kuitenkin vasta donitsien ja kahvien hankinnan jälkeen. Vielä leivonnaisten ulkonäkö ei pahemmin hätkähdyttänyt. Päällisin puolin meille näytti myydyn hyvin arkiset donitsit. Ensihaukku kuitenkin muutti kaiken. Voi hyvänen aika, mitä munkkeja! Jos taikinasta ja paistosta saisi itse edes suunnilleen samanlaista - tai jos asuisi edes vähän lähempänä Randya - en muuta söisi! Nämä olivat ehdottomasti parhaita koskaan syömiäni makeita leivonnaisia. Koskaan ennen en ole tavannut donitsia, joka ihan oikeasti sulaa suussa kuin hattara - mutta säilyttää kuitenkin jämäkkyytensä kuten taikinapohjaisen esineen kuuluukin. Mieletön kuohkeus!

Muutaman yön vietimme Hollywoodissa. Se on riittävän keskellä Los Angelesin suuraluetta, että sieltä on kätevä sinkua moottoriteitä pitkin eri tahoille. Hömppä- ja unelmakoneen tienoilla kun oltiin, kävimme tutustumassa elokuvan taikaan Universal Studiosilla, joka oli huvipuiston, elokuvastudion, teatterimultipleksin ja ostoskeskuksen iloinen, jos kohta korean muovinen sekoitus.

Viimeisen yön vietimme motellissa lentokentän vieressä, koska paluulento oli aikaisin ja aamut varsinkin minulle muutenkin aina niin vaikeita. Muutaman korttelin päästä löytyi kiva ostoskeskus, josta puolestaan löytyi LA Food Show -niminen ravintola. Se sopikin oivasti päättämään viimeisen illan tässä kaupungissa, koska ravintolan kantavana ajatuksena oli koostaa ja fuusioida Los Angelesin ruokakulttuurin ja kansallisuuksien moninaisuutta nieltävään muotoon. Hyvää ruokaa - ja hyvät mojitot!

Päällimmäiseksi ajomatkasta jäi mieleen se, miten ihmiset, ympäristö ja elämäntyyli ihan selvästi muuttuivat vähitellen pohjoisen rauhallisemmasta, eurooppalaistyylisemmästä ja jotenkin pitkäjänteisemmästä mallista etelän hektisempään ja intensiivisempään, mutta samalla silminnähden lyhytjänteisempään, suuntaan: otetaan aina ensimmäinen näkyvä taala ja siirrytään seuraavaan projektiin eikä malteta haudutella tilanteita mahdollisten tulevaisuuden odotusten toivossa. Samantyyppinen kulttuuriliukuma koettiin viime kesänä Keski-Euroopassa niinkin kompaktissa maassa kuin Sveitsissä, jonka toinen reuna oli ranskalaisen boheemi ja vallaton ja toinen aivan päinvastainen, saksalaistyylisen jämpti ja luotettava - ja joka puolelta lähes neuroottisen siisti.

Yllätyksenä tuli myös, miten vahvasti Meksikon läheisyys ja latinovaikutteet ovat esillä Kaliforniassa ja varsinkin LA:ssa. Tacoja ja paistettua kanaa oli myynnissä vähintään muutaman korttelin välein ja espanjaa kuuli joka puolella.

2 Comments:

At 27/7/07 11:55, Anonymous Anonyymi said...

tiedättekös, että Nykissäkin saa palvelua espanjaksi lähes joka mestassa, ja katukuvassakin näkyy latinot enemmistönä, että siinä mielessä ei yllätä ollenkaan, että siellä etelässä on vielä paaaljon enemmän Meksikon vaikutusta.

 
At 29/7/07 14:44, Blogger Rosmariini said...

Jännä oli kyllä huomata Kalifornian sapuskapuolellakin tuo Meksikon läheisyys. Kalatacot taisivat olla yksi tyypillisimmistä CalMex-ruokalajeista. Tuon alimman kuvan pehmeissä tacoissa ei tosin ollut täytteenä kalaa vaan lihaa. Herkullisia olivat - samoin kuin lisäkkeenä tarjoiltu korianteri-tomaattisalsa.

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails