Jauhajalla on asiaa

Jos olisin blogannut viime viikkojen aikana enemmän, olisin kirjoittanut:

-siitä, kuinka mahtavaa syyskuussa on laittaa ruokaa. Raaka-aineet ovat tässä vaiheessa vuotta niin mahtavan hyviä, ja lähiruokaa löytyy vielä omalta ikkunalaudaltakin.

-edelliseen liittyen siitä, kuinka minusta ei taida tulla kovinkaan kummoista valkosipulin viljelijää. Siitä huolimatta olisi ovela pistää talveksi muutamia valkosipulinkynsiä kasvamaan ja toivoa parasta.

-suunnitelmistamme matkustaa lähiaikoina New Yorkiin. Samalla olisin voinut kysellä siellä jo käyneiltä mukavia ruoka- ja ravintolasuosituksia (listalla on jo sisarusblogista pongattu Spotted Pig).

-uudesta Neljän tähden illallinen -nimisestä ruokaohjelmasta, joka on omasta mielestäni harvinaisen hauskaa katseltavaa. Etenkin, kun minusta on aina yhtä jännä nähdä, mistä ruokalajeista ihmiset koostavat kolmen ruokalajin illallisen.
Lisäksi on ollut kiinnostava huomata, että suomalaiset oikeasti käyttävät aika paljon eineksiä ja puolivalmisteita silloinkin, kun laittavat telkkarissa ruokaa vierailleen. Toisaalta joillekin ruoka ja etenkin viini näyttävät jostain syystä antavan aiheen aikamoiseen snobbailuun. Onneksi suurin osa on kuitenkin niitä rentoja välimallin kokkailijoita.
Tiedän, että Suomen versio on monien mielestä ulkomaisia esikuviaan kehnompi, mutta minä en ole nähnyt mitään muuta, joten minulla ei oikein taida olla vertailukohtaa mihinkään parempaan.

-ehkä vähän tuoreesta rasvakeskustelustakin. Ostin tosin itse margariinia viimeksi vuosia sitten, ehkä jopa viime vuosituhannen puolella. Syynä margariinista luopumiseen oli alkujaan se, etten pane leivän päälle ollenkaan rasvaa.
Meillä käyvien kyläilijöiden pitää aina muistuttaa minulle, että joillakin on tapana laittaa voita leivälleen ja maitoa kahviinsa (sokeria ei muuten pyydä juuri kukaan).

-siitä, miten Peter Franzénin kirja Tumman veden päällä on onnistunut viemään minut takaisin lapsuustunnelmiin. Etenkin se lapsen tapa hahmottaa maailmaa, ja ihmisten käyttämä puhetapakin on kirjassa niin tuttua!
Olin esimerkiksi unohtanut kokonaan sen, että lapsena tuli usein kasteltua pullapalaa maitoon.
Pilvipullasta olen edennyt sujuvasti muistelemaan muitakin lapsuuden ruokia, kuten nyt vaikka murusoosia tai tikkukeittoa. Luulisin, että tikkukeitto taisi olla ihan vain meidän perheessämme tunnettu nimitys, mutta murusoosi lienee yleisemminkin käytetty.

-siitä, kuinka mukavaa minusta olisi päivittää blogia useamminkin. Ruokapäiväkirjaa olisi hauska kirjoittaa päivittäin. Pitää toivoa, että vuodenvaihteen jälkeen ehtisin omistautua blogitouhuille taas vähän enemmänkin.