lauantaina, helmikuuta 02, 2019

Onigirit hokkaidolaisesta riisistä



Riisi on japanilaisille äärettömän tärkeä asia. Kotimainen riisinviljely on haluttu varmistaa runsain tukiaisin, ja riisilajikkeiden ominaisuuksia pohdiskellaan samaan tapaan kuin viininviljelystä Keski-Euroopassa. Japanissa myös painotetaan ihmisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta sanomalla onaji kama no meshi o kuu silloin, kun syödään samasta riisikattilasta jonkun kanssa.

Hokkaido on Japanin suurista saarista kaikkein pohjoisin, eikä alueella ole kasvatettu riisiä kovinkaan pitkään. Muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana on onnistuttu kehittämään kuitenkin kylmyyttä kestäviä riisilajikkeita, ja nykyään Hokkaido on Japanissa jo erityisen merkittävä riisintuottaja.



Hokkaidolainen työkaverini perehdytti minut alueelle tyypillisiin riisilajikkeisiin ja hankki niitä minulle Suomeenkin tuotavaksi. Lajikkeet olivat nimeltään Nanatsu boshi ja Yumepirika.

Suomeen rahtaamastani riisistä halusin tehdä ilman muuta onigirejä, joka on yksi kaikkein yleisimmistä ruokalajeista Japanissa. Onigiri on helppo napata kaupan hyllyltä mukaan äkkinälkään tai pikkunälkään.

Onigirit ovat myös loistava hävikistä herkuksi -ruoka. Jos tulee keittäneeksi liikaa riisiä, loppuriisi kannattaa pyöräyttää palloksi ja syödä se seuraavan päivän lounaalla. Esimerkiksi tässä tapauksessa lohenjämät upposivat oikein hyvin riisipallon sisään (lohta jäi harvinaisen herkullisesta ruokalajista, johon pitää muistaa palata myöhemmin):



Tyypillisiä onigirin täytteitä ovat (kokemusteni mukaan) muun muassa seuraavat:
-lohi
-tunamayo eli purkkitonnikala ja japanilainen majoneesi
-umeboshi
-mäti
-katsuobushin ja soijan yhdistelmä
-keitetty kananmuna

Onigireihin ei tarvitse oikeastaan sen kummempaa ohjetta. Japanilaiseen tapaan huuhdotusta ja keitetystä (ja sopivasti jäähtyneestä) riisistä otetaan sopivankokoisia nokareita. Nokareita muotoillaan vedessä kostutetuin ja sen jälkeen suolassa dipatuin sormin kolmiomaiseksi. Samalla kolmion sisälle on mahdollista sujauttaa pieni määrä täytettä, ja lopuksi koko komeus kääräistään merileväarkkiin.

Me suosimme emojeista tuttua pienellä norisuikaleella varustettua mallia, mutta Japanissa asuessani söin enimmäkseen onigirejä, jotka oli kauttaaltaan kääritty nori-merilevään. Tässä Just One Cookbook -videossa onigirit näyttävät siltä kuin ne käyttäisivät pikkuruisia frakkeja.

En ennen Japaniin muuttamistani tiennyt, että noriakin on saatavilla monessa eri hintaluokassa, ja sitä on erikseen juhlaan ja arkeen. Ja että sitä syödään usein ihan paljaaltaankin.




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails