Kappabashin keittiökatu

Tsukijin lisäksi toinen ruoka-aiheinen kohde Tokiossa oli Kappabashi, jonne pääseminen ei onneksi vaatinut kovinkaan aikaista sängystä tempautumista. Kappabashi sijaitsee Asakusan kaupunginosassa, ja sinne pääsee parhaiten huristelemalla metrolla Ginza-linjaa pitkin Tawaramachin asemalle. Siinä missä Tsukijissa oli myytävänä ruokaa, täältä löytyi kokonainen kadullinen pelkkiä keittiötarvikkeita myyviä kauppoja. Olisin voinut jäädä sinne yhtä pitkäksi ajaksi kuin Pippurimylly Akihabaran elektroniikkamyymälöihin.

Japanilainen ruuanlaittotapa eroaa siinä määrin suomalaisesta (perunoita ei keitellä siellä hetikään niin paljon kuin täällä), että yleisimmin tarvittavat keittiövälineetkin ovat täkäläisistä jokseenkin poikkeavat. Olisi ollut kätevää, jos joku olisi vielä näyttänyt, mihin niitä kaikkia vehkeitä oikein käytetään. Neliömäisen munakaspannunkin käyttötarkoitus selvisi meikäläiselle vasta koti-Suomessa japanilaista keittokirjaa selaillessani.

Kappabashin ainoa ongelma omalta kannaltamme oli se, että kaupat oli - jälleen kerran - suunnattu tukkuostajille eli tässä tapauksessa semmoisille, jotka ostavat sälää omiin ravintoloihinsa. Valikoimissa olikin kaikkea mahdollista vitriineistä kokinpukuihin ja vessakyltteihin. Pari putiikkia oli keskittynyt myymään ravintoloiden edessä olevia annosten vahajäljennöksiä, mistä tulikin mieleen, että ostavatko ne ensin nuo kuvat ja laativat sitten ravintoloissaan annoksia niiden pohjalta. Vai syntyykö annos ensin ja jäljennös vasta sen jälkeen? Tässä yhdestä ravintolasta kuvattuna sekä annos että sitä vastaava vahakuva. Erehdyttävän oikealta näyttävät kumpainenkin:

Loppujen lopuksi ostimme Kappabashista ainoastaan parit syömäpuikot (ihan niin kuin niitä ei olisi meillä jo ennestään tarpeeksi). Kannellisista misokeittokupeista hieroimme myös kauppaa eräässä liikkeessä, mutta kun sopiviksi katsomiamme kippoja myytiin ainoastaan isommissa erissä (ravintolat eivät arvatenkaan halua ostaa vain paria kippoa kerrallaan), niin luovuimme sitten ajatuksesta suosiolla. Kertakäyttöisiä syömäpuikkojakin olisi voinut ostaa heti kerralla 300 kappaleen paketin. Mausteita sun muita kuiva-aineita oli myynnissä myös, mutta niissä japaninkieliset nimilaput hieman rajoittivat enintä innostusta. Kappabashi oli kaiken kaikkiaan mukava kokemus, ja rahaakin säästyi.