maanantaina, lokakuuta 17, 2011

Kurpitsasalaatti

Minulla on uusi mieliteko, ja se on kurpitsa. Hurahdin ihan kunnolla taannoiseen rotoloon, ja sen jälkeen olen haaveillut lakkaamatta uusista kurpitsaherkuista.

Kokattavien ruokien listalla odottavat vuoroaan esimerkiksi kurpitsa-frittersit. En ole hetkeen tainnutkaan uppopaistaa yhtään mitään.

Makea kurpitsa on omiaan suolaisen parmesaanin kylkeen. Kurpitsa ja parmesaani kohtasivat toisensa viikonloppuna tekemässäni kurpitsasalaatissa. Salaatti tuli mieleeni, kun muistelin vuosi sitten tekemäämme New Yorkin reissua ja The Spotted Pig -nimistä pubia, jossa kurpitsasalaattia tarjoiltiin alkuruokana.

Muita ainesosia en salaatista juuri muistakaan, mutta ainakin kurpitsan päälle oli roiskittu jonkinlaista balsamicosiirappia. (Spotted Pigin sinihomejuustohampurilaista en ole vielä kokeillut kotona.)

Keitin siirapin itse sokerista sekä balsamicosta. Ensimmäinen satsi maistui pikkuisen palaneelta, joten seuraavaa erää keittelin huomattavasti lyhyemmän ajan.

Kurpitsan maustoin sekä paahdoin 200-asteisessa uunissa (pintaan olisi voinut sivellä suolan ja pippurin ohella vaikka öljyä ja hunajaa). Kurpitsan ja balsamicosiirapin kanssa samalle lautaselle pääsi paahdettuja kurpitsansiemeniä, vihreää salaattia sekä juustohöylällä suikaloitua parmesaania. Pinaatti olisi kaikesta päätellen myös ollut oivallinen valinta.

Tomaatti ei tuntunut sopivan kokonaisuuteen, joten sen jätin suoiolla pois.

Psssst. Jos jollakulla on vinkkejä öljykurpitsan käyttöön, niin antaa palaa. Meillä on kyseinen mysteerikasvis nimittäin parhaillaan hoteissamme. Se on semmoinen vähän vihreämpi.

17 Comments:

At 18/10/11 07:26, OpenID suolaajahunajaa said...

Syvästi inhoamani koulun ja laitoskeittiöiden kurpitsapikkelsi on ollut henkisenä esteenä kurpitsakokkailuille. Nyt kuitenkin kurpitsaa ylistetään niin blogeissa kuin lehdissäkin eli eiköhän ole aika alkaa aikuiseksi ja kokeilla itsekin.

 
At 18/10/11 08:37, Blogger Rosmariini said...

Olisiko se hiiskatin pikkelssi hidastanut myös minun suhteeni kehittymistä kurpitsaan. :) Kovin syvälliseksi suhdetta ei tosin kannataisi viedä, koska kurpitsaa ei tarpeeksi monesta kaupasta saa.

 
At 18/10/11 09:08, Blogger Campasimpukka said...

Minulla on ihan sama muuri kurpitsan ja itseni välillä kuin suolaajahunajalla! Selkeäsi sukua minun ja kiinankaalin väliselle välirikolle. Mutta kumpikin on pientä sen kanssa, mitä rusina-porkkanaraaste ja minä ajattelemme toisistamme.

 
At 18/10/11 09:24, Blogger Rosmariini said...

Voin vain kuvitella, mitä rusina-porkkanaraaste miettii sinut nähdessään. :D Mutta miksi ryppy kiinankaalirakkaudessa?

 
At 18/10/11 09:30, Blogger Campasimpukka said...

Kiinankaali on kyllä väärin kohdeltu, myönnän sen, mutta sitä tulee mieleen styroksi. Ymmärtääkseni sitä käytetään idemmissä keittiössä paljon kypsennettynä, mutta se (mahtoi olla 80-luvun alkua) tapa tarjota kiinankaalta salaatin tapaan... Ei uppoa.

 
At 18/10/11 17:11, Blogger Rosmariini said...

Mutta tuohan on edistyksellistä! Minä opin vasta joskus aikuisena, että kiinankaali on suotavinta syödä lämpimänä. :)

 
At 18/10/11 18:03, Blogger Peukalon omistaja said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

 
At 18/10/11 18:10, Blogger Iida said...

Kurpitsaa pitäisi kyllä ehdottomasti kokeilla. Se näyttää niin herkulliselta. Saiskohan meidän parvekkeella olevasta kurpitsasta halloweenlampun lisäksi kurpitsasalaatin. :)

ps. ei mee tää kommentointi newbieltä ihan putkeen...

 
At 18/10/11 18:36, Blogger Campasimpukka said...

Kirjoitin huonosti, tarkoitin että lapsena sain vain sitä styroksimallia, ei mitään itämaiseen tapaan kuumennettua kiinankaalta:)

 
At 18/10/11 19:39, Blogger Rosmariini said...

Iida: Se kyllä itse asiassa näyttää! Väri on jo niin houkutteleva.

Campasimpukka: Et kirjoittanut lainkaan huonosti, eli ymmärsin kyllä. Meinasin vaan, että sinulla oli hyvä ruokataju, kun hoksasit jo silloin, että jotain oli pielessä. :)

 
At 19/10/11 08:33, Blogger Heidi said...

Minullakin yhdistyy mielikuva kurpitsan mausta suoraan pikkelsiin (en ole muussa muodossa kurpitsaa kyllä koskaan maistanutkaan). Nyt kun yritän kuvitella kurpitsan oikeaa makua, niin mieleen tulee automaattisesti bataatti :D Johtunee väristä...

 
At 19/10/11 09:21, Blogger Rosmariini said...

Bataatti ei ehkä ole makunsakaan puolesta ihan kamalan kaukana. :)

 
At 19/10/11 10:53, Blogger Heidi said...

Pitääpä joskus verrata! :)

 
At 19/10/11 17:29, Blogger Rosmariini said...

Molemmissa vähän makeahko meininki.

 
At 19/10/11 18:33, Blogger Elena said...

Mun mummo teki kurpitsasta kaksi ihanaa juttua: pikkelsiä, jossa on etikan sijasta puolukkaa. Ja ohuita viipaleita, jotka paistettiin valkosipulivoissa ja syötiin puolukan kanssa.

 
At 19/10/11 19:39, Blogger Rosmariini said...

Oi kuinka jänniä makuyhdistelmiä. Makeampaa ja hapokkaampaa.

 
At 19/10/11 21:51, Blogger Pippurimylly said...

Minusta kurpitsapikkelsi on ihan huippuhyvää! Hassua, että siitä on selvästi niinkin monenlaista näkemystä olemassa. Sehän on raikasta ja maukasta - ja tarjoilee makean ja happaman liittoa vähän samaan tapaan kuin kiinalaisten sweet'n'sour!

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails