sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2007

Terveisiä Barcelonasta

Koti-Oulussa taas. Tällä kertaa hiihtolomailimme Välimeren rannalla Barcelonassa. Ruokapuoleen tuli keskityttyä tällä kertaa ehkä tavallista vähemmän (ainakaan kuvia ei tullut otettua juuri ollenkaan), vaikka katalonialainen keittotaito onkin maailmalla kovasti arvostettua. Tokihan viikon mittaan ehti koestaa useampiakin ravintoloita, ja joukkoon mahtui muutama vallan huikeakin ruokakokemus - ja muutama uusi kalakaveri:

Yksi parhaista makuelämyksistä oli Pippurimyllyn tilaama suklainen jälkiruoka, josta maistoin lusikankärjellisen. Suklaa oli jollain tapaa tryffelimäinen (en ole ikinä ollut mikään innokas tryffelisuklaan ystävä, toim. huom.), mutta raikkaine sitruunakastikkeineen yhdistelmä oli kerta kaikkiaan taivaallinen. En tiedä kyseisen annoksen nimeä, mutta ravintola oli Las Ramblasilla sijaitseva Attic. Jotain vastaavanlaista jälkkäriä pitää koettaa kehitellä lähiviikkoina itsekin. Jamie Oliver taisi tekaista kerran ohjelmassaan tryffelisuklaata, eikä sen valmistaminen lievästä monivaiheisuudestaan huolimatta näyttänyt olevan mitenkään ylivoimaisen vaikea tehtävä.

Ilma oli harmillisen kolea ja tuulinen, mutta pääsimme silti avaamaan terassikauden varsin aurinkoisissa tunnelmissa. Yhteisaterioimme samalla tuommoisen patatas bravas -annoksen, jonka soosina oli arvatenkin paikallinen valkosipulimajoneesi eli allioli. Paikallisin olutmerkki taisi puolestaan olla Estrella Damm. Viineistä suosimme kuohuvan cavan sijasta enemmänkin Torresin punaviinejä, joita saa toki hankittua varsin hyvin täältä Suomestakin. Esimerkkinä mainittakoon tilan juhlaviiniksi pullotettu Torres Coronas Tempranillo.

Tokihan olen syönyt tapaksia ennenkin, mutta ikinä en ole päässyt niiden kanssa samanlaisiin tajuntaa räjäyttäviin kokemuksiin kuin nyt. Eli kannattaa ilmeisesti tapastella nimenomaan Espanjassa. Ihmettelen vieläkin, miten yhden ainoan yksinkertaisen suupalan voi saadakaan niin maukkaaksi. Reissun parhaat tapakset syötiin ravintolassa nimeltään La Taverna del Born, joka sijaitsee Barcelonan vanhassa kaupungissa Picasso-museon lähistöllä. Mukana oli ainakin marinoituja herkkusieniä, jonkinlaisella juustolla täytettyjä marinoituja paprikoita sekä ohueen taikinakuoreen käärittyjä pitkulaisia makkaroita. Tosissaan täyteen noista tulla tupsahti, kun useampaa lajia pöytään tilasi. (Kamera ehti meininkeihin mukaan valitettavasti vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa syötävistä oli jo kadonnut lautasilta.)

Tomaatit olivat lievä pettymys, koska ainakin omalle kohdalleni sattui vain harmillisen kehnoja yksilöitä. Esimerkiksi kertaalleen aterioimani tomaatti-mozzarellasalaatti kätki sisäänsä kerrassaan mauttomia ja vaisuja tomaattiviipaleita. Positiivisena seikkana mainittakoon, että Espanjassa hangataan tomaattia usein myös lisäkkeenä tarjottavien leipien päälle, mikä onkin tietenkin erittäin kannatettava ajatus. Ruokalajin nimi mahtaa olla pan con tomate.

Barcelonetan kaupunginosassa osuttauduimme sattumalta ravintolaan nimeltään Can Ramonet, jonka perinteet näyttäisivät yltävän 1700-luvulle asti. Paikka oli keskittynyt erityisesti mereneläviin. Omalle lautaselleni päätyi muun muassa friteerattua mustekalaa, katkarapuja ja jotain tuommoisia pikkukaloja, joita ei friteerauksen alta ihan kunnolla enää tunnistakaan.

Pippurimylly halusi maistaa tuommoista kummallista merenelävää, josta suosikkikokkimme Rick Stein teki kerran ohjelmassaan ruokaa. Kyseessä on rannassa kasvava putkilo, josta kurkistaa valkoinen syötäväksi päätyvä pötkylä. En muista kyseisen eliön nimeä espanjaksi, englanniksi saati sitten suomeksi (todella vakuuttavaa taustatyötä jälleen kerran), mutta kenties Pippurimylly voisi valottaa asiaa tarkemmin.

Paellaa emme syöneet missään, kun sitä olisi ainakin tuolla Ramonetissa pitänyt tilata kerralla isompi pannullinen, mutta paikallisista ruokalajeista tuli testattua ainakin cannellonit (tyypillinen alkuruoka monissa sikäläisissä ravintoloissa) sekä tietenkin vanha kunnon Crema Catalana, joka on jo nimensäkin puolesta nimenomaan Katalonialle tyypillistä syötävää. Tapakset taitavat olla alkujaan andalusialainen keksintö, ja paella näyttäisi olevan kotoisin Valenciasta.

12 Comments:

At 25/3/07 19:19, Blogger Pippurimylly said...

Rick Steininkin kokkailemat rantahiekan pötkylät ovat englanniksi "razor clams". Suomenkielinen nimi on niinkin hauska kuin "huotrasimpukka" :)

 
At 25/3/07 22:04, Anonymous Neelalee said...

Olikin jo ikävä kirjoitteluanne! Käyn täällä harva se päivä ja kokkailen paljon ruokianne (eilen syntyi taas kasvisminestronekeitto). Kiitoksia siis blogista! Minua kiinnostaisi tietää, millä perusteella valitsitte ruokapaikkanne Barcelonassa tai matkoilla yleensä: otitteko etukäteen selvää hyvistä paikoista, selvitittekö asiaa paikan päällä, menittekö sinne missä oli enemmän paikallisia kuin turisteja vai olitteko tuoksujen ja tunnelmien vietävissä?

 
At 26/3/07 08:06, Blogger oliivia said...

Barcelona kuuluu ehdottomasti niihin kaupunkeihin, joissa pitäisi vierailla. Jo ruoka- ja viinivalikoiman takia!

 
At 26/3/07 09:27, Anonymous aatsipoppa said...

tuo rosmariinin mainitsema tomaattileipä viimeisteltiin ainakin etelä-espanjassa oliiviöljyllä ja suolalla. se oli minunkin lempparini kun vietin viime syksyä espanjassa :D

 
At 26/3/07 10:07, Blogger jeli said...

Heissan,
joo tosiaankin kiitos blogistanne. Hyvia kuvia ja mielenkiintoisia resepteja. Tuosta suklaisesta jalkiruosta, tuli mieleen etta olen itse syonyt sellasta pakkasherkkua kun suklaaterriini, tosi tummaa suklaata mita ei pysty syomaan kun pienen annoksen kerrallaan. Olen toissa tarjoilijana ja ainakin cantina westissa tosiaankin kaytetaan valmis pakkastuotetta, ihanna mangokastikkeen kanssa.

 
At 26/3/07 11:04, Blogger Rosmariini said...

Yleensä ravintoloiden valitseminen on ihan sattuman kauppaa. Nytkin oli pariin otteeseen sen verran kiljuva nälkä, että oli pakko mennä suurin piirtein ensimmäiseen vastaan tulevaan paikkaan. Toisinaan otamme etukäteen selvää kaupungin suosituimmista ravintola-alueista (esim. Rooman Trastevere) ja sitten paikan päällä katselemme sieltä sopivan paikan. Ja tavallisesti yritämme pyrkiä joukon jatkona niihin paikkoihin, jotka vaikuttavat kaikkein suosituimmilta. :) Joskus onnistaa ja joskus ei. Esim. tällä kertaa olisimme halunneet mennä Barcelonassa yhteen Origen 99’9% -ketjun ravintolaan, jota meille oli etukäteen kehuttu, mutta ei onnistunut, kun paikka oli niin tupaten täynnä muutenkin.

Oliiviöljy oli tosiaan olennainen osa sitä tomaattileipää. Tuli kiinnitettyä huomiota myös siihen, että ravintolapöydissä oleviin telineisiin oli sijoitettu enimmäkseen pullollinen oliiviöljyä sekä etikkaa – kun Suomessa taitaa olla samassa kohtaa usein ketsuppia, sinappia, suolaa, pippuria ja hammastikkuja.

Pitääkin ottaa selvää tuosta suklaaterriinistä. Kiitos vinkistä!

 
At 26/3/07 13:27, Anonymous Anonyymi said...

Hei!
ja kiva kun palasitte. Olen sitten tosi kiinnostunut suklaaterriinin (chocolate terrine) reseptistä jos sellaista kokeilette :)

 
At 26/3/07 14:19, Blogger Rosmariini said...

Selailin pikaisesti netistä muutaman suklaareseptin. En löytänyt vielä sopivaa terriiniohjetta, mutta kaikenlaisia muunlaisia houkutuksia tuli kyllä vastaan, esim. Ruokalan chilisuklaa-dippi. Yhdellä tutullani taitaa olla pari suklaareseptikirjaakin. Niitäkin voisi jolloinkin koittaa selailla.

Yksi tyypillinen jälkiruoka Barcelonan ravintoloissa oli myös sitrussorbetti. Sitäkin voisi jolloinkin tehdä itse. Sopivan raikasta.

 
At 26/3/07 17:02, Anonymous Anonyymi said...

Olette eksyneet yhteen parhaista tapaspaikoista. Taverna del born on yksi suosikeistani Barelonassa. Etelässä mm. Granadassa on mielettömästi tapaspaikkoja jotka ovat vielä parempia kuin Barcelonan paikat. Monessa paikassa kun tilaa lasillisen viiniä niin mukaan tulee ilmaiseksi tapasta. Kiitos blogistanne se on loistava!

 
At 26/3/07 19:39, Blogger Rosmariini said...

Kappas. No ilmankos ne ruuat hävisivätkin siitä pöydästä sitten niin pikavauhtia, ettei edes kuvia ehtinyt juurikaan ottaa.

 
At 27/3/07 08:32, Anonymous Kari said...

Barcelona kuuluu meidänkin suosikkikaupunkeihimme. Kauppahalli on tosiaan upea paikka, kuten toisessa postauksessanne kerrottekin. Suomalaisittain tuntuu tietysti aluksi oudolta, kun reelingeissä riippuu mm. kynimättömiä kanoja ja nylkemättömiä jäniksiä, mutta sehän lienee pelkästään takuu noiden tuoreudesta.

Yksi Barcelonan kiehtovimmista ravintoloista on mielestämme Los Caracoles. Nimen mukaisesti paikan oma spesialiteetti on eri tavoin valmistetut etanat. Suosittelemme kaikille etanoiden ystäville.

 
At 27/3/07 10:19, Blogger Rosmariini said...

Kieltämättä näin muoviin pakatun broilerin keskellä elävänä alussa hieman hätkähti tiskissä lojuvia kanoja, joilla oli vielä pääkin tallella. Ja Ramblalla oli ihan eläviäkin kanoja myynnissä...

Toisaalta sitten El Corte Inglés -tavaratalojen ruokaosastolla oli ainakin osa hedelmistäkin pakattu valmiiksi muovikääreisiin. (Catalunya-aukiolla sijaitsevan El Corte Inglésin yläkerran kahvilasta avautuu muuten harvinaisen hyvä kaupunkinäköala, mikä näin vinkkinä mainittakoon.)

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails