maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Perunarösti

Perunaröstin tekeminen on vaikea laji. Kuinka paksu kiekosta kannattaa tehdä, jotta se paistuisi sopivan rapeaksi, mutta kääntäminen onnistuisi silti mahdollisimman kivuttomasti? Entä mille asteelle liesi säädetään? Jos levyssä on liikaa pöhinää, rösti meinaa kärähtää, kun taas vähänkin pienemmällä lämmöllä valmistumista ja rapsakoitumista saa odottaa ikuisuuden. Ja onko tämän ruokalajin nimikään perunarösti vai pitäisikö sitä kenties nimittää röstiperunaksi?

Tämä röstiohje on peräisin kesällä Sveitsistä ostamastamme keittokirjasta. Tuloksena oli ilman muuta paras tähänastisista röstiviritelmistämme, vaikka ei tämäkään ihan putkeen mennyt. Paistos oli kääntämisen aikana vielä turhan löysää ja pääsi vähän lursahtamaan, mistä syystä pintaan muodostui tuommoinen kuvassakin näkyvä sydänkuvio. Mutta hyvää tuli siitä huolimatta. Sipuli toi kokonaisuuteen mukavasti meininkiä, ja voissa paistaminenkin vaikuttaa näköjään makuun melkoisesti.
Perunarösti

3 rkl voita
1 keskikokoinen sipuli, hienonnettuna
600 g keitettyjä perunoita, kuorineen
suolaa, muskottia, pippuria
1 rkl voita

Kuori (edellisenä päivänä keitetyt) perunat, raasta karkeaksi raasteeksi ja mausta.
Kuullota sipuleita sulatetussa voissa, lisää perunaraaste ja sekoittele puulastalla niin, että perunat paistuvat kauttaaltaan. Muotoile sitten pannulle raasteesta ja sipulista matalahko kakku ja paista keskilämmöllä muutamia minuutteja. Käännä kakku (esim. suurta kantta apuna käyttäen), lisää reunoille loput voista ja jatka paistamista niin kauan, että saat rapean lopputuloksen.
Röstin voi syödä ihan sellaisenaan (kuten me teimme), mutta mikseipä se menisi lisäkkeenäkin vaikka lihan kanssa. Minkälaisissa yhteyksissä tätä Sveitsissä tavataan tarjoilla?

18 Comments:

At 4/12/06 13:49, Anonymous Anonyymi said...

Eiköhän tuo rösti lähes poikkeuksetta ole kuitenkin juuri lisäkkeenä.Tai siis en kyllä tiedä, mutta ihmettelen jos on vaikka pääruoan asemassa :)

 
At 4/12/06 14:16, Blogger Rosmariini said...

Siinä meidän keittokirjassamme tuo lätty oli omalla lautasellaan ja lautasen vierelle oli kaiken huipuksi katettu lusikka. :) Ehkä syömämiesten on sitten tarkoitus annostella sillä lusikalla röstipaloja omille lautasilleen, mene ja tiedä.

Tosin nyt muistinkin, että sain viime vuonna Lyypekin Kartoffelkellerissä eteeni todella massiivisen perunaröstiannoksen, joka oli helteisen päivän iltana vähän turhan raskasta syötävää. Noloa, kun sain nyherrettyä annosta vain ihan pikkuisen reunasta. Mutta siis siellä nuo sveitsiläiset röstit olivat ainakin omina annoksinaan, tosin niissä taisi olla aina pekonia tms. mukana.

 
At 4/12/06 15:58, Anonymous emma said...

Kyllä noita röstejä tosiaan syödään sekä siltään että lisukkeena. Siltään tarjottavissa voi mukana olla jonkinlaisia täytteitäkin, esim. lihaa tai juustoa (Sveitsissä kun ollaan). Ja mitä tuhdimpi ateria, sitä tuhdimpi rösti siinä sivussa :) Muistan eräänkin ystäväni hämmästyksen, kun hän sai ravintolassa eteensä lautasen kokoisen leikkeen ja paistinpannullisen röstiä. Raavaalta mieheltäkin jäi puolet syömättä...

Ranskan puolella taas harrastetaan tartifletteja, jotka ovat vielä tukevampaa perunaista syötävää. Perus-tartiflette on eräänlainen uunissa kypsytetty perunavuoka, johon tulee perunaa, pekonia ja reblochon-juustoa (sellaista valkohomejuusto tyyppistä kamaa). Saattaa sinne kermaakin lorahtaa, tai vaikka kinkkua. Ei mikään painonvartijan välipala mutta varsin maistuvaa vaikkapa hiihtopäivän jälkeen.

 
At 4/12/06 17:01, Blogger Rosmariini said...

Kiitos Emmalle selvennyksestä! Arvasinkin, että sieltä suunnasta tietämystä löytyy, jos jostakin.

Tosiaan nuo Keski-Euroopan röstipannut sun muut perunasapuskat taitavat olla paremminkin talvitunnelmiin sopivia ruokia. En ole oikeasti missään ravintolassa koskaan joutunut jättämään niin paljon ruokaa syömättä kuin silloin tuolla Lyypekissä. Samaisessa ravintolassa sattui vielä niin onnettomasti, että pöydän yli lentänyt lintu kakkasi päähäni. :) Paikka oli kyllä muuten tunnelmallinen ja niin mahdottoman kauniilla paikalla, että menen kyllä uudestaankin, jos vain Lyypekkiin vielä joskus päädyn. Tosin silloin voisi ruokailla sisätiloissa, etenkin jos ulkosalla on vähänkään enemmälti lintuja liikkeellä...

 
At 4/12/06 17:57, Blogger Lissu said...

Zürichissä au pairina ollessani tutuistuin röstiin muun muassa Zürcher Geschnetzeltes -padan lisukkeena. Kyseinen sapuska on jo valmiiksi tuhtia: kermaa, vasikkaa ja sieniä ja siihen vielä rösti päälle - maukasta mutta raskasta! Rösti on minusta parhaimmillaan sveitsiläisten juustojen ja sekasalaatin kanssa. Salaattiin sopii sveitsiläiseen tapaan mausteeksi saksanpähkinä ja kastikkeeksi öljy ja balsamico. Mmm, tässä kirjoittaessa ehtikin tulla nälkä!

 
At 4/12/06 19:29, Blogger Rosmariini said...

Mekin söimme nyt tämän vuoden kesällä Sveitsissä juustopäällysteistä ohutta röstiä salaatin kanssa, ja se sopi kesäpäiväänkin jo paljon paremmin. Etenkin kun salaattiin oli lohkottu herkullisia, tuoreita tomaatteja...

Tuo Geschnetzeltes muuten näyttää pikaisen googletuksen perusteella melkoisen herkulliselta. Suomeksi ohje löytyy ainakin täältä.

 
At 5/12/06 11:26, Blogger Lissu said...

Herkullista se onkin. Kiitos linkkivinkistä: en ole aiemmin törmännyt Sveitsi.fi -sivustoon! Olisi kiva lukea, jos uskallatte kokeilla geschnetzeltesiä. Olen itse tehnyt sitä viimeksi Sveitsissä eikä tuo kovin monimutkainen ole laittaa. Ohjeessa mainittu 2 lusikallista sitruunankuorta tosin kuulostaa vähän hassulta, joten kannattanee vertailla eri reseptejä.

 
At 5/12/06 16:06, Anonymous Bratwurst said...

Täällä Saksassa vastaavanlainen juttu on Kartoffelpuffer. Se voidaan nauttia myös makeiden lisukkeiden eli esim. omenahillon kanssa. Parhaillaan vähän joka kylässä on menossa joulumarkkinat, ja Kartoffelpufferkojut ovat siellä yleensä hyvin edustettuina. Tänään olisi tarkoitus katsastaa meidän kaupungin Weihnachtsmarkt, vaikka joulutunnelma onkin kaukana. Lämmintä on 15 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.
Tuli mieleeni hauska sattumus muutaman vuoden takaa. Tuttavapariskuntamme (rouva ruotsalainen ja herra saksalainen) oli juolumarkkinoilla ja yletön Glühweinin kittaaminen alkoi pikku hiljaa huikoa. Siispä ruokakojuille. Herra tilasi ensin, "Kartoffelpuffer, bitte". Rouva katsoi vierestä kun paperilautaselle mätettiin hillittömön kokoisia perunalättyjä ja lisukkeet perään. Fiksuna tyttönä hän päätteli, että pienemmän annoksen, vain yhden kappaleen saisi tilaamalla saman yksikössä. Saksan kieli ei ollut ihan vielä hallussa, mutta yrittänyttä ei tunnetusti laiteta. Siis rohkeasti tilaamaan:"Ein Katoffelpuff, bitte". Myyjä ja aviomies purskahtivat nauruun. Vesi valui molemmilta silmistä, hyvä etteivät maassa kieriskelleet. Kun siitä hiukan tokenivat selvisi, että Puff tarkoittaa jotain aivan muuta kuin kyseisen ruokalajin yksikköä. Nimittäin ilotaloa. Yksi ilotalo, kiitos!

 
At 5/12/06 20:23, Blogger Rosmariini said...

Lissu: Löysin Geschnetzeltes-ohjeen myös siitä Sveitsistä ostamastamme keittokirjasta ja netistä löytyy lisää, joten ilman muuta otamme jonkin ohjeen lähiviikkoina kokeiluun. Harmi vaan, että vasikkaa on niin vaikea löytää mistään.

Bratwurst: En uskalla ajatellakaan, minkälaisia kielikukkasia olemme itse kehnohkolla saksan kielen taidollamme sielläpäin maailmaa viljelleetkään. :D

Voi kun pääsisi itsekin Saksaan joulumarkkinoille! Täälläkin on joulutunnelma kyllä ihan mahdottoman kaukana, vaikka lämpöasteita onkin aika lailla vähemmän kuin siellä. Sopiva kaamoshämärä ja jatkuva vesisade = ei kovin kivaa.

 
At 6/12/06 15:42, Anonymous Bratwurst said...

No sen kun hyppäätte lentokoneeseen, suunnan tiedätte. Teltanpaikka löytyy. Tervetuloa.

 
At 6/12/06 16:16, Blogger Rosmariini said...

Erittäin houkutteleva ajatus, mutta kun edellisestä reissusta ei ole vielä kuukauttakaan, niin voisi vähän koittaa rajoittaa taas tuota matkakärpäsen puremaa. (Todella isänmaallista viettää itsenäisyyspäivää ulkomaanmatkoista haaveillen;)

 
At 6/12/06 21:58, Anonymous Emma said...

Höpsis, itsenäisyys on mielentila!
Yhden hauskimmista itsenäisyyspäivistä olen itse viettänyt Saksassa, kun illallistimme kiinalaisessa ravintolassa seurueessa, jossa puhuttiin ruotsia koko ilta :)

Hauskaa oli kyllä tänäänkin. Ensinnäkin kiitos reseptivinkistä, pannulle päätyi ahvenia dijon-kermakastikkeessa, naminami. Tällä kertaa illan parhaasta lohkaisusta vastasi ranskalainen, joka linnan juhlia katsellessaan totesi, että tanssilattia on kuin kansanedustajakukko (olimme juuri puhuneet kalakukosta, joten vertaus viittasi siis täytteen tiheyteen =)

 
At 6/12/06 22:29, Blogger Rosmariini said...

Ilmeisesti kaikkein riehakkaimmat itsenäisyysbileet järjestetäänkin nimenomaan ulkosuomalaisten keskuudessa. :)

 
At 24/12/06 22:43, Anonymous Anonyymi said...

Heip,

Teimme täällä Sveitsissä Bernissä kyseltyä röstivertailua parissakin eri ravintolassa. Ensimmäinen oli vähän paremman väen oloinen paikka, missä kyllä tarjoiltiin vallan mainiot pöperöt. Koska olimme tekemässä röstivertailua otimme ekana annokksena röstin makkaran (bratwurst tyyppinen kyrsä) kera ja toinen olikin sitten plain Alppi-rösti. Molemmissa rösteissä oli pekonia seassa, ei hassumpaa (outoa melkein ruoka kuin ruoka, missä on pekonia on hyvää). Alppi-rösti oli se jo tutuksi tullut perunapöperö pekonin kera ja päälle oli laitettu juustoa, jonka jälkeen koko hoito oli gratinoitu kevyesti ja tämän jälkeen päälle oli heitetty paistettu kananmuna. Raskasta, mutta tämmöiseen talvikeliin, mitä sopivinta evästä.

Seuraava röstipaikka, minne menimme illemmalla päivällisaikaan, olikin sitten Bernin ilmeisesti ainoa pienpanimoravintola. Tässä paikassa tulikin tilattua röstiä vasikanmaksakastikkeen kera. Tällä kertaa röstin seassa ei ollut pekonia: oli pelkkiä pottuja ja sipulia ja voita tietysti. Täytyypä nyt kehua tuota maksakastiketta, mikä oli kyllä aivan mainion hyvää: maksa ei ollut ylikypsennettyä vaan juurikin sopivan mediumia ja aivän älyttömän mureaa.. Kastikkeessa oli maksan lisäksi sipulia, paprikaa ja tomaattia ja ilmeisesti se soossi oli jonkin sortin punaviinillä höystettyä. Päälle parit oluet ja homma oli siinä.

 
At 25/12/06 18:29, Blogger Rosmariini said...

Kääks, kun kuulostaa hyvältä. Mainiota talviruokaa. Rutkasti terveisiä sinne Sveitsiin! :)

 
At 29/12/06 22:33, Anonymous vahvero said...

Sveitsin röstivertailu jatkuu... Hankittiin mahtavan lampaan kyljysrivin seuraksi paikallista paistamista vaille valmista "pirkka" röstiä. Luomusellaista. Maku oli ok konstailemattoman perunainen, mutta ei kestanyt paistos koossa ollenkaan. Varovaisen kääntämisen seurauksena oli kasa puolikypsää perunaraastetta. Siis turha kriittisyys pois kotirösteistäkin. Normaalisti kun kotioloissa tuloksena on ollut yksi isompi ja muutama pienempi lätty.

 
At 31/12/06 19:16, Blogger Rosmariini said...

Juu, ei pitäisi olla liian kriittinen, kun makuhan se on kuitenkin se pääasia. Kuplivaa uutta vuotta!

 
At 5/12/09 16:20, Anonymous Smansikka said...

Ja Wohl! Röstihän pitää ehdottomasti nauttia bratwurstin ja vehnäoluen kera! Testattu on lukemattomissa Berghütteissä!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails