Kerro Alppimaasta

Tarkoituksenamme oli viettää tämä kesä visusti Suomessa, mutta niinhän siinä sitten kävi, että päätimme suunnata muille maille edes muutamaksi päiväksi. Viihdyimme viime kesänä Saksan moottoriteillä ja kaupungeissa sen verran hyvin, että suuntasimme saksaa puhuviin maihin tänäkin vuonna. Sapuskan suhteen odotukset eivät ehkä olleet järin korkealla, koska etenkään Saksa tai Itävalta eivät nyt varsinaisesti ole mitään kulinarismin kehtoja.

Loman ensimmäisen päivän syömisistä ei jäänyt kuvallista todistusaineistoa johtuen osittain siitä, että huomiomme kohdistui kerrankin hieman muihin asioihin kuin ruokaan. Juutuimme heti alkuun kunnon ruuhkaan, jonka syyksi selvisi autobaanalle lastinsa levittänyt pullorekka. Sveitsin puolelle selvittyämme nautimme Marché-nimisessä tienvarsipaikassa ihanan rapeaksi paistettua Raclette-päällysteistä perunaröstiä, mutta siihenpä se sitten jäikin, koska pian ruokailun jälkeen alkoivat vaikeudet. Vuokra-automme hajosi harmillisesti, ja uuden auton saamisessa kesti sen verran pitkään, että kun viimein pääsimme ensimmäiseksi määränpääksi valittuun Geneveen, mistään ei tuntunut saavan enää sapuskaa.

Helteinen Geneve ei muutenkaan jättänyt kamalan hyvää mielikuvaa itsestään – hotelli oli sotkenut (etukäteen tehdyn ja jopa maksetun) huonevarauksemme, mistä syystä meinasimme jäädä paitsi ilman ruokaa myös ilman majapaikkaa. No, automatkailussa saa varautua myös vastoinkäymisiin, ja Genevenjärven hienot maisemat sekä Sveitsin että Ranskan puolella lievittivät tehokkaasti enintä harmitusta.

Matkan seuraavat päivät sujuivat huomattavasti leppoisammin, vaikka ruuhkissa istuminen ei jäänytkään ensimmäiseen päivään. Minä luonnollisesti rakensin autoon pienimuotoisen pesän, mistä syystä siellä viihtyi, vaikka matka ei aina edennytkään toivotulla tavalla. Käsillä oli koko ajan runsaasti juotavaa, hieman syötävää (verensokerin laskun varalta) sekä (ääneen)lukemista, joten meitä eivät ruuhkat rasittaneet (tosin kolaripaikkojen näkeminen on aina yhtä ankeaa).

Sveitsiläinen ruokatarjonta olisi ehkä parhaimmillaan talviaikaan. Nyt oli oikeasti niin kuumaa, ettei kerta kaikkiaan tehnyt mieli edes maistaa fondueta, suklaata tai muita kylmempään kauteen paremmin sopivia herkkuja. Oma mielenkiintoni kohdistuikin lähinnä ruokalistojen salaattiosioihin. Yllä olevan kuvan salaatissa oli jotain paikallista kinkkua sekä Greyerzer-juustoa, joten sen verran tuli nautittua paikallisistakin ruokalajeista. Niin, ja jätskille piti tietenkin päästä, kun maassa kerran oli Mövenpickin kuppiloita.

Sveitsissä sijaitseva Luzern oli yllättävän mukava alppikaupunki. Luulin sitä alkujaan kohtuullisen pieneksi kyläksi, mutta paikka oli ainakin näin turistiaikaan hyvinkin virkeä. Luzernissa oli suureksi riemukseni jopa Starbucks, joka tarjoili meille helteisen päivän alkajaisiksi aamiaista. Kuvassa Pippurimyllyn lautaselle päätynyt mustikkamuffinssi sekä jäälatte.