Pitkä viikonloppu Tokiossa

Japanin-vuosi on kulunut enimmäkseen Hokkaidolla ja kotikaupungissa Sapporossa, vaikka toki tässä maassa matkustelisi mielellään enemmältikin, jos olisi vaan enemmän aikaa ja rahaa. Eteläinen Okinawa on kuulemma aivan mahtava käyntikohde (vaikkakin aika taifuuniherkkä alue), ja samaten olisi tietenkin mukava käydä Honshulla esimerkiksi Osakassa, Kiotossa ja Hiroshimassa, joissa kaikissa olisi runsaasti kiinnostavaa syötävää.

Kävimme sentään yhden pitkän viikonlopun verran Tokiossa, jonne matka taittui shinkansen-luotijunalla. Shinkansen ei vielä kulje Sapporoon asti, mutta Hokkaidon eteläiseen kaupunkiin Hakodateen sillä jo pääsee. Matka Hakodatesta Tokioon taittui noin neljässä tunnissa. Matkaa juhlistettiin asiaankuuluvalla bentoboksilla, josta sai kaupan päälle tuliaisen Suomeen vietäväksi:





Japanilaisesta junajärjestelmästä on maailmalla hyvin jämäkkä kuva, koska junat pysyvät täällä harvinaisen hyvin aikataulussa. Omilla junamatkoillamme nähtiin kyllä myös myöhästymisiä. Esimerkiksi oma luotijunamme pääsi lähtemään maanjäristyksen takia viisitoista minuuttia myöhässä.



Tokiossa aktiviteettina oli (jauhantapajan toiselle osapuolelle) muun muassa MarioKart-ajelu (tai nykyisellään MariCAR), minkä lisäksi tuli käytyä vanhat tutut Shibuyat, Akihabarat sun muut. Edellisestä käynnistämme Tokiossa oli vierähtänyt 12 vuotta, ja paljon oli muuttunut siinä ajassa.

Ulkomaalaisten turistien määrä on räjähtänyt Japanissa käsiin viime aikoina, ja sen kyllä huomasi erityisen selvästi Tokiossa. Ihmisiä oli muutenkin jotenkin paljon enemmän kuin muistelin, ja Tokion jälkeen Sapporo (jossa on kuitenkin kaksi miljoonaa asukasta) on tuntunut kotoisalta pikkukylältä, vaikka toki täälläkin ruuhka-aikaan on esimerkiksi asemilla paljon ihmisiä ja täyteen pakattuja metrovaunuja.

Livahdimme Shinjukun perjantai-illan väenpaljoutta (ja sateista säätä) pakoon aseman lähistöllä sijaitsevalle pienemmälle Omoide Yokocho -ravintolakadulle, jossa ei onneksi ihan niin paljon ruuhkaa ollutkaan.



Kävimme jossakin satunnaisesti valitussa izakayassa syömässä muun muassa yakisobaa:



Hotellimme oli Ginzan lähistöllä, ja huomasimme ensimmäisenä iltana iloksemme, että muutaman korttelin päässä majapaikasta sijaitsi baari nimeltään Craft Beer Bar Ibrew, jolla oli hanassa kymmeniä japanilaisia pienpanimo-oluita. Valikoimaan oli kätevä perehtyä kahteen pekkaan jaetun maisteluvalikoiman avulla.



Vedin kotiinpäin ja valitsin suosikikseni hokkaidolaisen North Island Beer -panimon Rasberry Field -oluen. Täytyy tosin antaa tunnustusta myös fukushimalaiselle ananas-IPA:lle.

Japanilaiset harrastavat varsin paljon hedelmäisiä ja marjaisia makuja ainakin sen perusteella, että erilaiset Chūhai-juomat ovat täällä suosittuja. Suomesta tuotuja marjaisia juomia tuli sattumalta vastaan Tokion päärautatieaseman tienoilla:





Lauantai-illan ravintolakohteeksi valikoitui Shibuyassa sijaitseva korealainen BBQ-ravintola Hanno Daidokoro Bettei. Paikka oli oikein tyylikäs, mutta ruoka ei ollut mielestäni yhtä hyvää kuin vastaavissa sapporolaisissa paikoissa eikä tunnelmakaan yhtä kotoisa.





Tokio-loman sunnuntai oli harvinaisen rento päivä. Seuraava päivä oli kansallinen vapaapäivä, ja lisäksi viikonlopulle ennustettu taifuuni kiersi Tokion antaen tilaa aurinkoiselle ja jopa helteiselle ilmalle. Ehdimme käydä rentoilemassa muun muassa Nakanossa ja Asakusassa.





Vaikka Tokio vaikutti kaikessa ihmispaljoudessaan alkuun jopa vähän ahdistavalta, paljon oli ennallaankin. Ihmiset tulivat tarjoamaan ystävällisesti apuaan, jos seisoi hetkenkin aikaa asemalla tai tienristeyksessä hämmentyneen näköisenä.



Asakusassa kävimme muun muassa perinteisessä buddhalaisessa Sensō-ji -temppelissä, jossa näytti olevan ajanvietteenä kuvauttaa itsensä kimonossa sekä ottaa loputtomasti kuvia rakennuksista.



Jos Tokion seudulla olisi ehtinyt viettää vielä pari päivää lisää, olisi voinut käydä piipahtamassa myös naapurikaupunki Yokohamassa, mutta ehkä sitten seuraavalla kerralla.