maanantaina, joulukuuta 22, 2014

Pikkujoulumiitti



Oululaisten ruokabloggaajien pikkujoulumiitti pidettiin tänä vuonna jo marraskuun alkupuolella, ja tässä nyt vihdoin ja viimein hiukan miittitunnelmia.

Emäntänä toimi kokenut miittijärjestelijä Virpi, joka kestitsi vieraitaan muun muassa Hot Buttered Rum -nimisellä juomalla. Kannattaa kokeilla nyt joulun aikana, jos aineksia sattuisi olemaan vaikka sopivasti käden ulottuvilla.





Joulupöytään sopisivat oikein hyvin myös Muista syödä välillä -bloggari Rommirusinan punajuurigraavattu siika sekä riimiporo.





Alkuillasta päästiin maistamaan myös Kotiharmin laatimia täydellisen ihania pottupavlovia (toiselta nimeltään Pienet pyöreät paprika-pulledpossutäytteiset parmesan-perunapavlovat). Vahva suositus.

(Perunapavlovat postauksen ylimmässä kuvassa.)



Edelleenkin harmittaa, että vaikka pääsimme muutaman vuoden takaisella New Yorkin reissullamme Katz's Delicatessen'in lähituntumaan, emme menneet sisälle maistelemaan vaikkapa brisket sandwicheja.

Jonkinlaista tuntumaa Katz-muoniin saatiin kuitenkin nyt blogimiitissä, kun Ghettola pani taas kerran parastaan. Lihaleipien liha oli saanut maustua melkein viikon suolaliemessä, ja kokonaisuuden viimeisteli sopivan väkevä sinappi.

Herkullisiin leipiin oli kelpoa yhdistää yksi kaikkein hienoimmista joululauluista,The Pogues -yhtyeen ja Kirsty MacCollin Fairytale of New York (Youtube-versiota pääsee kuuntelemaan tästä).



Ghettola esitteli myös muutamaa kotipanimo-oluttaan. Kuvassa Sorbus-IPA, tilhimäiseltä nimeltään Moro ookko päissään, johon oli käytetty oikeita pihlajanmarjoja.

Olutharrastus on pyyhkäissyt yhteisömme yli koko voimallaan, koska Jauhantajapajallakin törmää tämän tästä maltaisiin, humalapelletteihin tai pesua odottaviin pulloihin. (Jospa tuo toinen jauhaja innostuisi kirjoittamaan aiheesta jolloinkin postauksen.)



Minä olen jotenkin hurahtanut viime aikoina kimchiin, vaikka en ole sitä juuri edes syönyt. Omituista. Sitäkin paremmalta maistui Hannelen mukanaan tuoma kimchi-ruusukaalisalaatti.



(Oululaisista ruokablogeista ja Hannelesta puheen ollen, tässä on nyt hyvä tilaisuus mainostaa Kokkipottilan mainiota joulukalenteria.)





Pekkakin saapui paikalle mukanaan ihanan mummoankkamaista piirakkaa ja kotitekoista jäätelöä, ja Virpin vara-aviomies kokkaili sujuvasti karitsan kruunukyljyksiä sekä poroa.

Jälkiruokapuolella maisteluun pääsi myös Virpin nutella-banaanikakku.



Viime vuonna järjestimme pikkujoulumiitissä jouluolutsokkotestin, ja nyt oli testivuorossa muutama jouluinen valmisglögi. Meillä on näköjään huonosti kuvamateriaalia itse tapahtumajärjestelyistä, mutta voittaja löytyi länsinaapurin puolelta:

Ruotsalainen Blossa Vinglögg vei voiton, jos kohta voittajankaan pistesaalis ei ollut mitenkään huima. Blogiväki luottaa ilmeisesti glögeissä omiin mauste- ja mehusekoituksiinsa.

Tässä luonnehdintoja voittoisasta Blossasta (joka oli siis tavallista Blossaa eikä esim. sitä vuosittain vaihtuvaa kausimakua):

-1. glögi reference 3,5/2 mukia. Imelä, mausteita, ok, paksua.

-tavallaan perusglögi, mutta melko mausteinen
nokka tukossa mukin jälkeen
enkelikuoro ei soi
arvosana 2,5
1/2 muumimukillista

-imelä, mehumainen, kihelmöi kielellä
2,5/5
menisi yksi muumimuki

-mieto tuoksu, mitäänsanomaton maku
3/5, 2 muumia

-tuoksu: yrttisehkö
maku: yrttisehkö
3,5/5, muumimukeja 0,5

-oho, ei liian makea
mausteisuutta voisi olla enemmän
muumimukillinen menisi, arvosana 4

-pistävä tuoksu, liikaa neilikaa, se jyrää
Ruotsin sekamehua lämmitettynä
1/2 muumimukia
Niin.
Parempaa jäähtyneenä.
3-

Mukiviittaukset liittyivät siis siihen, kuinka monta muumimukillista glögiä pystyisi enimmillään ehkä juomaan. Kuka lienee ollut raadin tarkkanäköinen (tai -makuinen) jäsen, joka tunnisti Blossassa yhtymäkohdan Ruotsista ostettuun sekamehuun.

Suomalaisia nykyglögejä sokkotestissä edusti Lignell & Piispasen Lumoava Mustikkaglögi, jota pidettiin useammassakin kommentissa hyvänä nenän avaajana (eli oikein hyvänä flunssajuomana). "Kirvelee silmiä, kun rupeaa oikein juomaan." "Tuoksuu alkoholille. Uhka vai mahdollisuus?" "Tulee kuuma."

Mustikka tunnistettiin mausta helposti, mutta jouluisten mausteiden puuttumista harmiteltiin.

(Mustikkaglögi oli sponsoroitu tuote; Lignell & Piispanen lähetti Jauhantapajalle syksyllä pari maistiaisglögiä.)

Kolmantena testijuomana ollutta perinteistä Hehkuviiniä pidettiin myös hyvänä nenän avaajana, mutta maku oli raadin makuun aivan liian viinaisa:

"Härreguud! Moro, onko viinaa? My limakalvot!" "Maku mausteinen, tulee mielen jopa maustepippurinen. Voimakas, tyrmäävä." "Pirtuglögi. Ei saa vetää nokkaan. Menee päähän. Tumut." "Hui." "Pitää vähän aikaa ootella, jos se sitten menisi."



Yllä vielä Bronxin varustelema juustotarjotin.

Jälkiruokia syödessämme jäimme pohtimaan, onko oululainen blogiväki imelää vai makeaa porukkaa. (Tokihan sitä mieluummin olisi makea mimmi kuin imelä täti, mutta mene ja tiedä, miten se oikeasti menee.)

3 Comments:

At 23/12/14 11:05, Blogger Virpi said...

Ootte täyttä sokerii beibit ;)

 
At 23/12/14 11:22, Blogger Koti Harmi said...

Voi miten ihanasti tämä postaus palautti mieleen pikkujoulutunnelmat: hyvän ruuan, nenänavaaja- tai tukkoistajaglögit, imelät bloggarit, ja rintarangan liikkeet ja alastulotömähdykset eli tulevaisuuden suunnitelmat :)

Hyvää joulua muruset!

 
At 23/12/14 16:43, Blogger Rosmariini said...

Voi nyyh, te ihanat. :D

Ja auuuts, olin näköjään armeliaasti unohtanut tulevan urani palomiestömistäjänä. :) Onneksi ehdin vielä kumittaa tulevan vuoden kalenterini tyhjäksi ja lisätä tyhjiin kohtiin runsaasti tankoharjoittelua.

Im... ei kun makeaa joulua, rakkaat lajitoverini!

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails