lauantaina, marraskuuta 25, 2006

Kalamarkkinoiden laitamilla

Ulkona on taas sen verran synkeää ja ankeaa, että voisi tunnelmoida pikkuisen lomakuvien äärellä. Tarkoituksenamme oli käydä jonain aamuna Tokiossa Tsukijin kalamarkkinoilla, jonne ravintoloitsijat ja vähittäiskauppiaat tulevat ostamaan vasta pyydettyä kalaa suoraan kalastajilta. Etukäteistietojen perusteella paikalla olisi pitänyt olla ennen kahdeksaa, jos mieli nähdä kalakaupanteon meininkiä ihan kunnolla. Aamu-unisten pastanjauhajien päät nousivat tyynystä arvatenkin vasta kahdeksan maissa (etenkin miespuolinen jäsenemme on varsin sitkeä heräteltävä), joten aikataulu sekoittui heti alkuunsa varsin lahjakkaasti. No, lomalla ei kannata kiusata itseään liian aikaisilla ylösnousuilla, joten ei hätää.

Lopulta junailimme Tsukijiin ehkä siinä kymmenen aikoihin - nähdäksemme sopivasti, kuinka markkina-alueella olevia kalakojuja oltiin juuri kokoilemassa pois. Joka paikassa surrasi sen verran kalankuskauskärryjä sun muita kulkuneuvoja ja tohina oli muutenkin melkoinen, joten katsoimme parhaaksi pelastautua markkina-alueen vieressä sijaitseville kauppakujille. Myöhästyminen ei sinänsä haitannut, kun turistit taitavat olla noissa tukkukauppatilanteissa useimmiten vain haittona ja hankaluutena. Tonnikala-alue on ainakin jouduttu sulkemaan jossain vaiheessa turisteilta kokonaan, kun satunnaiset pällistelijät haittasivat kuulemma sen verran kaupantekoa ja jotkut olivat jopa klähmineet tonnareita käsillään. Vaikka olisihan se ollut mukava nähdä valtavasti tuoretta kalaa.

Kauppakujilla riitti nähtävää, vaikkei varsinaisia kalaosastoja päästykään ihmettelemään. Esimerkiksi kasvisosastot pullistelivat kaikenlaista semmoista, mille en olisi ihan heti keksinyt minkäänlaista nimeä saati sitten käyttötarkoitusta. Piparjuuri taisi olla meikäläiselle kaikkein tutuimmasta päästä. Tuossa ylemmässä kuvassa oleviin palleroihin otimme eräänä iltana tuntumaa jossain paikallisessa ravintolassa (mikäli ne nyt ovat samoja kuin siinä annoksessa). Kyseiset pallukat tarjottiin omassa kipossaan mausteseoksen seassa ja niitä oli ilmeisesti tarkoitus lastata toisessa kulhossa olevien nuudeleiden päälle. Maku oli vähintäänkin mielenkiintoinen (toisin sanoen aika kamala) - hieman nolottaa, kun hämäsin vielä tuon miehenikin maistamispuuhiin.

Voi, kun olisi tehnyt mieli ostaa tuolta kaikkea mahdollista. Oululaiset nuudelivalikoimatkin ovat aikamoisen ankeita Tokion vastaaviin verrattuna. Ja kuinka paljon ruokalehtiä! Kaikeksi onneksi japaninkielisiä, niin ei sentään tullut tuhlattua noihin enemmälti rahaa. (Vaikka ainahan sitä voisi katsella pelkkiä kuvia...)

Tsukijista saa ehkä suurin piirtein maailman tuoreinta sushia. Mekin pöngimme sushibaariin jo ennen yhtätoista, joten siinä saatiin sekä aamiaista että lounasta samalla kertaa. Oli kyllä niin hyvää kalaa, ettei koskaan missään. Joissakin noista kääryleistä oli sen verran reilusti wasabia, ettei sitä olisi pahemmin tarvinnut soijaan sekoitella - eikähän wasabia kyllä Japanissa tarjoiltukaan kuin ainoastaan sashimin kanssa.

Ja tässä vielä lähistöllä ollut katukeittiö. Itsellä oli tuossa vaiheessa maha jo niin täynnä sushia, ettemme voineet valitettavasti osallistua ruokailuun:




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails