sunnuntaina, kesäkuuta 06, 2010

Kalaruusukkeet grillissä

Pahoitteluni viime viikkojen kehnosta postaustahdista. Elämä on osoittanut taas kerran arvaamattomuutensa, eikä ruoka ole (kerrankaan) ollut mielessäni ihan kaikkein ylimpänä.

Ruokabloggaamisen ehdottomana etupuolena on se, että ihmisen on periaatteessa pakko syödä päivittäin, mikä takia postauksen aiheet eivät lopu oikeastaan ikinä. Kesäaikaan kokkailumme sujuvat yleensä siten, että grilliin viritellään mielialan mukaan jotain sopivaa, joka sitten grillailun päätteeksi syödään yhdessä salaatin ja muiden mahdollisten lisukkeiden kanssa.

Taannoisen helleaallon aikana olisin voinut syödä pelkkää kasvista ja kalaa, joten sitä meillä sitten kokattiinkin. Minua olisi kovasti huvittanut kokeilla haukiruusukkeiden tekemistä savustuslaatikossa, mutta aika ei antanut myöten, minkä takia kalafileet kiedottiin pekoniin ja kypsennettiin perinteisin grillikonstein.

Tuloksena oli siis pieni satsi pekoni-kalaruusukkeita, joita voisi valmistaa uunissakin (ja höystää ruusukkeita kalaan sopivin maustein ja ehkä jopa muutamalla lusikallisella smetanaa). Tillihän tuohon yhteyteen olisi sopinut tietenkin ihan erityisen hyvin.

Kasviksetkin pääsivät ottamaan lisämakua ja mehevyyttä grillistä, kun täksi kesäksi hankittu Weberin kasviskaukalo pääsi taas kerran testaukseen. Grillatut herkkusienet ovat ällistyttävän hyviä ilman perinteistä sinihomejuustotäytettä ja pekonikäärettäkin! Ennen pitkää tuohon grillikasvissatsiin voi lisätä myös itse kasvateltuja herneenpalkoja (olen kovinkin luottavainen sen suhteen, että pieni herneviljelmäni antaa vielä kesän mittaan satoa).

Pssst. Piipahtakaahan muuten postaustahtiaan kiristäneeseen Punaiseen keittiöön.

8 Comments:

At 6/6/10 21:57, Blogger Muna-sinko said...

Kiitos, että kaiken keskellä jaksoitte vielä meitäkin muistaa postauksella. Toivottavasti elämä alkaa taas hymyillä.

 
At 7/6/10 09:29, Blogger Rosmariini said...

Lisää tulee, kunhan saadaan tekstit ja kuvat kohtaamaan!

 
At 8/6/10 02:59, Blogger Rauna said...

Kyllä lukijat ymmärtävät. Jotkin asiat ovat elämässä tärkeämpiä ja ruokablogi saa silloin odottaa. Lämpöisiä ajatuksia teille.

Vaikka oma blogi on lähimpänä ruokablogeja ja niihin sen oikeastaan luen, on juhlablogissa se "haittapuoli", ettei juhlia järjestetä ihan joka hetki toisin kuin ruokaa. Välillä pohdin myös annanko itsestäni kuvan, että keskityn elämässä vain juhlimiseen, mutta ehkä näin ei kuitenkaan ole. Ruoasta on kuitenkin ihana päästä puhumaan muiden siitä innostuneiden kanssa ilman, että kukaan haukottelee, jos intoilee uudesta reseptistä tai ottaa kuvia annoksesta ennen syömistä.

 
At 8/6/10 08:47, Blogger Rosmariini said...

Uskoisin (tai ainakin toivoisin;) ettei kukaan ajattele blogin sisällön vastaavan täysin kirjoittajan omaa elämää. Meilläkin blogi painottuu selvästi viikonloppu- ja illanviettomurkinoihin, vaikka enimmäkseen elämä on sitä arkista aamupuuroa (tai tänä aamuna omassa tapauksessani raejuustoa, tomaattia ja näkkileipää).

 
At 10/6/10 20:40, Anonymous ingrid said...

ihan toista asiaa... Olen harkinnut siirtymistä kaasugrillistien leiriin, jotta tulisi tosiaan grillattua enempi päivittäin kuin kerran kahdessa viikossa brikettigrillillä. Ja siinä on aina se hätähousu juttu, paras hiillos koittaa vasta kun mies kantaa mustuneet safkat pöytään :) Oon vähän yrittänyt surffailla mutten oikein ole löytänyt grillitestejä. Weber näyttäisi olevan grillien mersu, mutta melko kallis... Tuskin myydään edes loppukesästä 60%:n alessa :) Eli vinkkejä mielellään kuulen, sen verran osaan sanoa että sivukeitin tuskin tarpeen.

 
At 14/6/10 13:30, Blogger Hanski said...

ingrid: meille ostettiin viime kesänä K-Raudasta neljän polttimen ja sivukeittimen Cadero. Puolet grillausalasta on parilaa, puolet emaloitua ritilää. Toimii hyvin ja on ollut hintansa väärtti. Kaasua vaan kuluu nykyään kauheasti, kun kokataan grillissä kaikki ruuat pääsiäisestä lokakuulle asti ;0)

 
At 14/6/10 21:43, Blogger Pippurimylly said...

ingrid: samaisesta syystä laitoimme mekin aikanaan kaasugrillin: tulee grillattua paljon enemmän, kun grilli on hetkessä käyttövalmis. Nykyään voi arki-iltaisinkin ihan helposti pyöräyttää ruoat pihalla.

Ensimmäinen kaasugrillimme oli kahden polttimen Char-Broil, ja muutaman vuoden kuluttua poimin juurikin loppukesän alesta kolmipolttimisen Weberin. Weber on selvästi tukevampaa tekoa, mutta ihan yhtä lailla ruoat laittoi edelliselläkin.

Sinänsä grillin merkillä ei liene kovin suurta merkitystä, kunhan se on riittävän kokoinen syöjäkunnalle ja siinä on vähintään kaksi poltinta niin, että voi suorittaa epäsuoraa grillausta.

Grilliritilän optimimateriaalista käydään foorumeilla kovaa keskustelua: joku vannoo valuraudan nimiin, toiselle pitää olla terästä ja joidenkin mielestä emaloitu on paras. Nykyisessä Weberissä se on meillä ruostumattomasta teräksestä, ja ainakin se tuntuu olevan helppo pitää puhtaana. Ruokaan tuskin on materiaalilla grilliolosuhteissa suurta vaikutusta - enemmänkin huollon ja hoivan tarpeeseen.

 
At 14/6/10 21:45, Blogger Pippurimylly said...

Niin, ja grillin kannattaa tietenkin olla sisältä riittävän korkea, jotta kaljatölkkikana mahtuu sinne kokonaisena kököttelemään :)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails