maanantaina, syyskuuta 20, 2010

Jauhajalla on asiaa

Jos olisin blogannut viime viikkojen aikana enemmän, olisin kirjoittanut:

-siitä, kuinka mahtavaa syyskuussa on laittaa ruokaa. Raaka-aineet ovat tässä vaiheessa vuotta niin mahtavan hyviä, ja lähiruokaa löytyy vielä omalta ikkunalaudaltakin.

-edelliseen liittyen siitä, kuinka minusta ei taida tulla kovinkaan kummoista valkosipulin viljelijää. Siitä huolimatta olisi ovela pistää talveksi muutamia valkosipulinkynsiä kasvamaan ja toivoa parasta.

-suunnitelmistamme matkustaa lähiaikoina New Yorkiin. Samalla olisin voinut kysellä siellä jo käyneiltä mukavia ruoka- ja ravintolasuosituksia (listalla on jo sisarusblogista pongattu Spotted Pig).

-uudesta Neljän tähden illallinen -nimisestä ruokaohjelmasta, joka on omasta mielestäni harvinaisen hauskaa katseltavaa. Etenkin, kun minusta on aina yhtä jännä nähdä, mistä ruokalajeista ihmiset koostavat kolmen ruokalajin illallisen.
Lisäksi on ollut kiinnostava huomata, että suomalaiset oikeasti käyttävät aika paljon eineksiä ja puolivalmisteita silloinkin, kun laittavat telkkarissa ruokaa vierailleen. Toisaalta joillekin ruoka ja etenkin viini näyttävät jostain syystä antavan aiheen aikamoiseen snobbailuun. Onneksi suurin osa on kuitenkin niitä rentoja välimallin kokkailijoita.
Tiedän, että Suomen versio on monien mielestä ulkomaisia esikuviaan kehnompi, mutta minä en ole nähnyt mitään muuta, joten minulla ei oikein taida olla vertailukohtaa mihinkään parempaan.

-ehkä vähän tuoreesta rasvakeskustelustakin. Ostin tosin itse margariinia viimeksi vuosia sitten, ehkä jopa viime vuosituhannen puolella. Syynä margariinista luopumiseen oli alkujaan se, etten pane leivän päälle ollenkaan rasvaa.
Meillä käyvien kyläilijöiden pitää aina muistuttaa minulle, että joillakin on tapana laittaa voita leivälleen ja maitoa kahviinsa (sokeria ei muuten pyydä juuri kukaan).

-siitä, miten Peter Franzénin kirja Tumman veden päällä on onnistunut viemään minut takaisin lapsuustunnelmiin. Etenkin se lapsen tapa hahmottaa maailmaa, ja ihmisten käyttämä puhetapakin on kirjassa niin tuttua!
Olin esimerkiksi unohtanut kokonaan sen, että lapsena tuli usein kasteltua pullapalaa maitoon.
Pilvipullasta olen edennyt sujuvasti muistelemaan muitakin lapsuuden ruokia, kuten nyt vaikka murusoosia tai tikkukeittoa. Luulisin, että tikkukeitto taisi olla ihan vain meidän perheessämme tunnettu nimitys, mutta murusoosi lienee yleisemminkin käytetty.

-siitä, kuinka mukavaa minusta olisi päivittää blogia useamminkin. Ruokapäiväkirjaa olisi hauska kirjoittaa päivittäin. Pitää toivoa, että vuodenvaihteen jälkeen ehtisin omistautua blogitouhuille taas vähän enemmänkin.

22 Comments:

At 20/9/10 13:57, Blogger Virpi said...

Voi New York! Minäkin tahtoisin sinne, vaikken muuten jenkkilään hingukaan. Harmi että tuo miehekkäämpi osapuoli perheestämme vihaa kyseistä maata.

Voi että odotan jo lauantaita - on niin huippua päästä taas turinoimaan ruuasta ja kaikesta muustakin huipussa seurassa <3

 
At 20/9/10 14:11, Anonymous emma said...

Virpi ehti jo sanoa sen, mitä munkin piti :) Että itsenkin haluaisin New Yorkiin lomailemaan ja odottelen jo ihan innolla viikonloppua & teidän näkemistä (myös Virpin ;-) pitkästä aikaa!

 
At 20/9/10 14:40, Blogger Rosmariini said...

Synttäriviikko on käynnistynyt, jee! Tuntuu ihan uskomattomalta, että nähdään niin pian.

