Gangnam Style – nuudelinjauhantaa Soulissa

Jauhantapajalla oli pääsiäisen tienoilla viimeinkin aikaa pieneen lomailuun, ja päätimme suunnata pitkästä aikaa lomamatkalle. Viimeaikaiset reissut ovat tupanneet olemaan työmatkoja, ja sama tahti jatkuu tänäkin vuonna.

Korealainen ruoka on kiehtonut meitä jo jonkin aikaa. Berliinissä kävimme ruokailemassa Kimchi Princessissä, ja Brysselissäkin päästiin pari vuotta sitten pöytägrillailun makuun. Nyt pääsimme syömään korealaista ruokaa paikan päälle, kun matkasimme Etelä-Korean pääkaupunkiin Souliin. Reissuun sisältyi myös syntymäpäivän viettoa: Alkuperäinen ajatus juhlistaa vanhenemista Jung Sik Dang -ravintolassa vaihtui kylmän sodan pohtimiseen ja Pohjois-Korean puolella piipahtamiseen.

Barry Popkinin kirjassa Läski maailma löytyy kiinnostavaa tietoa eteläkorealaisesta ruokakulttuurista ja siitä, miten se on globalisaation myötä joutunut muuttumaan:

”Aiemmin Etelä-Korea oli keskittynyt perinteiseen ruokavalioonsa yhtenä keinona pitää kansa terveenä. Perinteisen korealaisen keittiön kulmakiven muodostavat riisi ja valtava määrä kasvisruokalajeja. Lounaaksi ja päivälliseksi tarjottiin tyypillisesti viidestä kymmeneen annosta sieniä, bataattia, kurkkua, erilaisia kimchejä (käyttämällä valmistettua tulista kaalia), lehtisalaattia ja muita vihanneksia, joihin ruoka leivän sijasta kääräistiin. Ruokavaliossa oli vähän lihaa ja hyvin matala rasvapitoisuus. Sillä ravittiin väestö, joka oli epätavallisen laiha korkeaan tulotasoonsa sekä teknologian ja kaiken modernin saatavuuteen nähden. - - Kun maa liittyi WTO:hon (Maailman kauppajärjestö) vuonna 1995, eteläkorealaiset eivät voineet lain mukaan estää globaalien ruoka- ja ravintolaketjujen tuloa. Korkeiden henkeä kohden laskettujen tulojensa vuoksi Etelä-Korea oli länsimaisille elintarvike- ja ravintolayhtiöille tärkein markkina-alue. - - Kun analysoidaan alustavaa, hajanaista ja kuvailevaa informaatiota Etelä-Korean 13 ensimmäisestä vuodesta WTO:n jäsenenä, käy ilmi, että väestön ruokavalion koostumus ja liikalihavuuden rakenteet ovat muuttuneet selvästi koko maassa. Liikalihavuus lisääntyy ripeästi, kasvisten syönti vähenee, ja yksi maapallon terveellisimmistä keittiöistä näyttää nopeasti länsimaistuvan.”

Länsimaisia ketjupaikkoja löytyikin Soulista liki jokaisesta korttelista. McDonalds oli hiukan sopeuttanut tarjontaansa paikalliseen makuun (listalta näytti löytyvän ainakin bulgogihampurilainen). Korealaiset ovat tykästyneet KFC:n friteerattuun kanaan siinä määrin, että ovat adoptoineet sen jopa jonkinasteiseksi kansallisruoakseen. Chicken & Beer -ravintoloita olikin Soulissa vaikka millä mitalla.

Korealaiset ovat hurahtaneet myös kahvilakulttuuriin. Starbucksimaisia istuskelukahviloita oli Soulissa todella paljon, ja moni korealainen kuulemma haaveilee oman kahvilan perustamisesta. En perehtynyt lainkaan kahviloiden makeisiin tarjottaviin, mutta suolaiselta puolelta maistoin muun muassa munaleipää, joka on Soulissa kuulemma yleistä syötävää. Koreassa oli muutenkin valloillaan kananmunakulttuuri; munia myytiin pienemmissäkin kaupoissa.

Länsimaisen ruoan rynnistyksestä huolimatta perinteinen korealainen ruokakulttuurikin on pitänyt pintansa. Kimchiä sai edelleen syödä kyllikseen, koska se kuului käytännössä aina kattaukseen erilaisten herkullisten maustetahnojen ohella.

Korealaisissa ravintoloissa ei harrasteta liiemmin fine diningiä, eikä soulilaisia ravintoloita ole kelpuutettu juuri lainkaan Asia's 50 Best Restaurants -listalle edellä mainittua Jung Sik Dangia lukuun ottamatta. Minulle tilanne sopi paremmin kuin hyvin, kun saatavilla oli kuitenkin hyvää, hyvää tekevää ja mieltä lämmittävää ruokaa hyvässä seurassa. Ruokaa pääsi usein myös valmistamaan itse, kun pöytään tuotiin melkein poikkeuksetta joko hehkuvia hiiliä tai kaasukeitin. Tarjoilija lykkäsi raaka-aineet paistumaan (tai vaihtoehtoisesti keittymään), saksi ehkä lihaa pienemmäksi ja taittoi nuudelit muutamaan osaan, ja siinä sitten paistettiin tai keitettiin.

Korealaisten perinneruoka bibimbap oli luonnollisesti ”pakko maistaa” -listalla. Bibimbapissa on yleensä riisipedin päällä monenlaisia kasviksia, maustetahnaa, hiukan lihaa sekä raaka kananmuna. Ainekset sekoitetaan perusteellisesti ennen ruokailemista.

Me kävimme varta vasten syömässä niin sanotut dolsot bibimbap -annokset, jossa ruoka tulee pöytään kuumissa kivikulhoissa. Jos odottaa hetken ennen bibimbapin sekoittamista, saa reunoilla olevaan riisiin mukavaa rapsakkuutta. Alla ruoka sekä sekoittamatta että sekoitettuna:

Bibimbap-paikaksi valikoitui Myeongdongissa sijaitseva perinteinen Gogung, johon liittyviä korealaisten ruokabloggauksia voi käydä lukemassa vaikkapa täältä.

Eteläkorealaiset ovat kuulemma tykästyneitä myös mustekalaan (mustekalaa olisi ollut tarjolla muun muassa tahmeissa maustekastikkeissa) sekä erilaisiin vartaisiin (katukeittiöistä olisi voinut ostaa monenlaista varrasta). Pikaisempaan ruokailuun olisivat sopineet myös pikanuudelit, joita varten oli pienistä kaupoista saatavilla myös kuumaa vettä:

Korealaiset ruokailuvälineet koostuvat metallisista puikoista ja metallisesta lusikasta. Perinteinen punaviini ei oikein istu korealaisen ruoan kanssa yksiin eikä sitä tainnut juuri listoilta löytyäkään, mutta riisiviina soju sopii hyvin yhteen vaikkapa korealaisen BBQ:n ja korealaisittain marinoidun lihan kanssa.

Soul oli kaupunkin jättiläismäinen, mutta metrolla pääsi näppärästi eri paikkoihin. Ruokaostoksia voi tehdä ainakin Hyundai Department Storessa, ja lisäksi päärautatieaseman yhteydessä oli isompi ruokakauppa. Kiinnostavia ravintola-alueita oli muun muassa Hongdaen sivukaduilla, ja myös hotellimme tienoo (Yeoksam-aseman ympäristössä) oli täynnä kahviloita ja ravintoloita.

Seuraavaksi olen suuntaamassa Göteborgiin, joten jos sinne on jollakin hyviä ruokavinkkejä, niin kertokaa ihmeessä.