perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

From Russia... with Love

Jauhantapajamme kesälomamatka tehtiin tällä kertaa junalla, kohteena Pietari. Aivan mahtava paikka, josta ei olisi tehnyt mieli lähteä ollenkaan pois.

Ja sitten se ruoka. Keitot ovat Venäjällä kova sana, ja niitä tulikin tilattua monella aterialla. En harmikseni ennättänyt maistaa missään paikassa perivenäläistä kaalikeittoa (щи), mutta punajuurista tehtyä borssia (Борщ) vetelin sitten siitäkin edestä. Mikä voisikaan maistua vannoutuneen punajuuren ystävän suussa makoisammalta? Pakko opetella tekemään vastaavanlaista (smetanasilmän kanssa tarjoiltua) soppaa itsekin. Tämä taisi olla kuitenkin makkaraseljankaa:

Venäläiset salaatit ovat hyvin majoneesisia. Ulkonäöltään ne muistuttavat usein meikäläistä italiansalaattia, joka muualla maailmassa ilmeisesti tunnetaankin nimellä Salade russe. Alla olevassa kuvassa samaa lajia edustava Olivier salad, joka oli yllättävänkin maistuvaa.

Lihaisista vaihtoehdoista saattaa saada eteensä mehevän vartaan eli saslikin, leivitetyn pihvin tai vaikkapa lautasellisen bef-stroganovia, jossa parhaimmillaan oli mukana ihanan paljon sekä sieniä että sipulia. Ei varsinaista helleruokaa, mutta oikein maistuvaa.



Suomen läheisyys tuntui Pietarissa monin tavoin, ja ruokakulttuurissa (samoin kuin ruokasanastossa) on paljonkin yhteistä. Jotkin ravintolat ylpeilivät perinteiseen tapaan tehdyllä ruisleivällään, ja ruokalistoilla piileskelevä mors osoittautui ihan meikäläiseksi puolukkamehuksi (joissakin paikoissa myös karpalomehua). Samaten rukiista valmistettu kvass muistutti vähän täkäläistä kotikaljaa.

Entä sitten Valio! Hämmästyneinä katselimme ruokakaupan maitohyllyn Valio-voittoisuutta, ja etenkin Viola-sulatejuusto tuntuu olevan itärajan takana jopa jonkinlaisen instituution asemassa. Monilla ruokalistoilla esiintyi suomalainen kalakeitto, johon niin ikään saatetaan tuikata kyseistä juustoa. Kaikkea sitä.

MakDonaldseja oli Pietarissa ilahduttavan vähän (jos kohta ne harvat paikat vaikuttivat sitten sitäkin suositummilta). Maan oman ruokakulttuurin arvostuksesta kertoo Teremok, joka on venäläisiin ruokiin nojaava pikaruokaketju. Tarjolla on monella tavalla täytettyjä blinejä - tai täkäläisittäin ajateltuna täytettyjä lättyjä, perinteisiä keittoja, salaatteja ynnä muuta asiaan kuuluvaa. (Samaa henkeä oli kiinalaisessa Kungfu-ketjussa.)

Sushi oli Pietarissa kova sana, ja sushipaikkoja oli silmämääräisesti arvioituna kaupungissa jopa enemmän kuin pizzerioita. Ja esimerkiksi hotellimme ravintolasta olisi saanut eurooppalais-venäläisten vaihtoehtojen ohella myös sushia. Kuvan sushit naposteltiin kaatosateisen Nevski Prospektin varrella.

Suurin osa ruokailustamme oli täysin suunnittelematonta, eli siinä vaiheessa kun nälkä alkoi ahdistaa, poikkesimme sujuvasti johonkin sopivasti vastaan tulevaan paikkaan. Fine dining -osastoa emme yleensä juurikaan harrasta (lomilla tai muutenkaan), mutta tällä kertaa varasimme jopa pöydän Nevski Prospekt 47:ssä sijaitsevasta Palkinista, joka on ilmeisesti alkujaan perustettu jo 1700-luvun lopulla. Kokemus olikin yksi elämäni hienoimmista - kristallikruunujen alla ruokaillessaan saattoi tuntea itsensä hetken aikaa melkein kuninkaalliseksi. Tarjoilijapojat olivat sopivan rentoja ja mukavia, ja ruoka tietenkin melkoisen hyvää. Etenkin kun kokin ensimmäinen tervehdys oli sopivasti hyvin tomaattipitoinen.

Talon leipä oli jotain aivan taivaallista, ja jokin tarjolle tuotu chileläinen chardonnay suorastaan satumaista. Tuli mieleen, että viiniharrastuksessa kannattaisi keskittyä ehkä sittenkin enemmän laatuun kuin määrään. Kameraa emme ottaneet Palkiniin mukaan, mutta kuvaan pääsi talon omalla reseptillä tehty tuliaissuklaa.

Entä sitten venäläinen kakkukulttuuri, oijoi, mitä ihanuuksia siellä olisikaan ollut saatavilla. Piirakoitakin olisi tehnyt mieli maistella, jos vain olisi ollut aikaa kaikkeen. Hotellimme lähellä oli uskomattoman mahtava ruokakauppa (Vladimirski Passazin alakerrassa oleva Lend), joka oli ilahduttavasti auki 24h (kuten aika moni muukin pietarilainen paikka). Vaikka kukapa nyt haluaisi hakea leivoksia hotellihuoneeseensa keskellä yötä?

Juomista oli tietenkin ihan pakko maistaa venäläistä shampanjaa eli shampanskojea (venäläiset ilmeisesti kutsuvat kuohuviiniään kursailematta shampanjaksi ja brandyaan konjakiksi, mikä ei meikäläistä haittaa lainkaan). Kuvassa nelisen euroa maksanut halppiskuohuva yhdessä suklaalla päällystettyjen luumujen kanssa.



Suosituimmat olutmerkit näyttivät olevan Baltika sekä Nevskoe, ja vodkaosastolta pääsi tuliaiseksi Russkij Standart. Lähimarkettimme chileläisten, ranskalaisten ja italialaisten viinipullojen joukosta löytyi viimein myös pari pulloa venäläistä punaviiniä, joita päästään kenties maistelemaan jo lähiviikkojen aikana. Hotellin minibaarissa olisi muuten ollut saatavilla niinkin eksoottisia juomia kuin Karjalaa ja Lapin kultaa.

Venäläinen ruoka oli mielenkiintomme ykköskohteena, mutta jos aikaa olisi ollut, olisin mielihyvin mennyt maistelemaan myös georgialaista murkinaa. Pelmeneitäkään emme ehtineet syödä, vaikka vakavina pastanjauhajina meillä olisi tietenkin ollut siihen jonkinsorttinen moraalinen velvollisuus. Mutta mikä ihme on vareniki? (Viimeinen lausahdus on peräisin matkalla rustaamastani ruokapäiväkirjasta.)

Venäläiset aakkoset opittuani luotin sen verran vankasti omaan kielitaitooni, että ostin Dom Knigistä venäjänkielisen keittokirjan. Jamie Oliverin tyyliin tehtyjä keittokirjoja löytyi Yuliya Vysotskayalta, joka tarkemman tutkiskelun jälkeen osoittautui paitsi keittokirjailijaksi myös venäläiseksi näyttelijäksi. Hankkimassamme kirjassa on ohjeistusta paitsi yleismaailmallisiin pastoihin ja risottoihin myös venäläiseen borssiin ja vatruskoihin. Kun nyt saa vielä sanakirjan jostakin, niin sitten pääseekin jo kokkailemaan.

Tuliaiseksi olisi tehnyt mieli tuoda myös muutama nippu punajuuria ja muitakin mahtavia kasviksia. Ja suolakurkkuja ja hunajaa ja mausteita ja vaikka mitä. Harmillista, että meikäläisellä oli mukana ainoastaan reppu, jonne ei mahtunut yhtään mitään ylimääräistä. Tässä kuva Vasilinsaarella sijaitsevalta Andreaksentorilta (tai sen tienoilta):

Mutta menkää, hyvät ihmiset, Pietariin. Sinne pääsee Helsingistä junalla nopeammin kuin Ouluun, ja se on sentään jotain se. Tässä vielä näkymää juna-aamiaiseen (junassa oli yllättävän hauska matkustaa):

34 Comments:

At 24/7/09 15:20, Blogger Dea said...

Oi miten ihana postaus! Mitähän asuminen tuolla kustansi, kahden hengen huone esim? Ja onkohan siellä saatavilla minkä verran kasvisruokaa (kala toki käy). Venäläisessä ruoassa tuntuu olevan paljon nelijalkaisia (onneksi toki myös kalaa).

 
At 24/7/09 15:48, Blogger Rosmariini said...

Rupesin just tuumimaan, että kalaa emme tainneet syödä ollenkaan (paitsi pari kertaa keitossa). Minkälaista mahtaa olla venäläinen kalaruoka? Luulisi, että sienistä ynnä muusta saisi aikaiseksi myös hyvää kasvisruokaa, jos jaksaa tutkailla listoja tarpeeksi tarkasti. Kasvisravintoloista mainostettiin kovasti Kafe Idiot -nimistä paikkaa, mutta se(kin) jäi meiltä kokonaan väliin.

Hotelli oli samoissa hinnoissa kuin yleensäkin; keskitason huone ja hyvä sijainti oli siinä sadan euron tienoilla. Aamiaisella sai muuten uskomattoman hyvää maitoon keitettyä puuroa.

Mutta olipahan kyllä uskomattoman mukava reissu, tekisi mieli mennä saman tien uudestaan.

 
At 24/7/09 17:20, Anonymous Anonyymi said...

Tälleen ihan by the way: mitä tuo sushi-lautasen reunalla wasabin vieressä oleva lohenvärinen asia on?

 
At 24/7/09 18:56, Anonymous Matleena said...

Venäjällä saa kyllä erinomaista ruokaa! Kiva, kun muistutit Julija Vysotskajan olemassaolosta. Mulla on hyllyssä kaksi hänen keittokirjaansa. Pitääpä selailla niitä piiitkästä aikaa...

Pelmenit ja varenikit taitavat olla suurin piirtein samaa kamaa, mutta varenikit lienevät Ukrainasta ja pelmenit Venäjältä (?).

 
At 24/7/09 19:39, Anonymous Anonyymi said...

Ah, Pietari! Olipa mukava lukea onnistuneesta Pietarin-matkastanne. Olen itsekin käynyt joitakin kertoja ensin Leningradissa ja sitten Pietarissa. Niin tai näin, aika matka on ollut elämys. Laitoin korvantaakse vinkiksihotellinne. Niitä alkaa olla Pietarissa on niin paljon, että hyvät vinkit ovat tarpen. t. Leena

 
At 24/7/09 20:59, Anonymous statisti said...

Itse olen tutustunut venäläiseen ruokaan vironvenäläisen mieheni & sukunsa kautta. Alkuun tämä aiheutti hiukan hämmennystä savolaiselle - miten niin tavalliset LETUT muka ovat BLINEJÄ? Niissähän on vissi ero! :) Mutta se salaatti jonka mainitsit (kuulemma "Oliviers") on synttäriklassikko. OK... (salaateissa muuten on kaikissa majoneesia, ja paljon.) kalaruoista sen verran, että valkoinen kala (kuha tms) tuntuu olevan arvossaan, samoin kaikki kylmäsavustettu. Parhaita ruokakokemuksia on kuitenkin ollut anopin gruusialainen hatchapuri eli tietynlainen, älyttömän hyvä juustolla täytetty lättänäleipä. Voin yrittää vinkua reseptiä jos haluatte :)

 
At 24/7/09 22:52, Blogger Välispiikki said...

Tuli matkakuume. Kävin Pietarissa viimeksi silloin, kun se oli vielä Leningrad eli päivitysvierailulle olisi korkea aika päästä :-)

Tässä yksi hyväksi havaittu borssiohje.

 
At 25/7/09 01:11, Blogger Louhi said...

Taisitte juuri ratkaista sen ongelman, mitä tekisin kesälomalla. ;)

 
At 25/7/09 08:09, Blogger Yaelian said...

Kiva lukea tätä postausta, en ole tuolla koskaan käynyt..Tuo Valion Viola on tietääkseni niin paljon venäläisten omima tuote, että täälläkin sitä löytyy kaikista venäläisistä kaupoista...

 
At 25/7/09 08:29, Blogger ylimuuli said...

Aivan tajuttoman ihana postaus! Ja superia että tekin rakastuitte Pietariin <3 ja sen ruokiin.

Idiotissa olen käynyt, siitä on tosin nyt jo... varmaankin kahdeksan vuotta? Olen aina ollut reissussa kasvissyöjäystävieni kanssa ja itsekin aiemmin totaalisempi kasvissyöjä niin on kahlattu sellaiset paikat. Muistan myös elävästä ensimmäisen matkani kun olin hiivadieetillä, ei sokeria, vehnää eikä hiivaa kuukauteen, siihen soppaan vielä kasvissyöjä ja laktoosi-into ja alko olee ruoat vähän vähissä :-D

Elin pääasiassa mukana olleilla Brunbergin sokerittomilla riisisuklaapatukoilla, VERY TERVEELLISTÄ O_O

Mutta Pietari tekee vaikutuksen, nousevine siltoineen, ruokineen, ihmisineen, kodikkaan valtavana kaupunkina. Uijuiiiiii. Ikävä on.

 
At 25/7/09 10:39, Blogger piparminttu said...

Olipas ihana raportti! Aloin miettimään, että mitähän ihmettä itse söin, kun Pietarissa piipahdin nopeaakin nopeammin männä vuosina. Taisi mennä englantilaisen kanapikaruoan piikkiin sen reissun ainoa omatoiminen ulkonasyönti. Laitoin korvan taa tuon venäläisen pikaruokaketjun nimen!

 
At 25/7/09 12:39, Blogger Sohvi said...

Oih, ihana Pietari! Kävin siellä itsekin toukokuussa ja kovasti olisi hinku takaisin.

Idiot on tosiaan oikein kiva paikka, ja yllättävän hyvin saa kyllä kasvisruokaa, jos vain sienet ja peruna uppoavat (ja ainakin allekirjottaneelle maistuvat!).

Taidettiin sijaita aika lähellä teidän majapaikkaa, sillä hostellimme läheisyydessä oli juuri kuvailemasi kaltainen 24/7 "Stockan herkku", ja nimestä päätellen sijainnee jossain Vladimirskaja-metroaseman lähellä?

Gruusialiasta tai keskiaasialaista ruokaa tuli syötyä peräti kolmasti viikonlopun aikana, ja suosittelen lämpimästi mikäli siihen tulee tilaisuus. Khatshapuri on aivan järjettömän hyvää, ja teinkin sitä erään ystäväni järjestämille Pietari/Venäjä-henkisille vodkaedkoille. Pitääkin laittaa resepti esille :)

 
At 25/7/09 14:07, Blogger Rosmariini said...

Anonyymi: Ihmettelin itse aluksi ihan samaa, mutta erehdyttävästi se säilötyltä inkivääriltä maistui.

Matleena: Tosiaan, kumpainenkin laji vaikuttaa jonkinlaiselta raviolimaiselta taikinanyytiltä.

Leena: Hotellin sijainti oli ruokailullisessa mielessä aivan loistava, ja kätevän lähellä Vladimirskaja/Dostojevskajaa.

Statisti: Voi, vingu ihmeessä! Ajattelin muutenkin, että pitäisi koestaa joitakin gruusialaisia reseptejä kotioloissa.

Välispiikki: Et ole sitten ihan viime vuosina niillä kulmilla pyörinyt. :) Ja kiitosta ohjevinkkauksesta. Aiemmat punajuurisoppani ovat olleet näköjään kovinkin kalpeita keitoksia oikeaan borssiin verrattuna.

Louhi: Hihii. Mekin lähdimme sen verran lyhyellä varoitusajalla, että viisumin ehtimistä piti jo jännittää tosissaan.

Yaelian: Ei tuo kyseinen sulatejuusto ole tosiaan täällä Suomessakaan kovin yleinen näky. Kaikkein hassuinta oli kuitenkin Valion purkittama smetana.

Venäläinen juustokulttuuri jäi askarruttamaan. Kauppahalleissa ja palvelevilla juustotiskeillä oli myynnissä vaikka kuinka paljon mozzarellamaisia pehmeää juustoa, mitä lie mahtanutkaan olla. Ei tullut napattua maistiaisiakaan mistään.

Ylimuuli: Olisi tehnyt mieli kirjoittaa Pietarista ja sen historiasta + asukkaista vaikka mitä muutakin, mutta pitää yrittää rajoittaa tarinoinnit täällä vain ruokajuttuihin. Mutta siis, tykästyin siihen meininkiin kyllä ihan tosissaan (ja innostuimme jo haaveilemaan esim. Moskovaan menosta).

Piparminttu: Teremokkeihin ei onneksi voi olla törmäämättä; varsinaisten ruokaloiden ohella pienempiä kojujakin tuli vastaan siellä täällä.

Sohvi: Mehän etenimme siellä sitten ihan teikäläisen jalanjäljissä. :) Tuo gruusialainen ruoka jäi nyt kyllä tosissaan harmittamaan. Siitä on joka puolella niin herkullisia kuvauksia.

En ole muuten ihan varma tuosta ruokakaupan nimestä. Siinä oli muistaakseni vokaalina semmoinen euron merkki väärinpäin (toodella vakuuttavaa aina vaan tämä meikäläisen venäjän kielen taito... pitäisi opiskella ehkä alkeita hiukan asiantuntevammassa opastuksessa).

 
At 25/7/09 16:35, Blogger Virve said...

Upea artikkeli meille tuikituntemattomasta ja hiukan väheksytystäkin (ruoka-)matkakohteesta! Mahtavat kuvat ja mukavan letkeä tarinointi. Lisää tällaista!

 
At 25/7/09 17:16, Anonymous Anonyymi said...

Mukava postaus! Itse olen menettänyt sydämeni Venäjän keittiölle 15 vuotta sitten ensimmäisen Venäjän työmatkani yhteydessä. Sen jälkeen Venäjän keittiö on ollut ehdottomasti osa kokkailujani. Tähän mennessä omaan makuuni paras borssi-keiton ohje löytyy Ritva & Risto Lehmusoksan kirjasta Venäjän keittiö. Ukrainan borssi -niminen resepti on pitkän kaavan mukainen ohje, jota ole vuosien varrella kehitellyt eri pituisiksi versioiksi sen mukaan kuinka paljon on "keittelyaikaa" käytettävissä. Ilo kuulla, että nautitte venäläisestä ruokakulttuurista!

 
At 25/7/09 19:50, Blogger kio said...

ainakin arkikielessä en ole ikinä kuullut et pelmeneitä olis muunlaisia kuin lihatäytteellä. Varenikit on taas sitä kaikkea muuta, meillä tehtiin esim. makealla rahkalla, kirsikoilla, sienitäytteellä. Ei aina varmaan pidä paikkaansa, mutta noin suurinpiirtein :)

 
At 26/7/09 12:25, Blogger Virpi said...

Ihana postaus Pietarista :) teillä on selkeästi ollut upea reissu!

Venäjällä voisi käydä uudestaankin, kun vaan tosiaan opettelisi itse alkeet tai saisi kielitaitoisen matkakumppanin.

Ja nyt tuli hinku taas mennä käymään Zakuskassa. Tai tehdä itse blinejä. Tai jotain venäläistä!

 
At 26/7/09 12:56, Blogger ylimuuli said...

Mä oon edelleen sitä mieltä että meidän pitäs mennä tekemään blogimatka Pietariin porukalla!

 
At 26/7/09 15:43, Blogger Virpi said...

ylimuuli, kannatetaan! :)

 
At 26/7/09 21:33, Blogger Siunattu hulluus said...

Hassua, taisimme olla Pietarissa melkein samaan aikaan!

Me olimme tiistaista torstaihin, ja tämä postauksesi oli kyllä tuttua luettavaa :)

Venäläinen shampanja oli kyllä mainiota. Pidin kovasti. Ja ihana kaupunkin, aika vain loppui kesken..

 
At 27/7/09 10:41, Blogger Martina said...

Meikätyttöä on vasta ihan viime aikoina alkanut kiinnostaa Venäjän matkailu, eikä vähiten iiihanien blinien ansiosta. Vaan kauhutarinat ovat saaneet aikaan sen, ettei pieni turisti ole varma uskaltaako lähteä seikkailemaan itänaapuriin. Mikä on teidän näkemyksenne, onko Venäjä niin pelottava maa kuin väitetään?

 
At 27/7/09 14:41, Blogger Fakta ja Farfalle said...

Kiva postaus, sillä itsellä on ollut sellainen kuva, että Venäjältä olisi vaikeaa löytää hyvää ruokaa. Nyt sekin luulo siis kumottu :)

 
At 28/7/09 06:33, Blogger ylimuuli said...

Pyh, ei Venäjää pidä pelätä! Pietari on yksi upeimpia suurkaupunkeja ja kotoisimpia sellaisia joissa olen ollut. Käsittääkseni myös väkivaltarikollisuus on melko pientä, vaikka omaisuusrikoksia jonkin verran meitä enemmän onkin. Itse suhtaudun vuosikausia sitten myös pelolla, mutta turhaan. Tietysti normaali varovaisuus on paikallaan kuten aina vieraissa paikoissa kun koodeja ei tunne, mutta sinne vaan!

 
At 28/7/09 22:03, Blogger Dea said...

Meiltäkin tulee pian matkaraporttia, tosin koskien Skotlantia ja Lontoota. Mielenkiintoisesta ravintolasdtakin olemme pöydän varanneet jo ennakkoon... Mutta ennen sitä, käykäähän katsomassa meidän keittiöremontin saavutuksia!

 
At 29/7/09 12:45, Blogger Rosmariini said...

Virve: Kiitokset! Mielellään näitä reissuruokajuttuja laatisi vaikka jatkuvastikin. :)

Anonyymi: Pitääpä kurkata seuraavalla kirjastokäynnillä tuota Lehmusoksien kirjaa. Zakuska-ilta on jo suunnitelmissa!

Kio: Kiintoisilta (ja herkullisilta!) kuulostavat kyllä nuo varenikit.

Virpi: Aakkosten opetteleminen oli kyllä yllättävän palkitsevaa, kun näennäisten harakanvarpaiden takana piili usein ihan ymmärrettäviä sanoja. Coffee House -ketjun Хауз-sanaa en tosin hoksannut millään (Кофе-sana oli onneksi sitäkin helpompi).

Tuolta Coffee Housen sivuilta muistinkin, että mojitoja mainostettiin Pietarissa joka paikassa!

Ylimuuli: Yhteinen minireissu olisi kyllä ihana. Pakataan vaan riisisuklaat messiin ja menoksi.

Virpi: :D

Siunattu hulluus: Oujee, melkein törmäsimme toisiimme! :)

Martina: Kuvaavaa on, että reissun turvattomimman hetken koin Suomen puolella Ouluun tulevassa yöjunassa. Pietarin lämpöisen leppoisassa tunnelmassa sen sijaan tunsi jostain syystä olevansa kuin herran kukkarossa.

Fakta ja Farfalle: Tuo reissu romutti kyllä kasapäin ennakkoluuloja. Tosin ruokapuolen suhteen olin jo valmiiksi hyvinkin toiveikas.

Ylimuuli: Pietari oli kyllä tosissaan kotoisa kaupunki. Vähän niin kuin jättikokoinen Helsinki, kun arkkitehtuurissakin oli niin paljon samaa.

Dea: Pitääpä käydä lueskelemassa. Olen ollut vähän kehno pyörimään blogeissa nyt loman aikana, mutta kyllä se tästä taas, kun työt alkaa. ;)

 
At 29/7/09 14:47, Blogger Virpi said...

Hmmmm mojitoja! Pitäisköhän tehdäkin taas moisia vaikka viikonloppuna, kun vihdoinkin alkaa LOMA!

Veisköhän kanssaelelijä mut perjantaina Zakuskaan...ulos se lupas jo viedä syömään, juurikin tuon loman alun kunniaksi :)

Niin ja oli hupaisa törmätä Qstockin vilinässä, vaikkakin vain pikaisesti. Mutta olihan siitä se hyöty, että nyt kanssaeläjä ei ehkä pelkää teitä enää niin paljon, kun huomasi että sääkin Rosmis oot kiva ihminen etkä mikään pelottava ruokablogimörkö!

 
At 29/7/09 15:45, Blogger Rosmariini said...

No nyt repesin ihan kokonaan tuolle mörölle. :D Minäkin olen haaveillut tässä Zakuskaan menosta (olen fiilistellyt jo muutamaan otteeseen ruokalistan äärellä), mutta pitää katsoa, jos nyt ei ihan samana päivänä sinne ängettäisi teitä säikyttelemään. ;)

 
At 29/7/09 20:22, Blogger Virpi said...

Määkin fiilistelin tuota ruokalistaa tänään ja vissiin tuo kanssaeläjäkin sitä vilkaistuaan uskaltais lähtiä sinne sapuskoimaan. Annoin sille kyllä vielä mahdollisuuden ehdottaa jotain toista paikkaa, niin saa ny nähdä minne sitä päädytään.

Joo, vissiin tuo luulee, että täällä ruokablogistaniassa asuu jotain tosi peloittavia mörkölöitä, joitten kans ei uskalla olla, vaikka oikiasti me ollaan nii kivoja ja hauskaa seuraa. Hassu mies, mutta kyllä se vielä tottuu :)

 
At 29/7/09 20:39, Blogger Virpi said...

Jopas mää nyt spämmään. Mutta tulin nyt vielä kertomaan, että pökkäsin vihdoin kutsun syysmiittiin julki blogiin :)

 
At 29/7/09 23:10, Blogger Rosmariini said...

No mutta parempi noin: eipähän tule itselle turhia suorituspaineita, kun toisen odotukset eivät ole turhan korkealla. Ja vähänhän mää kyllä muistutankin esim. muumien mörköä. :)

Meidän suunnitellusta kesämiitistä tuli nyt sitten syysmiitti, mutta pääasia että taas tavataan!

 
At 30/7/09 06:30, Blogger ylimuuli said...

Möröt on ihania <3 Paitsi ei kaikki bodarimöröt.

 
At 30/7/09 12:18, Blogger Virpi said...

Jos mun pitäis teistä Muumi-hahmot vääntää niin kyllä sää Rosmis oisit mun mielessä ennemmin Pikku-Myy kuin Mörkö :) Pepa voi olla sitte vaikka hattivatti!

 
At 30/7/09 14:53, Blogger Rosmariini said...

Möröt on kyllä kivoja (paitsi se nimenomainen mörkö, joka vietti ennen muinoin yönsä meikäläisen sängyn alla).

Pepa on kyllä ilmetty hattivatti! <3 Sen siitä saa, kun nautiskelee liikaa tietokoneen kelmeästä hohteesta eikä lähde aurinkoon päivettämään itseään.

Mutta Virpi on itse ilmetty Pikkumyy, ihan samanlainen mekkokin! Meikäläinen taitaa mennä enemmän jo muumimamma-osastolle. :)

 
At 13/8/09 13:41, Blogger anumorchy said...

Hei kuule taalla Israelissakin myydaan valion Violaa ja voita nykyaan, syyna varmaan yli miljoona venalaista maahanmuuttajaa. Oltermanniakin loytyy joskus.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails