maanantaina, syyskuuta 26, 2011

Rotolo kera kurpitsan, pinaatin ja ricotan

Viikonlopun blogimiitin viemisiä miettiessäni tulin siihen johtopäätökseen, että kuusivuotisen pastanjauhannan jälkeen on syytä viedä paikalle pastaa kokattuna jollain uudella ja ennen näkemättömällä tavalla.

Siinä sitten muistui mieleen Jamie's Italy -kirjan keitetty pastarulla eli rotolo, jonka toteuttamista suunnittelimme jo pari vuotta takaperin. Jamie Oliverilla on ohjeeseen ihan erityinen suhde, sillä hän oli kertomansa mukaan tekemässä rotoloa jonkin dokumenttiohjelman taustalla silloin, kun hänet spotattiin vuosia sitten julkisuuteen.

Ruokalaji on hieman tavallisuudesta poikkeava, mistä syystä Jamie käski harjoitella sitä etukäteen ennen vieraille tarjoamista. Jauhantapajan edustusto ei harjoitteluun ryhtynyt vaan kävi pastataistoon ajatuksella "ainahan sitä voi hakea vaikka kebappia, jos ei satu onnistumaan".

Minua arvelutti ohjeessa eniten pastarullan valmistaminen keittämällä. Rakkain työvälineeni keittiössä on Scanpanin teräksinen paistinpannu, mikä voisi vihjaista siihen suuntaan, että olen enemmänkin paistamisen kuin keittämisen ystävä. Ja tässä ohjeessa keitettiin vielä pastarullan ympärille kiedottu pyyhekin, joten kyllähän tämän kanssa sai olla hiukan ihmeissään.

Keittäminen on helpointa pitkulaisessa kalakattilassa, joka ei taida näkyä noissa omissa kuvissamme ollenkaan. Kattila oli joka tapauksessa sen verran pitkä, että se vaati kaksi levyä lämmönlähteekseen.

Kurpitsa-pinaatti-ricottarotolo

455 g (muna)pastataikinaa
puolikas butternut-kurpitsa, kuori ja poista siemenet
oliiviöljyä
1 tl korianterinsiemeniä
1 tl fenkolinsiemeniä
puolikas punainen kuivattu chili
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
kourallinen tuoretta meiramia (riivi lehdet)
2 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
800 g pinaattia (meillä ainoastaan puoli kiloa)
250 g suolatonta voita (meillä vajaa 200 g)
raastettua muskottipähkinää
150 g ricottajuustoa
55 g raastettua parmesaania + vähän ekstraa tarjoiluun
n. 20 tuoretta salvianlehteä

Tee pastataikina. Lämmitä uuni 220 asteeseen. Pilko kurpitsa lohkoiksi ja hankaa lohkojen pintaan oliiviöljyä. Mittaa korianterinsiemenet, fenkolinsiemenet sekä chili mortteliin ja mortteloi hienoksi (sekoita joukkoon myös suolaa sekä mustapippuria). Levittele siemenseos kurpitsoiden päälle. Kippaa sitten kurpitsat uuninkestävään matalaan vuokaan tai pellille, levitä päälle leivinpaperia ja paahda puolen tunnin ajan. Poista paperi ja paahda vielä reilun vartin verran niin, että kurpitsoihin tulee kaunis väri.
Sillä aikaa kun kurpitsat paistuvat, kuumenna riittävän iso pannu liedellä. Kippaa pannuun oliiviöljyä, meiramia sekä valkosipulia. Sekoittele 20 sekunnin ajan ja lisää sitten pinaatti. Tarkoituksena on haihduttaa pinaatista ylimääräinen nesteisyys pois, joten pinaattia on tarkoitus haudutella (välillä sekoitellen) niin pitkään, ettei pinaattiseos ole enää liian kosteaa. Lisää jossain vaiheessa sekaan jokunen nokare voita sekä raastettua muskottipähkinää. Anna jäähtyä.
Ota pastataikina ja veivaa pastakoneella siitä 4-5 pitkulaista levyä (15 x 30 cm, paksuus pahvisen lasinalusen luokkaa) ja liitä ne yhteen suorakaiteeksi veden avustuksella. Reunat voi leikellä tasaisemmaksi, mikäli tarve vaatii. Me kasasimme pastalevyn puhtaan keittiöpyyhkeen päällä, minkä ansiosta sitä oli helpompi rullailla ja liikutella myöhemmin.
Lusikoi kurpitsat riviksi taikinalevyn pitkälle sivulle (lähimmäs itseäsi ja pöydän reunaa). Levittele pinaatti tyhjäksi jääneelle alueelle, paitsi jätä 5 cm kauimmaisesta reunasta puhtaaksi. Murentele ricotta pinaatin päälle ja ripottele raastettua parmesaania ricotan päälle. Tyhjäksi jäänyt taikinakaistale sivellään vedellä ja sen jälkeen lähdetään rullaamaan taikinalevyä varovasti pyyhkeen avulla (samaan tapaan kuin kääretorttua). Kun rulla on rullattu, puristele vesitetty reuna kiinni rullaan (niin että sauma sulkeutuu tiiviisti). Rullaa rotolo vielä pyyhkeen sisään ja sulje se molemmista päistä niin kuin makkara tai Kiss-Kiss -karamelli(*. Jos paketti ei ole tarpeeksi napakka, sen voi sitoa kiinni myös keskeltä.
Rulla keitetään kalakattilassa tai muussa suuressa kattilassa. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja heitä sekaan suolaa. Kalakattilan hissiä voi käyttää rullan upottamiseen (kattilassa rotolon päälle voi laittaa esim. painavahkon lautasen). Keitetään 25 minuuttia. Meillä levy oli hivenen liian paksu, mistä syystä keittoaikaa olisi voinut lisätä muutamalla minuutilla.
Sillä aikaa kun rotolo kiehuu, kirkasta jäljellä oleva voi. Laita voi uuninkestävään astiaan. Astia lykätään 80-asteiseen uuniin ja annetaan voin sulaa 10-15 minuutin ajan. Valkea hera vajoaa pohjalle, minkä jälkeen kirkastettu osa on kohtuuhelppo kauhoa talteen. Laita sen jälkeen muutama ruokalusikallinen voita kattilaan ja kuumenna varsin kuumaksi. Testaa lämpöä yhdellä salvianlehdellä: jos se lähtee paistumaan mukavasti, niin lämpö on ok. Salvianlehtiä paistellaan puolisen minuuttia, kunnes ne alkavat rapeutua. Poista rulla pyyhkeen sisältä ja leikkaa rotolosta sitten viipaleita kuten kääretortusta. Lusikoi viipaleiden päälle salviaa sekä kaada hiukan salviavoita pinnalle. Pinnalle kannattaa raastaa myös hiukan parmesaania.
Kuulostaa ehkä töisevältä, mutta aika kätevästi tuo loppujen lopuksi valmistui. Etenkin, kun ajoitti sopivaan vaiheeseen yhden virkistävän teetauon.

Täytteen makumaailma oli loppujen lopuksi aika mielenkiintoinen ja jopa maukas (vaikka alkuun haikailinkin hieman tomaatin perään). Kurpitsan makeus, parmesaanin suolaisuus, ricotan mehevyys ja pinaatin raikkaus. Kyllä, tuota tehdään vielä uudestaankin. Seuraavalla kerralla pitää vaan kaulita pastalevy ohuemmaksi, niin ei tarvitse jännittää sen kypsymistä.

--
(* Kiss-Kiss -karkki on kuulemma Suomen vanhin tavaramerkki.

18 Comments:

At 26/9/11 20:05, Blogger Heaven Queen said...

Tuo Rotolo vaikuttaa sen verran mielenkiintoiselta että täytyypä joskus kokeilla.

Mitä Kiss Kiss-karkkeihin tulee, tämä neiti hyppi pari viikkoa takaperin riemusta kun tajusin että niitä on ruvettu myymään ihan omassa pussissa ja piti heti yksi pussi ostaa.

 
At 26/9/11 20:09, Blogger Hannele said...

Rotelo oli älyhyvää! Kiitos uudesta makuelämyksestä.

 
At 26/9/11 20:10, Blogger Hannele said...

Ai, se olikin Rotolo. Lukiviki.

 
At 26/9/11 20:15, Blogger Rosmariini said...

Heaven Queen: Tuohan on loistouutinen! Saisikohan niitä jääkarhujakin joskus vielä omassaan...

Hannele: Rotelo on muuten paljon parempi nimitys. Jotenkin sopivasti suomalaisempi. :)

 
At 26/9/11 20:19, Blogger Rosmariini said...

Täällä makkara-pinaattiversio, tomaattikastikkeen kanssa tarjoiltuna.

(pakko oli näköjään kuitenkin googlettaa rotolo + tomato)

 
At 26/9/11 21:29, Blogger Virpi said...

Uusi elämys oli kyllä! Varsinaista pyyhekokkausta siis, kun niitä meikäläisen ryppypottujakin piti suojella pyyhkeellä :)

Tämän pötkylän meriitiksi on pakko laskea se, että herra Peruspöperö pyysi toista haarukallista vaikka sehän tunnetusti ei syö kasvisruokaa.

 
At 26/9/11 22:50, Blogger Rosmariini said...

No hitsi, kun hoksasin tuon makkaraversion vasta nyt. :) Minulla on aina vaan tapana innostua jostakin ohjeesta ja sitten vasta keittiössä ryhdyn tarkemmin hahmottamaan, että mitä ainesosia siihen oikein tulikaan.

Ehkä me hylätään sentrifugit & nestetypet, ja ryhdytään kokkaaamaan tästä lähtien aina vaan pyyheruokaa!

 
At 27/9/11 06:46, Blogger Campasimpukka said...

Sarkofagi-kokkkausko ei vielä ole yleistynyt kovasti? :)

 
At 27/9/11 08:24, Blogger Rosmariini said...

No kun pitäisi ensin rakentaa se imperiumi, eikä semmoiseen ole nyt viime aikoina oikein ehtinyt ryhtyä. :)

 
At 27/9/11 10:22, Blogger Campasimpukka said...

Olen toiveikas, että kun seuraavana kerran pääsen mukaan, on ainakin rakennuslupa pyramidille haettu:))

 
At 27/9/11 10:29, Blogger Pekka said...

Sen jälkeen kun imperiumi on rakennettu, on rakennusluvan saaminen aika yksinkertainen juttu. Tietysti jos koittaa ilman imperiumia... Sitten sen tarvinnee, ehkä jonkun ideaparkin viereen saisi helposti?

 
At 27/9/11 18:11, Blogger Campasimpukka said...

Piti vielä sanomani, että pidin erityisesti Rosmariinin käyttämästä sanasta "töisevä", hyvin kuvaava ilmaisu!

 
At 27/9/11 19:12, Blogger Rosmariini said...

Eikö se Kiimingin Ideaparkki kuivunut kokoon, joten siinähän olisi valmista tonttia tuleville ruokakokeiluillemme.

Mutta on se vaan niin hullunkurista, kun normaalit ihmiset haaveilevat keittiöönsä ehkä jäätelökoneesta tai vaikka kasviskuivurista, niin oululaisissa sekop... ööh ruokaharrastajissa elää sitkeä haave omasta sentrifugista. :P

 
At 27/9/11 19:14, Blogger Rosmariini said...

Piti ihan googlata tuo töisevä, ja eka osuma oli Pastanjauhantaan. Eli ei se taida ihan yleissuomea olla (omassa sanavarastossani se on ollut lapsesta asti). :)

 
At 28/9/11 00:54, Blogger Niina Oivi said...

Oh my, hetii kun saan syödä kiinteitä (helkutan viisaudenhampaatggggr), lähtee tää menyylle! Töisevä tack!

 
At 28/9/11 08:54, Blogger Rosmariini said...

Uu, viisaudenhampaat. Silloin ei tehnyt kyllä mieli muuta kuin buranaa (tai olisi tietenkin tehnyt, mutta...).

 
At 30/9/11 17:15, Blogger Hannele said...

Kääk, mitä kommentointia. Sentrifuki, sargofagi, pyramidi, imperiumi - niin mikä blogi tämä olikaan?

Mutta nestetyppihaaveesta minen luovu. Myös pyyhkeiden keittämistä pitää kokeilla.

 
At 30/9/11 19:50, Blogger Rosmariini said...

Seuraavaksi pitää vaan löytää vapaaehtoinen köökki nestetyppikokeiluihin. :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails