Valkosipuliset ranskanperunat
Tehtiin sitten kupillinen ranskalaisia. Tämä oli siinä mielessä kiva kokeilu, että tällä kertaa ei tarvinnut ährätä öljykattiloiden kanssa ollenkaan, mutta lopputulos oli siitä huolimatta mukavan rapsakka. Ainoa miinus siitä, etten viipaloinut perunoita tarpeeksi tasalaatuisiksi, mistä syystä pienimmät suikaleet ehtivät hieman kärvähtää. Ja osa noista suuremmistakin. Jäi niitä sentään muutama maisteltavaksikin.Ranskalaisiin tarvitaan muutama suuri peruna, oliiviöljyä, muutama valkosipulinkynsi, suolaa sekä jonkinlainen ropsaus pippuria. Perunat pestään huolellisesti, mutta niitä ei tarvitse kuoria. Leikellään ranskiksen muotoisiksi, vajaan sentin paksuisiksi tangoiksi. Keitetään suolalla maustetussa vedessä noin 10 minuuttia ja valutetaan lävikössä.
Kuumennetaan pannulla oliiviöljyä ja kokonaisia valkosipulinkynsiä, kipataan perunat sekaan ja paistetaan jonkin aikaa pannua heilutellen. Maustetaan pippurilla, minkä jälkeen kumotaan pannun sisältö öljyineen ja valkosipuleineen esilämmitetylle uunipellille. Uunin olisi suotava olla noin 230 asteen lämpöinen. Paistetaan uunissa 20 minuuttia tai kunnes lopputulos on rapea ja sopiva. Heitetään sekaan suolaa ja tarjoillaan Heinzin kera.
posted by Rosmariini @ 13:14
8 comments
8 Comments:
Nämä perunat ovat luultavasti terveellisiäkin! Itse ostin muutama viikko sitten Lidlistä kauan kaipaamni friteerauskeittimen 39 euroa, ja sinne jäi kattilat. Sillä tulee tosi hyviä perunoita, nugetteja ja mitä nyt keksisikään.
Taksari on jopa parempaa kuin nakkarilla... hyvästi painontarkkailu.
Aikamoinen rohja laitos on ja öljyä menee paljon, mutta sen voi onneksi käyttää neljä kertaa.
Friteerauskeittimen hankkiminen on joskus käynyt meilläkin ohimennen mielessä, mutta kun keittiömme on muutenkin melkoisen pikkuruinen, niin uusia keittiökoneita tulee hankittua aika harkiten. Vaikka onhan meillä esim. voileipägrilli, jota ilmankin tulisi kyllä varsin hyvin toimeen. :)
Kamalasti tilaa vievän mikroaaltouuninkin lahjoitimme pois pari viikkoa sitten. Ei ole tullut toistaiseksi ikävä. Etenkin kun käytettävissä olevan kokkailutilan määrä lisääntyi sen jälkeen ratkaisevasti.
Mina en siis ole ainoa joka ei kayta mikroaaltouunia? Joskus opiskeluaikoina kaytin mutta silloinkin "mikropizzoista" tuli parempia joko paistinpannulla tai uunissa. Toissa lammitan joskus evaita mikrossa, jos sattuu olemaan sellaista mita pitaa valttamatta lammittaa. En yksinkertaisesti keksi mikrolle juuri mitaan kayttoa, esim cafe latten maidon kuumennus onnistuu mielestani paljon paremmin kattilassa (maku on toinen), ehka voin pehmittaminen leipomista varten voisi olla sellainen missa voisi mikroa kayttaa... Ja tietysti mikropopcornit!
Itse taas en voisi elaa ilman vedenkeitinta! Lisaksi hyva yleiskone ja sauvasekoitin kuuluu keittion peruskamoihin. Espressokeitinta kaytan harvoin koska todella inhoan sen putsausta, suodatinkahvia en juo joten ei ole perinteista kahvinkeitintakaan. Leivanpaahdin on kaytossa vain silloin kun pitaa saada just heti pakkasta leipaa suuhun! Jossain vanhempien nurkissa on lehmanmallinen voileipagrilli, herateostos Stockan Hulluilta paivilta muistaakseni ja ei sita montaa kertaa tullut kaytettya...
Tasta tosiaan voisi aloittaa aiheen "turhat keittioharvelit"; tarvitseeko joku ihan oikeasti shampanjavispilaa? Entas sellainen pattereilla toimiva maidonvaahdotin?
Tutulta kuulostaa! Meilläkin yleiskone on ihan ehdoton, eikä perinteistä kahvinkeitintä löydy täältäkään. Vedenkeitintä käytetään sen sijaan monta kertaa päivässä. Se on kätevä apu myös ruuanlaitossa, jos pitää saada äkkiä vettä kiehuvaksi.
Näin yhtenä päivänä divarissa mikroaaltouunille tarkoitetun keittokirjan ja meinasin pudottaa silmät päästäni. Olin unohtanut, että ne olivat joskus kahdeksankymmentäluvun lopulla uusinta uutta, ja ihmisiä tosissaan yritettiin saada laittamaan mikrossa jopa kokonaisia ruokalajeja. Onneksi ne ajat ovat iloisesti takanapäin.
Jos minulta kysytään, niin shampanjavispilä on ilman muuta keksinnöistä kaikkein turhin. Kuplat on kivoja.
Sähköiseen postilaatikkoomme oli kopsahtanut vaihtoehtoinen tapa valmistaa valmistaa ranskalaisia (suuret kiitokset lähettäjälle!). Poimin siitä pätkän tännekin, jotta ohjeistus tavoittaisi muutkin innokkaat kotikokit. Näin ne syntyivät:
"Perunat oli kuorittu ja pilkottu n. 1 x 1 cm levyisiksi ranskalaisiksi. Teflonkasarissa (paistinpannussa) oli öljyä n. 3-4 cm korkeudelle. Öljyn kuumuudestakaan en tiedä, mutta kun perunat olivat pannussa niin niitä ei missään nimessä saanut mennä sekoittelemaan tai irroittelemaan vaan perunat olivat kypsiä, sitten kun ne irtosivat toisistaan. Suolaus tehtiin vasta kun perunat olivat valutettu pahimmasta öljystä talouspaperin päällä. Pannussa oli kerralla perunoita niin paljon, että siitä riitti 4:lle hengelle hyvin, eli määrä oli iso eikä tarvinnut tipoittain tehdä."
Kokeilin näitä teidän ranskiksia juuri viikonloppuna ja olivat hyviä! Jotenkin kuvittelin että näistä varmaan tulee aikalailla samanmakuisia kun veneperunoista (joita teen tosi usein ja jotka ovat ihania) ja yllätys oli suuri kun havaitsin että nämähän maistuivatkin ihan...ranskalaisilta! Ilmeisesti tuo vedessä keitto "valmisteli" perunoita siten että imivät hyvin rasvaa tai jotain.. hyvää kuitenkin oli ja teen varmasti toistekin! Ja varmasti edes vähän kevyempää kuin upporasvassa paistetut..
Kiitokset viestistä - mukava saada resepteistä palautetta. Ja kieltämättä oli kiva yllätys, kun ilman upporasvaakin sai aikaiseksi suht rapeita ranskalaisia.
mitä perunaa suosittelisit käyttävän näihin? :) Kiitos!
Lähetä kommentti
<< Home