tiistaina, elokuuta 06, 2019

Pastanjauhantaa Perämerellä



Viime kuukausien ilmastonmuutoskeskusteluissa on pohdittu asiaa paljon myös matkailun näkökulmasta, ja aika moni tuttuni on vähentänyt lentämistä viime aikoina.

Joudun itse työni takia matkustamaan aina välillä ulkomaille (lähikuukausien suunnitelmissa on luvassa matkat Etelä-Ranskaan ja Hollantiin), mutta lomamatkailusta on näin kesäaikaan tullut viime vuosina ihan huomaamatta lähimatkailua. Syynä siihen on vuosikymmenen alkupuolella alkanut purjeveneharrastus.



Tänä kesänä menimme veneellä Perämeren rannalla sijaitseviin kaupunkeihin, joista kaikissa olemme käyneet monta kertaa aikaisemmin mutta joista saimme nyt irti vaikka kuinka paljon uusia juttuja. Kuten nyt vaikkapa Kemistä, jonka palkittu vierasvenesatama osoittautui aivan mahtavaksi.

Kesäpäivän lämmössä rantaravintolan jäähilepöydän äärellä piti jopa välillä muistuttaa itselle, että nyt ei ihan oikeasti olla missään ulkomailla vaan Kemissä, joka on tähän asti edustanut minulle lähinnä vain kaupungin ohittavaa moottoritietä.





Uskaltauduimme veneellä myös Toranda-nimiseen vierasvenesatamaan, josta eteenpäin aukeni näkymä kohti Tornion kaupunkia.

Satama oli arkipäivänä isompien veneiden osalta hyvin hiljainen: Väylä Torandaan ruopattiin muutama vuosi sitten esim. omalle 2,1 metrin syväyksessä kulkevalle veneellemme sopivaksi. Muutos ei kuitenkaan näy vielä paperisissa merikartoissa, mistä syystä monia purjehtijoita Torandaan saapuminen arveluttaa edelleen.

Torandassa on rantaravintola (Tornionjoen rantanäkymillä), mutta lisäksi vierasveneilijöitä varten olisi ollut saatavilla kerrassaan mahtavat kesäkeittiömahdollisuudet. Pitää seuraavalla kerralla hankkia Torandaan kokattavaksi vaikka tuoretta kalaa. Torandan saunaa sen sijaan päästiin testaamaan, ja se osoittautuikin oikein oivalliseksi.







Veneen kannelta nähtynä myös lähiseudun historia heräsi uudella tavalla henkiin, kun matkan varrelle sattui muun muassa jäänmurtaja Sampo (Kemin Ajoksessa) sekä Lapin sodan tapahtumista tuttu Tornion Röyttä, jossa on niin ikään vierasvenepalveluita saatavilla.

Kalaa tuli reissun aikana syötyä useampaan kertaan. Alla Hailuodon Majakkapihan ahvenia:



Luulajan vierasvenesatama Ettans Båthamn oli edellisen käyntimme jäljiltä muuttunut. Vierasvenepaikkoja oli nyt todella paljon, joten laiturista löytyi hyvin tilaa vielä myöhäisellekin saapujalle. Luulaja on veneilijän kannalta ihan ykköskohde siinä mielessä, että aivan sataman vieressä on iso ruokakauppa ja lisäksi venetarvikekauppa. Kaupungin ruokapaikkatarjonta on myös lyhyen kävelymatkan päässä samaan tapaan kuin Kemissäkin.



Hyvä keino löytää uusia kiinnostavia paikkoja lähiseudulta on tietenkin myös geokätköily.

3 Comments:

At 6/8/19 20:00, Blogger Jael said...

Veneellä on kiva reissata, olen saanut tutustua sellaiseen lähinnä enoni ja hänen perheensä purjehdusharrastuksen myötä,. Niin ja kerran tuli oltua purjeveneen matkassa koko Göta-kanaalin reitti Ruotsissa. Kivoja paikkoja teillä matkan varrella.

 
At 6/8/19 20:38, Blogger Rosmariini said...

Pitääpä googlata saman tien tuo Göta-kanaali. Ihan uusi tuttavuus minulle.

 
At 12/8/19 15:23, Anonymous Nimetön said...

Ruotsin puolella on kyllä jo Haaparanta-Piteå välillä lukemattomia upeita veneilykohteita. Aina ei tarvi itse kokata kun ankkuroituu kaupunkien keskustoihin, mutta pienemmistäkin paikoista löytyy tarjontaa. Sanovat, että esim. tämä ravintola https://www.facebook.com/seskarowardshus/ olisi todella hyvä. Hindersönin Jopikgården puolestaan taitaa nyt etsiä ravintolayrittäjää.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Related Posts with Thumbnails