Sadonkorjaajien blogimiitti

Eilen pidettiin pitkästä aikaa ruokabloggaajien miitti Oulussa. Osanottajat saapuivat paikalle viimeaikaisista lentsuista ja raskaista työputkista huolimatta, ja hyvä niin, sillä olipahan taas mukava ilta.

Oulun ruokablogiporukasta paikalla oli iltaa emännöinyt Virpi Peruspöperölästä, Oulun oma Thomas Keller eli Pekka Diplomi-insinöörin keittiöstä, Potti-Hannele Kokeista ja poteista sekä uutena tuttavuutena Kokkeillaan-blogin Kotiharmi, joka osoittautuikin kerrassaan hulvattomaksi tyypiksi.


Ja se ruoka, aijaijai. Minä tulin tarjolle asetellut ruuat nähtyäni ihan kamalan nälkäiseksi ja iskin saman tien Virpin ryppypottujen, ihan mahtavan mojokastikkeen, seesami-valkosipulidipin sekä lihapullien kimppuun. Ja toki maistelin myös sekä sieni- että savuporoleipiä.





Hannele oli kokannut sadonkorjuuhenkistä ruokaa oman maansa punajuurista. Ruoka oli aseteltu jälleen kerran kauniisti esille (ks. ylin kuva), ja maku oli vielä ulkonäköäkin parempi. Tuoreen punajuuren maukkaus oli saatu säilymään lopputuloksessa tosissaan hyvin, uunituksen ja marinoinnin jälkeenkin.

Olin haaveillut sopivasti viimeiset pari päivää punajuuren ja sinihomejuuston yhdistämisestä, joten makumaailma oli oikeinkin tervetullut. Etenkin kun ruoka saattoi sisältää myös pähkinää.

Samaten olin haaveillut aiemmin tällä viikolla vuohenjuuston sekä jonkin makean elementin yhdistämisestä (taidan haaveilla erilaisista aterioista aika usein), ja Kotiharmi oli kokannut kaikeksi onneksi makoisia punasipuli-vuohenjuustoleipäsiä.

Lisäksi Kotiharmin keittiössä oli valmistunut makaronitonta italiansalaattia, joka toden totta maistuu itse tehtynä tuhat kertaa paremmalta kuin se kaupan muovipurkkiin pakattu einesversio (kannattaa kokkeilla).

Oulun blogimiitteihin olennaisesti kuuluva blogiton kulinaristipariskunta oli ahkeroinut Thomas Keller -hengessä viiriäisenmunien kimpussa. Niitä en ehkä ollut ennen maistanutkaan, ainakaan uppomunamuodossa. Ja kun samaan lusikalliseen yhdistyi vielä voita ja pekonia, niin olihan lopputulos ihan hillittömän makoisa.

(Pihistin insinöörikeittiöstä munaohjeen linkin: eli tässä tulee.)

Omasta muonastani voisin kertoa reseptin kera myöhemmin tarkemmin, mutta paljastettakoon, että kyseessä oli keitetty pastarulla. Aika jännittävä kokeilu, joka onnistui loppujen lopuksi oletettua paremmin.

Esijälkiruokana söimme Pekan liekittämää Camembert-juustoa, johon oli oivallista dippailla lohkoiksi leikattua uuden sadon omenaa.

Olin juuston jälkeen jo ihan ähkyssä, mutta ainahan sitä nyt paria jälkiruokaa jaksaa siitä huolimatta. Pekka vastasi tuttuun tapaan myös illan jäätelöannista (taivaallista calvadosjätskiä sekä karamellisoitua omenaa), ja Virpi loisti niin ikään jälleen kerran appelsiinia sekä valkosuklaata sisältävällä vaahtojälkkärillään. Uskomattoman hyvää.





Tuollaisessa seurassa ja tuollaisten ruokien äärellä tuntee kyllä itsensä aika etuoikeutetuksi. Kiitos kaikille blogiystäville, jälleen kerran.

Oulun pikkujoulumiitinkin ajankohta ehdittiin jo lyödä lukkoon: eli lauantaina 19. marraskuuta pääsee tapaamaan tuota porukkaa seuraavan kerran.