Minä en entuudestaan edes tiennyt haluavani New Yorkiin, mutta nyt olen ajatuksesta ihan innoissani. :)

 
At 20/9/10 16:03, Blogger ari said...

Eräs kaverini on nyt puoli vuotta tekemässä siellä lopputyötään. Ravintolasuosituksiakin häneltä varmaan jo löytyy, mutta jos teitä kiinnostaa jazz niin varmasti siitäkin löytyy suosituksia sillä on hän on jazz-muusikko.

 
At 20/9/10 16:15, Blogger oliivia said...

Oih, New York! Me käytiin siellä ihan ex tempore- matkalla joskus 2005(?) kun lentoliput oli niin törkeän halpoja. Meillä ei ollut mitään suurta hinkua Jenkkilään, mutta New York on kyllä jotain todella mahtavaa... Yritän kaivella kartat jostain esille ja etsiä mahdollisia ravintolavinkkejä. Ainakin yksi pikkupaikka jossa tarjoiltiin isoja ja todella maukkaita burritoja on maininnan arvoinen. Palaan asiaan kunhan on esittää jotain nimiä paikoille. Saako udella minnepäin majoitutte?
Äh, nyt tuli hirvee matkakuume mutta ton toukan kanssa ajatuskin 8 tunnin lennosta hirvittää.

 
At 20/9/10 16:33, Blogger Rosmariini said...

Ari: Hyvältä kuulostaa; meitä kiinnostaa kovinkin sekä ruoka että jazz.

Oliivia: Oih, onko teillä uusi perheenjäsen? Runsaasti ja roppakaupalla onnentoivotuksia! Ja mukava nähdä teikäläistä näissä blogitouhuissa pitkästä aikaa.

Maukkaat burritot kuulostavat ihan parhaalle, joten palaa ihmeessä asiaan, pliis.

Tarkoituksena on majoittua Manhattanille, Central Parkista muutama kortteli etelään. Olen viettänyt alueella jo runsaasti aikaa: Google Mapsin oranssia ukkoa katunäkymissä liikutellen. :) :) Ja aika paljon on tullut vuokrattua viime aikoina New York -aiheisia elokuvia.

 
At 20/9/10 17:01, Anonymous Anonyymi said...

Maanantaiuupumukseen tämä postauspotpuri sopi mainiosti:-) Täällä oikaistiin ruoanlaitossa, äkkiä hampurilaispihvit paistettu ja paahtosämpylät paahdettu, ketsuppi tekee vihanneksen virkaa...

uusanonyymi

ps. hyvää synttäriviikkoa!

ps2. ei saa tuolleen puhua New Yorkista!! Alkoi tehdä mieli matkustaa.

 
At 20/9/10 17:21, Blogger Rosmariini said...

Repesin ihan kokonaan tuolle "ketsuppi tekee vihanneksen virkaa". :D

Ketsuppi on kyllä maailman paras vihannes. <3

Meikäläiselläkin on ollut jotenkin kamalan saamaton maanantai, vaikka nukuin viime yönä hyvin ja aurinkokin paistaa.

 
At 20/9/10 17:32, Blogger ari said...

Jos ketsuppi on maailman paras vihannes niin onko maailman paras kala sitten thai-kalakastike vai worchestershire-kastike?

Entäs liha? Tai sienet?

 
At 20/9/10 19:40, Blogger Tiina said...

En ole ikinä kuullutkaan murusoosista tai tikkukeitosta. Mitä nämä ihanan kotoisan kuuloiset ruokalajit ovat?

Enkä ole ollenkaan kateellinen new yorkin reissusta, en en EN!!! Meidän tämän vuoden matkabudjetti hurahti ihan kokonaan suunnitelemattomiin pakkohankintoihin. Ilmeisesti kodinkoneet ja elektroniikkalaitteet olivat tehneet jonkun typerän sopimuksen alkaa kimpassa lakkoon :(

 
At 20/9/10 19:57, Blogger Hannele said...

Valkosipulinkasvatus rules! Kokit ja Potit eivät valitettavasti pääse synttärikemuihin mukaan, mutta valkosipulit saattavat tulla ;)

 
At 20/9/10 21:03, Blogger Rosmariini said...

Ari: Jos tätä ajatusta vielä kovin pitkälle kehitellään, niin viralliset ruokasuositukset on pistettävä tällä menolla taas kohta kokonaan uusiksi. Hmmm.

Tiina: Murusoosi oli jauhelihakastiketta. Tikkukeitto puolestaan keittoa, jossa oli mukana vihreitä pitkulaisia papuja (joiden luulin olevan peräisin pensasaidastamme).

Onko pilvipulla kenellekään tuttu?

Hannele: Olisipa kiva, jos joskus luppaisit tulla. Olisi niin kiva saada tuoreita blogivoimia noihin meidän miitteihin.

 
At 21/9/10 13:08, Anonymous Anonyymi said...

Suosittelen ehdottomasti New Yorkin matkalle Shake Shack -hampurilaispaikkaa. Ainakin kesäisin hampparit voi nauttia mukavasti Madison Square Parkissa, mutta on niillä pari ravintolaakin. Nimellä googlaamalla löytyy. Parhaat koskaan syömäni hampurilaiset ja kasvisversiotakin kannattaa kokeilla.

terveisin Jenni, satunnainen lukija

 
At 21/9/10 13:42, Blogger Rosmariini said...

Mietinkin just eilen, että missä NY:ssä kannattaisi käydä hampurilaisilla, joten tuo vinkki tuli sopivaan saumaan. Kiitoksia paljon, vaikuttaa erittäinkin käymisen arvoiselta paikalta.

Länsirannikolta tuttua In-N-Out Burger -ketjua ei taida paikkakunnalta löytyä (sitäkin ovat monet kehuneet).

Tosin pikagoogletuksen perusteella tuo Shake Shack vaikuttaisi olevan hampurilaispaikoista ihan omaa luokkaansa. Esim. täältä löytyvässä listauksessakin se on jopa tuon Spotted Pigin sinihomejuustohampurilaisen edellä.

 
At 21/9/10 19:48, Anonymous Anonyymi said...

Tasan kaksi vuotta sitten New Yorkissa häämatkaa viettäneenä (ja ko paikkaa syvästi ihastuneena) suosittelen bistro-henkistä ravintolaa Pastis (osoite 9 Ninth Ave). Ruoka oli hyvää ja tunnelma loistava. Kyseinen paikka vilahtelee usein tv-sarjoissa ja elokuvissa. Onko se plussa tai miinus, mene ja tiedä.

Iina

 
At 22/9/10 09:32, Blogger Kermaperse said...

Oooh, itse olin kesäkuussa pari päivää New Yorkissa. Täytyy sanoa, että vaikka olen Euroopan suurissa kaupungeissa matkustellut, ei mikään paikka maailmassa ole ollut niinkuin New York! Siellä on aivan ainutlaatuinen tunnelma. Mutta se, mikä minun matkasta jäi puuttumaan, oli hyvät ravintolakokemukset (olosuhteiden pakosta, matkan tyypistä johtuen..Ei ravintoloiden puutteen takia!) Joten on varmaan ihan pakko matkustaa New Yorkiin joskus uudestaan, ihan vain siksi, että pääsee sinne syömään :D

Mutta sitä piti vielä kommentoida, että minustakin Neljän tähden illallinen on hyvä! Itse olen katsonut liviltä(?) sitä ruotsalaista versiota, jossa ilmeisesti tavikset kokkailevat toisilleen palkintorahat mielessään. Suomen versiossa kukaan ei kai voita muuta kuin mainetta ja kunniaa? Suomen versiossa yleinen ilmapiiri on jotenkin positiivisempi ja fiilis paljon rennompi. Yhdessä ilmeisesti oikeasti viihdytään, eikä vain snobeilla :) Lisäksi on kiva, kun kyse on suomalaisista julkkiksista, jotka ovat samalla kuitenkin ihan taviksia. Siis hyvällä tavalla tavaksia.

 
At 22/9/10 10:39, Blogger Rosmariini said...

Iina: Meikäläiselle elokuvissa vilahtaminen on ainakin etu.

Pastis näyttäisi esiintyneen ainakin Sinkkuelämässä. Kääk vaan, kun en ole sitä katsellut. Vieläkö tässä ehtisi kiriä ja katsastaa pikavauhtia kaikki tuotantokaudet (ja ne parit Sex and the City -elokuvatkin). :)

Sitä Frendeissä esiintyvää Central Perk -kahvilaa ei taida olla tosielämässä olemassa.

Kermaperse: Kivakiva, jos joku muukin tykkää siitä. :)

Ryhmien tunnelmaa ja sisäistä dynamiikkaa on kyllä yhtä hauska seurailla kuin niitä kokattuja ruokiakin. Kun aina itsekin vieraita kutsuessa miettii, että miten keskenään tuntemattomilla ihmisillä mahtaa juttu luistaa jne. Ja monilla ryhmillä näyttää tosissaan olevan oikeasti rentoa keskenään.

Ohjeista Jari Sillanpään täytetyt paprikat ovat kiinnostaneet toistaiseksi eniten. Kävin nappaamassa ohjeen niihin talteen, ennen kuin ehdin unohtaa koko asian:

Pimiento piquillo (täytetyt paprikat)

Paista runsaassa öljyssä pannulla kauan tonnikalaa, sipulia, punaista paprikaa ja herkkusieniä.
Tee valkokastike ja miksaa se säilykepaprikan kanssa. Kaada loraus täytteeseen. Täytä paprikat. Laita uunivuokaan. Kaada loput kastikkeen päälle ja lisää juustoraastetta (Ritarijuustoa).

 
At 22/9/10 12:48, Blogger Riitta said...

Terve,

NY:ssakin taitaa paikat vaihtua sitä vauhtia etten uskalla parin vuoden takaisen reissun perusteella kovin tarkasti suositella. Joka paikassa olen saanut oivaa ruokaa. Käykää ainakin Crand Central stationin Oyster Barissa joka on klassikko. Hieno vanha sisustus ja tunnelma. Listalla huikea valikoima tietysti päivän ostereita ja muita äyriäisiä. Time Outissa on aina hyviä diilejä ja viimeisimmät vinkit. Zagat Surveyn ruokakartta kirjakaupasta on hyvä apu. Brooklynin puolella Park Slopen alueella on viehättäviä ja hyvälaatuisia ravintoloita, ehdottomasti käynnin arvoinen, metrolla pääsee varsin kätevästi mihin aikaan tahansa. River Cafe:ta Brooklynin puolella on kovin kehuttu, ei ehditty viimeksi käydä. Manhattanin puolelta Lower East side on kivaa aluetta ja jos Union Squarella pyöritte (iso Barnes ja Noble!), Union Cafe on rento ruokabaari. Niin ja käykää komedia klubeilla jos aikaa on! Ja Village Vanguardissa jazzia kuuntelemassa. JA Top of the rockissa auringonlaskun aikaan. Hyvää matkaa!

 
At 22/9/10 13:53, Blogger Rosmariini said...

Matkakuume vain yltyy noita vinkkejä lukiessa, kiitoksia. Siinä kaupungissa saisi selvästi kulumaan useammankin viikon.

Oyster Bar on takuulla perheen mieseläjän mieleen, joten sinne ehdottomasti.

River Cafe olisi tosiaan mahtava (näköalakin on aika hulppea), joten pitää harkita pitäisikö koittaa varailla sieltä pöytä joksikin illaksi. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin Per Se (kunhan vaan malttaisin olla sitten hihittelemättä paikan nimelle koko iltaa).

 
At 23/9/10 13:19, Blogger Rosmariini said...

Pistän tänne pari Oliivian sähköpostitse antamaa suositusta, niin saan ne täältä sitten kätevästi koottua mukaani:

Szechuan Gourmet, kiinalaista (21 West 39th St., 5 Avenuen lähellä).

Benny's Burritos, näitä on kaksi, toinen East Villagessa ja toinen West Villagessa.

 
At 24/9/10 14:05, Anonymous Anonyymi said...

Hei,
Jäin vielä miettimään viimevuotisen matkamme huippuja, ja yksi ehdoton oli aivan hotellimme luota löytynyt kahvila. Pienellä googlettelulla nimeksi selvisi Cafe Muse, mutta jossain yhteyksissä käytetään Ele-nimeä. Paikka on west 32nd street, Broadwayn ja 5th avenuen välissä (kadun pohjoisreunalla), eli Korea streetillä, aivan Empire State Buildingin ja Macy'sin lähellä. Kysessä on pienehkö konditoria-kahvila, eikä nimiepäselvyyden kannata antaa häiritä, ei siellä muita samanlaisia ihan vieressä ole. Mahtavat juustokakut ja ihan paras kahvi, mikä yllätti meidät - olin kuullut vain huonoa maerikkalaisten kahveista. Jos siis pyöritte tuolla suunnalla, ottakaapa mukaanne leivos ja kahvit, sisällä nautittuna hinta on tuplana.
- jenni, taas

 
At 24/9/10 17:43, Blogger Rosmariini said...

Omakaan hotellimme ei ole luullakseni kovin kaukana tuosta kaffelasta (mikäli nyt oikein hahmotan). Juustokakkua, jee!

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails