Tunnustuksia

Ihan ensiksi muistutan blogiväkeä syyskuun 25. päivänä järjestettävistä synttärijuhlistamme. Kekkerit käynnistyvät täällä meillä viiden aikaan illalla, mutta paikalle saa tietenkin tulla myös ennemmin tai myöhemmin.

Toiseksi:
Sotkuholisti myönsi Pastanjauhannalle blogipalkinnon, jonka me otimme tietysti vastaan varsin ilahtuneina. Pakettiin kuuluu kertoa seitsemän paljastusta itsestään, joten tässä mullistavia tietoja meikäläisestä:

-Minulla on paljon lempinimiä. Itse asiassa hätkähdän aina vähän, jos joku kutsuu minua oikealla nimelläni.

-Tykkään enemmän kissoista kuin koirista. (Kirjoitin aluksi, että olen kissaihminen, mutta se kuulosti siltä, kuin olisin suurin piirtein ihmissusi.)

-En ymmärrä vitsejä (mistä syystä niitä ei minulle kukaan koskaan kerrokaan), ja huumorintajuni on kuulemma omituinen. Omasta mielestäni tajuan toki huumoria (kukapa nyt itseään tyhmänä tai huumorintajuttomana pitäisi?). Onneksi arvoisa aviomieheni on vastapainoksi harvinaisen hauska ja huumorintajuinen ihminen.

-Edellisestä huolimatta minulta pääsee helposti nauru. (Ja itku myös, jos niikseen tulee.)

-Olen ollut pienestä pitäen aivan kamala lukutoukka, eikä minulla ole oikein koskaan ollut mitään ”oikeita” harrastuksia. Istun kaikkein mieluiten sohvalla lukemassa mukaan ottamiani kirjoja. Viimeksi luin Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan, jonka päähenkilö pahoitti mielensä muun muassa sairaalassa tarjotusta riisistä:

”Perusruoka on peruna ja ruskea kastike, jota jatketaan sillä mitä vuodenaikoihin kuuluu. Kananmunia saadaan myös hyvin lähialueilta ja ne ovat halpoja. Ostetaan näkkileipää suurissa erissä, se säilyy ja se täyttää mahan. Kolopuolelle rasva, niin makukin on erinomainen. Pyhäpäivisin ja hiihtovoittojen kunniaksi voitaisiin antaa ruisleipää sekä siivu edamia, Euroshopper, iso kimpale S-marketista, kilohinta neljä ja yhdeksänkymmentä... Kyllä on sekamelskaa laittaa ananaksia kanakastikkeeseen niin kuin eilen oli todellisuus. Jälkiruuat ja pääruuat pitää tehdä ja syödä erikseen. Makaronia voi olla lisukkeena ja lapsipotilaille ketsupin kanssa, tämän verran tulen vastaan.”

Ja sitten taas tunnustusten tielle:

-Olen äärimmäisen turvallisuushakuinen. En esimerkiksi hakeudu mielelläni korkeiden paikkojen äärelle, jos kohta viime aikoina olen joutunut nousemaan ihan liian moneen lintutorniin tai jollekin muulle turhan korkealle paikalle.

-Muistin juuri, että kirjoitan parhaillaan ruokablogiini, mistä syystä minun olisi kai pitänyt kirjoittaa tänne ruokaan liittyviä paljastuksia. Mutta luen myös paljon ruokaan liittyviä kirjoja ja saatan nauraa myös ruokapöydässä. Ruokaan liittyviä vitsejä en muista ensimmäistäkään (m.o.t.).

***
Jakaisin mieluusti tunnustusta kaikille niille inspiroiville bloggaajille, joiden tekstejä luin jo ennen oman blogin perustamista. Harmillisen moni on vaan lopettanut bloggaamisen kokonaan (syytän hyvien blogien hiipumisesta tietenkin Facebookia), mutta onneksi elonmerkkejä on nähtävissä vielä ainakin Viistolla pinnalla, Pagistaanissa sekä Kukkamaallakin. Ja sitten on vielä yksi kestosuosikki, jonka nykyiseen blogiin en arvaa linkata ollenkaan.

Onneksi ruokablogien joukkoon tulee jatkuvasti uusia pirteitä tapauksia. Ja huomauttaisin, että syyskuu on oikein hyvää aikaa oman ruokablogin perustamiseen.

Oululaista ruokablogimaailmaakin on tullut piristämään blogi nimeltään Kokit ja Potit. Kannattaa käydä tutustumassa.