Pyhä perunamuusi
Punaisesta keittiöstä kyseltiin jauhantapajamme mukavuusruokia. Hyvää mieltä voi ammentaa tietenkin vaikka minkälaisista muonista (ensimmäisenä tulee mieleen oikeista raaka-aineista tehty muheva lasagne, jossa on kunnollinen, pitkään hauduteltu tomaattikastike), mutta ylitse muiden taitaa olla siitä huolimatta perunamuusi.
Oman maan perunoista tehty pottumuussi oli jo lapsena suurta herkkuani, ja voi sitä onnetonta päivää, kun jouduin ensimmäistä kertaa maistamaan koulun vetistä pussimuusia. Vaikka olen monenlaisia eineksiä ja valmisruokia aikuisiälläni ostanut (ja vaikken osaa kovin hyvää muusia itse tehdäkään), pussimuusiin en ole ikinä sortunut.
Olen viime viikkoina kartuttanut tietämystäni retkiruuista, ja pussimuusi olisi tietenkin leirielämässä periaatteessa ihan omiaan. Mutta kun en kerta kaikkiaan voi kuvitella sellaista ostavani - ja kun kutkutus perunaiseen retkiruokaan on kuitenkin kohtalaisen kova - päätin sitten kuivata itse kilon verran perunoita. Raollaan oleva kiertoilmauuni on kätevä kuivuri, ja valmista tuli suurin piirtein puolessa vuorokaudessa.
Lopputulos näytti omatekoisilta perunalastuilta, mutta maussa ei ollut rasvan ja suolan puuttuessa minkäänlaisia sipsimäisyyksiä. Pelkkää perunaa.
Lisäksi kuivasin porkkanaraastetta ja viipaloitua purjoa, mutta niistä (tai lähinnä niiden käyttötarkoituksesta) lisää joskus toisella kertaa.
Pssst. Valmiista perunatuotteista puheen ollen: Ymmärrän kyllä, jos joku ostaa pakasteranskalaisia tai mummon muusia, mutta ostaako joku oikeasti hetivalmiita uuniperunoita? Etenkin kun perunalaarinkin perunat ovat perusmarketeissa tätä nykyä yleensä jo niin mullattomia, että nekin voi tuikata uuniin varsin vaivattomasti.
Oman maan perunoista tehty pottumuussi oli jo lapsena suurta herkkuani, ja voi sitä onnetonta päivää, kun jouduin ensimmäistä kertaa maistamaan koulun vetistä pussimuusia. Vaikka olen monenlaisia eineksiä ja valmisruokia aikuisiälläni ostanut (ja vaikken osaa kovin hyvää muusia itse tehdäkään), pussimuusiin en ole ikinä sortunut.
Olen viime viikkoina kartuttanut tietämystäni retkiruuista, ja pussimuusi olisi tietenkin leirielämässä periaatteessa ihan omiaan. Mutta kun en kerta kaikkiaan voi kuvitella sellaista ostavani - ja kun kutkutus perunaiseen retkiruokaan on kuitenkin kohtalaisen kova - päätin sitten kuivata itse kilon verran perunoita. Raollaan oleva kiertoilmauuni on kätevä kuivuri, ja valmista tuli suurin piirtein puolessa vuorokaudessa.
Lopputulos näytti omatekoisilta perunalastuilta, mutta maussa ei ollut rasvan ja suolan puuttuessa minkäänlaisia sipsimäisyyksiä. Pelkkää perunaa.
Lisäksi kuivasin porkkanaraastetta ja viipaloitua purjoa, mutta niistä (tai lähinnä niiden käyttötarkoituksesta) lisää joskus toisella kertaa.
Pssst. Valmiista perunatuotteista puheen ollen: Ymmärrän kyllä, jos joku ostaa pakasteranskalaisia tai mummon muusia, mutta ostaako joku oikeasti hetivalmiita uuniperunoita? Etenkin kun perunalaarinkin perunat ovat perusmarketeissa tätä nykyä yleensä jo niin mullattomia, että nekin voi tuikata uuniin varsin vaivattomasti.
18 Comments:
Noista "heti"valmiista uuniperunoista olikin radiossa joskus juttua. Onhan se tosi kätevää kun ne saa laittaa vain uuniin ja odottaa 20-30 minuuttia. Tai sitten ostaa tavallisia perunoita ja odottaa sen 50 minuuttia.. En ymmärrä. :-D
Tämä menee jo himpun verran einestelyn puolelle, mutta retkiruokana toimii mainiosti kuivattu perunasipulisekoitus. Pussillinen pakastesuikaleita vain pellille ja uuniin kuivumaan, maastossa kunnon liotus ja herkkupadan pohja on valmis.
Perunaa...ah!
Muusista: perunamuusille ei ole parempaa lähtökohtaa kuin puikulaperunat. Niistä vain tulee se paras muusi. Maku on jotenkin - maukkaampi ja perunaisempi, värikin paljon keltaisempi! Ja puikulat vielä kypsyvätkin niin nopeasti! Vielä kun joku keksisi miten ne saa nopeasti kuorittua... Pussimuusiin en ole koskaan elämäni aikana sortunut.
Uuniperunoista: jos on todella kiire uuniperunoiden kanssa niin olen joskus tehnyt niin että laitan (pestyt ja haarukalla pistellyt) perunat uuniin siksi aikaa kunnes uuni lämpiää ja sitten uuniin folion sisään. Uuniperunat kyspyy tällöin noin puolessa tunnissa, koosta riippuen. Mutta toisaalta, kuka haluaa kiireessä tehdä uuniperunoita...?
Lisää retkiruoka-asiaa, kiitos! olisi kovinkin ajankohtaista juuri nyt ja lähitulevaisuudessa.
Äh...typo edelliseen. Laitan uuniperunat siis mikroon siksi aikaa kun tavallinen uuni lämpiää.
Kypsyminen alkaa nopeasti.
Petra: Onhan sitä monenlaista valmisruokaa kaupan hyllyllä nähty, mutta tuo uuniperuna ylittää kyllä jo meikäläisen käsityskyvyn kokonaan. :)
Meillä syödään uuniperunoita aika usein, kun miespuolinen pastanjauhaja laittaa niitä lisukkeeksi erityisen mielellään. Kypsyvät grillissä muun muonan ohella todella meheviksi.
Kati: Retkieinestely on kiinnostava aihe, joten kiitos hyvästä vinkistä. Ostin eilen itsekin yhden einestuotteen telttaolosuhteissa testattavaksi, joten perästä kuuluu.
Malla: Retkiruokajuttuja voi lukea viime kesältä täältä. Mutta nyt loppukesän aikana olisi tarkoitus saada tuohon jotain jatko-osan tapaista. Kun nyt vaan osaisin kokata kuivatuotteista jotain syötäväksi kelpaavaa (en tiedä, kuinka pitkään esim. tuommoisia perunoita pitäisi liottaa ennen käyttämistä).
Uuniperunat ovat tosiaan ehdoton lemppariperunamuotoni! Ne valmistuvat varsinkin näin kesäaikaan grillissä tosi kätevästi, muun ruoanlaiton ohella: 45 minuuttia epäsuorassa keskilämmössä, ja pehmeän maukasta tulee.
Uuniperunoille teemme yleensä maustevoin tuoreista yrteistä, pehmenneestä suolattomasta voista ja muutamasta hyppysellisestä suolaa. Sen kun veivaa sekaisin, käärii pötkyläksi elmukelmuun ja hyydyttää uudelleen pakastimessa, on pötkystä sitten kätevä leikellä veitsellä nappeja.
Uuniperunassa kotioloissa on perinteiseen ravintolalisuke-uunipottuun nähden sekin erinomainen puoli, että voita saa kerrankin riittävästi. Jostain ihmeen syystä paikassa kuin paikassa täytettä tulee aina liian vähän. Loppuosa perunasta tahtoo sitten olla melko tylsää syötävää :(
Hei,
Oli pakko kommentoida täältä ulkomailta noita valmisruokia kun kirjoiti heti valmiista uuniperunoista. Suomessa käydessä jaksan ihmetellä aina uusia markkinoille lanseerattuja nopeaa ja helppoa valmisteita, ymmärrän että joissakin asioissa voi ja kannattaa helpottaa kyökin puolella mutta monet jutut menevät kyllä yli hilseen. Minusta outoja ovat olleet myös valmiit kinkkuviipaleet ja valmiiksi hakeltu sipuli...Toki monella kodinäidillä ja -isällä on kiirus heittää ruokittaville safkat pöytään työpäivän jälkeen mutta eikö ruuanlaittoon kuulu pieni tekemisen maku?Täällä meillä päin tehdään myös pitkiä päiviä mutta kyllä sitä jotain ruokaa saa ravinteikkaasti tehtyä ilman hetivalmista tavaraakin, tänne nuo tuotteet eivät vielä ole rantautuneet ja mm.kalapuikot tms. muutamat pakastetuotteet ovat todella kalliita ettei niitä monikaan käytä. Joo ja kyllä pottumuusi on yksi mukavimmista ruuista mitä meidän kaksikulttuurisessa perheessäkin nautitaan!Afiyet Olsun!
Eihän täältä kohta enää muuta saakaan kuin valmiiksi viipaloitua, raastettua ja silputtua ruokaa. :) Mutta TV dinner -kulttuuri ei ole sentään ainakaan vielä rantautunut Suomeen.
Kannattaa kokeilla maustaa perunamuusia sinapinsiemenillä, toimii aika hyvin.
Hei
Vietimme kesälomallamme aikaa myös Oulussa. Pakko kysyä, oletko käynyt ravintola Matalassa? Harhailimme nimittäin kaupungilla ruokapaikkaa etsien. Eräs antikvariaatin mies suositteli Istanbulia, mutta sen ruokalista näytti aika tyyriiltä ja eksoottiselta (puolisko on lisäksi tomaatille allerginen). Päädyimme siis sateelta suojaan Matalan terassille. En ole ikuna saanut niin hyvää pihviä, kuin sen pehmeä ja maukas nauta oli. Joudumme varmaan poikkeamaan toistekin. ;)
Hyvän käyntikohteen valitsitte reissullenne (sekä kaupungin että ravintolan). ;)
Suunnitelmissa on ollut käydä taas jolloinkin Matalassa, kun edellisestä syöntikerrasta siellä on tainnut vierähtää jo yli vuosi. Taidankin mennä saman tien tutkailemaan paikan ruokalistaa.
Niin ja noista sinapinsiemenistä tuli mieleeni, että perunamuusiin voisi tosiaan sekoitella kaikenlaista.
Hyviä ideoita otetaan vastaan. :)
Voisin kuvitella sekoittavani aitoon pottumuusiin jotain mikäli tekisin muusini arkisista perunoista, mutta kun useimmiten valitsen paperisen puikulapussin, on se niiiiiiiin pyhän hyvää, ettei koskaan mitään sekaan. Eipä silti, kotonakaan meillä ei lisätty mitään.
Voi, ollapa kiertoilmauuni niin tietäisi mitä tekisi perunoille ennen kuin ne ehtivät itää. Pussiretkiruoista olen löytänyt kaksi todella karseata esimerkkiä (toisen pohja oli pussimuusi, mitä en tajunnut katsoa kaupassa), joten alan olla taipuvainen maastokokkaukseenkin. Odotan retkiruokaspesiaalianne mielenkiinnolla!
Pikkuenkeli
Perunalajikkeella on kyllä muusin kannalta melkoinen merkitys! Voi kun olisikin kuokka ja oma perunamaa...
Höyrytetyt puikulat, punainen maito, kirkastettu voi, paistettu sipuli ja pieni loraus tryffeliöljyä.
Tulin tänne tunnustamaan, että tein taannoin muusia IKEAn pakastealtaan antimista. Ja lihapullia samasta paikasta. Ja kermakastikettakin jauheesta.
Arvatkaapa oliko hyvää? Kyllä oli!
Ja hyvältähän se näyttääkin! Saas nähdä, joudunko seuraavalla Ikean-reissulla pyörtämään pyhät pussimuusipäätökseni. :)
Moi!
Pakko kommentoida perunamuusikeskustelua ja jakaa kanssanne kreikkalaisen kummitätini patenttiohje kunnon muusiin (kyllä, myös kreikassa syödään perunamuusia ;) ainakin tavallisissa ateenalaisissa lapsiperheissä). Eli kuoritut perunat keitetään tosi pehmeiksi, niin että haarukalla jo saa muuskattua, sitten joukkoon aimo loraus majoneesia ja silputtua ja kuullotettua sipulia, vielä oliiviöljyä reilulla ranneliikkeellä lorastuna ja suolaa maun mukaan. On hyvää, maistuu myös Suomessa :)
Lähetä kommentti
<< Home