perjantaina, marraskuuta 16, 2018

Ihan paras sushi-ilta



Olen viimeisten kuukausien aikana miettinyt, että Hokkaido saattaa hyvinkin olla ruokaharrastajan kannalta paras paikka maailmassa. Alue on ihanteellinen ruoantuotannolle: Pohjoisen viileissä vesissä elää herkullisia mereneläviä, ja toisaalta runsaiden sateiden ja auringonkin ansiosta alue tuottaa toinen toistaan makoisampia kasviksia.

Tilanne korostuu tähän aikaan vuodesta, jolloin todella monet syötävät tuotteet ovat sesongissa – ja japanilaiset todellakin osaavat ottaa sesongeista ja sesonkien raaka-aineista kaiken irti.







Kyselin taannoin samaan pöytään sattuneelta japanilaiselta vinkkejä Sapporon parhaista sushipaikoista sillä seurauksella, että heti seuraavalla viikolla istuin hänen sekä hänen ystäviensä seurassa erinomaisessa sushipaikassa nimeltään Sushidokoro Shizuka. Ihmisten kannattaisi todellakin puhua enemmän toisilleen ja kokoontua yhteen, sillä ilta oli hulvattoman hauska ja ennen kaikkea herkullinen!





Paikalla oli ruokakulttuurin tuntijoita eri puolilta Japania, ja illan mittaan teimme aikamoisen makumatkan ympäri Hokkaidoa paikallamme istuen. Lautaselle päätyi muun muassa aiemmin tänä syksynä grillattua sanmaa raa’assa muodossa. Toinen tällä hetkellä sesongissa oleva kala on shishamo, jota myös maisteltiin. Ylemmässä kuvassa näkyvä shishamo oli peräisin Mukawa-nimiseltä paikkakunnalta Hokkaidon eteläiseltä rannikolta.







Lisäksi tarjolla oli kahdenlaista kohtaa tonnikalasta, merisiiliä, erilaisia rapuja, hiramea eli kampelaa, ikuraa eli lohenmätiä ja muuta tutumpaa, jos kohta nekin olivat paikallisia lajeja, esimerkiksi amai ebi (suomeksi makea katkarapu).

Harvemmin vastaan tulevista ruokalajeista söimme muun muassa shirako-nimistä ruokaa, joka näyttää löytyvän ”strangest food in Japan” -listauksista. Kalojen anatomia ei ole vahvinta osaamisaluettani, mutta kyseessä ovat ilmeisesti urospuolisen turskan mätipussit.



Japanilaiset todellakin osaavat hyödyntää syötävät raaka-aineet kokonaisuudessaan.



Muutamaa sakeakin ehdittiin maistella. Ainakin Naran sakea ja Ishikawa sakea. Akita-sake on arvostettua, koska alueella kasvaa harvinaisen hyvää riisiä, ja samoin alueen vesi sopii saken valmistukseen kuulemma erinomaisesti.



Tällaisten kokemusten jälkeen alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, miksi monet japanilaiset ovat sitä mieltä, ettei Japanin ulkopuolelta saa oikeanlaista sushia. Monissa täkäläisissä sushipaikoissa sushipalat ovat jo valmiiksi maustettuja, eli Shizukassakaan asiakkaiden ei tarvinnut touhuta wasabin ja soijan kanssa.



Maalla kasvavista tuotteista sesongissa on tällä hetkellä ginnan (gingko nuts). Viime viikolla blogikuvissa esiintyneet keltalehtiset ginkgo-puut tuottavat ylemmässä kuvassa näkyvää hedelmää. Shizukassa niitä oli tarjolla suolattuina, joten mielikuva muistutti hiukan oliiveja.





Jälkiruokana oli kastanjaa, joka oli valmistettu japanilaiseen tapaan maustamalla se soijalla ja sokerilla. Todella hyvää, ja täsmälleen sopiva päätös hyvälle aterialle.



Sushidokoro Shizukassa oli kokkailemassa kaksi veljestä. Paikka on helposti tavoitettavissa metrolla: ravintola sijaitsee käytännössä Tozai-linjan 西28丁目 -pysäkillä. (Sapporossa on helppo navigoida, kun jonkin tietyn osoitteen löytääkseen tarvitsee hallita vain ilmansuunnat ja numerot: kadut on jaoteltu pääilmansuunnittain ja numeroitu samaan tapaan kuin New Yorkissa – nyt oltiin läntisellä 28. kadulla.)




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails