torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Rapeat pizzat grillissä

Kolmisen kesää sitten alkaneessa grilli-innostuksessamme olemme syöneet perinteiset pihvit, vartaat ja makkarat sen verran puhki, että uudet grilli-ideat ovat jatkuvasti hakusessa. Jälleen kerran apu löytyi jenkkein, takapihagrillauksen emämaan, opuksista. Useampikin kirja on maininnut grillissä valmistetut pizzat, joten päätimme rohkeasti kokeilla. Vaikka tällaisille kiviuunin nimeen vannoville pitkän linjan pizzanystäville ajatus pizzasta grillissä kuulosti alkuun hieman epäortodoksiselta, lopputulos oli oikein onnistunut! Pohjat paistuivat totuttua rapsakammiksi ja muistuttivatkin enemmän jenkkein "thin crispy" -pizzaa kuin täkäläistä peruspyörylää - saatikka pannupizzaa.


Rapsakat grillipizzat

Tomaattikastike (kirjasta Weber's Real Grilling):
2 rkl oliiviöljyä (extra vergine)
1 dl hienoksi silputtua punasipulia
2 tl hienonnettua valkosipulia
1 tl kuivattua oreganoa
1 tlk kokonaisia tomaatteja
1/2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria

Itse pizzat: 1 annos pizzataikinaa sekä haluamasi täytteet (meillä tällä kertaa mustat oliivit, punasipuli, mozzarella ja tuore basilika).

Valmista ensin taikina ja sen kohotessa kastike: kuullota sipulisilppua oliiviöljyssä muutama minuutti. Kun se pehmenee, lisää valkosipuli ja melko pian (noin minuutin päästä) tomaattitölkin sisältö. Melko pian siksi, ettei valkosipuli pääse käristymään liiaksi ja muutu kitkeräksi. Lisää mausteet ja painele kokonaisia tomaatteja vaikka lusikan selkämyksellä vähän auki, jotta mehut virtaavat vuolaammin. Kiehauta ja hauduta sitten miedolla lämmöllä, kunnes kastike vetäytyy sopivasti kokoon. 45 minuuttia on hyvä lähtökohta.

Tässä vaiheessa kannattaa laittaa kaasugrilli lämpenemään, hiilillä pelatessa ehkä jo aiemmin.

Kun taikina on kohonnut riittävästi (vähintään kaksinkertaiseksi), painele siitä ilmat pois ja leivo/kauli pienehköjä, ohuita pohjia. Meidän pizzamme olivat kooltaan jostakin teevadin ja ruokalautasen väliltä. Varmaan isojakin voi tehdä aivan yhtä hyvin, mutta niiden käsittely grilliritilällä olisi voinut haastaa harrastelijaa liiaksi. Voitele pohjat molemmilta puolin oliiviöljyllä. Öljyä kannattaa laittaa reilulla kädellä.

Grillaa pohjia ensin toiselta puolelta 2-3 minuuttia suoralla keskilämmöllä (kaasugrillissä siis kaikki polttimet puoliväliin). Ne saa ehjempinä grilliin, kun painaa päälle hieman öljytyn leivinpaperin palan, jolla ne voi kantaa ritilälle (jonne ne toki taas laitetaan paperipuoli päällepäin). Kun pohja on tukevasti ja suorassa grillillä, paperin voi nypätä pois.

Kun pohjat ovat saaneet alapintaansa hieman väriä, hae ne grillistä täytettäviksi. Tässä vaiheessa ne ovat jo sen verran rapsakoituneet, että liikuttelu onnistuu vaikka lastalla. Käännä pohjat niin, että juuri paistettu puoli tulee ylöspäin ja levitä niille tomaattikastiketta sekä haluamasi täytteet. Grillaa niitä sitten jälleen suoralla keskilämmöllä, kunnes juusto sulaa - ja nyt alle joutunut, ensimmäisessä vaiheessa paistumaton pohjakin saa väriä (arviolta 4-5 minuuttia). Valmiit pizzat voi vielä koristella tuoreilla yrteillä, esim. basilikalla.

9 Comments:

At 21/6/07 10:39, Blogger Aurinkotuuli said...

Oi jösses kun näyttää herkulta :D!!! Tätä on ihan pakko kokeilla, jos vain pääsee vielä juhannuksen jälkeen grillin ääreen!

 
At 21/6/07 11:08, Blogger Rosmariini said...

Oli kyllä hauskaa kokeilla viimeinkin grillipizzaa, kun kesäkuumalla ei (leivin)uunin lämmittäminen juurikaan houkuttele.

Yllättävän helposti nuo pikkupizzat tosiaan valmistuivat, kunhan öljysi pohjia tarpeeksi ja käytti tarpeeksi leveää lastaa apuna. Ja kansi on grillissä hyvä olla, jotta lämpö jakautuu tasaisesti (muuallekin kuin pizzan pohjaan). Jos haluaa täytteeseen vaikkapa pekonia tai tomaattia, niin niitäkin voi kai kypsennellä etukäteen hetken aikaa grillissä.

 
At 21/6/07 16:15, Anonymous triini said...

Partiolaisena minun on kyllä pakko sanoa, että meillä (ainakin minun lippukunnassani) on tapana tehdä pitsaa leireillä ja retkillä joko trangiassa tai avotulella. Parasta pitsaa olen ehdottomasti syönyt nokisessa nuotiopannussa paistettuna ja tahmaiseen 10-vuotiaan lapsen tekemään pohjataikinaan leivottuna. Yleensä vähintään juusto on saanut neulassattumia ja pohjassa on narskunut hiekka. Se on sitä onnistumisen iloa!

Ritilällä en ole vielä pitsaa testannut, mutta eiköhän kesäleirillä oteta vahinko takaisin :)

 
At 22/6/07 03:51, Blogger Pippurimylly said...

Itsekin tunnustan liehuneeni nuorempana partiossa. Sieltä on jäänyt eräs erittäin syvälle mieleen junttautunut ruoanlaittokokemus. Emme nimittäin vastoin kaikkea opastusta olleet kaverini kanssa polttaneet trangiaa tyhjäksi, vaan "säästimme sinolia" sulkemalla polttimen kansilipareen ja tukkimalla puolitäyden keittolaitteen rinkkaan.

Seuraava ruoanlaittokerta oli tämä ikimuistoinen. Sinolia oli ilmeisesti valunut huomaamaton tilkkanen kattilaan, jossa seuraavana päivänä valmistimme pussiperunamuusia. Denaturointiaineen täytyy olla todella vahvaa ja tehokasta, sillä koko muusierä oli vastenmielisimmän makuista ikinä maistamaani tavaraa. Pelkkä teelusikallinen riitti kääntämään vatsan ylösalaisin - ja tämä siis kattilasta, jossa ei päällisin puolin tarkasteltuna ollut mitään ylimääräistä siinä vaiheessa, kun kokkaus aloitettiin. Sinolia oli mausteena siis todella vähän. Vieläkin oikein puistattaa, kun muistelee sitä makua!

 
At 22/6/07 10:47, Anonymous vilijaana said...

Herkulliselta näyttää =)

Maukasta ja Hauskaa Juhannusta!!=)

 
At 22/6/07 11:19, Blogger Rosmariini said...

Hyvää juhannusta ja runsaasti auringonpaistetta myös Viltsulaan!

 
At 24/6/07 14:51, Anonymous Moparmies said...

Grilli on jo lämpiämässä, tällä kertaa tarkoituksena tosin on tehdä "vain" hampurilaisia. Näytti nuo pizzat sen verran herkullisilta, että taas blogin ko. sivu laitettiin suosikkeihin kohtaan "Kokeile heti kun kerkeät!".

Viikon kuluttua alkaa (kuuden viikon) kesäloma ennen työpaikan vaihtumista, joten eiköhän silloin kerkeä herkkupizzaakin valmistamaan (ehkä jopa grillissäkin)...

 
At 25/6/07 12:36, Blogger Rosmariini said...

Kuuden viikon kesäloma, ei yhtään hullumpaa. Herkullisia hetkiä - ja hyvää veneilykesää!

 
At 8/1/11 10:51, Anonymous Anonyymi said...

et ole pippurimylly varmasti ainoa sinoliruuan kokkaaja partiossa, meidän lippukunnassa taisi olla enempi sääntö ku poikkeus tuo vähän poikkisuuntainen maustaminen :D

- huonomuttainnokaskokki

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails