torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Leipä koneesta

Nyt kun elintarvikealan lakko on tyhjentänyt viime aikoina kauppojen hyllyjä, on ollut syytä muistaa, että maittava, omatekoinen leipä syntyy tarvittaessa hyvinkin kätevästi.

Myös leipäkoneen omistajalla on ollut nyt harvinainen tilaisuus onnitella itseään (vaikka minä olen meidän perheessämme yleensä se leipäkonekriittisempi osapuoli). Tätä ohjetta joku lukijamme suositteli meille jo joskus viime vuoden puolella, mutta nyt se pääsi viimein blogiin asti. Lopputulos maistui alkuun hieman kanelikorpulta, mutta suolaisen kinkun kanssa yhdistelmä oli lopulta aika veikeä:
Kaneli-rusinaleipä leipäkoneessa

2,4 dl vettä
2 rkl voita, sulatettuna tai ainakin pieneksi kuutioituna
7,2 dl vehnäjauhoa
3 rkl sokeria
1,5 tl suolaa
1 tl kanelia
2,5 tl kuivahiivaa
1,8 dl rusinoita

Mittaa ainekset tarkasti ja laita ne leipäkoneen kulhoon koneen manuaalin ohjeistamassa järjestyksessä. Meillä se on täsmälleen tuon reseptin mukainen, eli vesi pohjalle, jauhot päälle ja sekalaiset kuivat tavarat perään.
Ohjelmoimme koneen yleensä siten, että leipä valmistuu sopivasti suunnilleen herätyskellon soidessa. Tai jos rehellisiä ollaan, niin puhelin se aamuisin meillä vain arkisesti piippailee - herätyskello kuulostaa heti jotenkin juhlavalta, oikein kunnon herätykseltä! Ajastinta käytettäessä pukkaan hiivalle yleensä sormella pienen kolon jauhojen keskelle, jottei se vyöry laidoille ja joudu tekemisiin nesteen kanssa liian aikaisin. Tällöin se voisi ryhtyä omin päin lisääntymään turhan aikaisin, minkä seurauksena leipä todennäköisesti kohoaisi yli äyräiden.
Jos mahdollista, rusinat kannattaa lisätä vasta taikinan vaivaamisen loppuvaiheessa, jotteivät ne murjoudu enemmän kuin on tarpeen. Yleensä leipäkoneet piippaavat jossain vaiheessa merkiksi, että aika on sopiva rusinoiden, pähkinöiden ja vastaavien lisukkeiden annosteluun.
Meidän koneessamme on oikein automaattisella luukulla varustettu säiliö sattumille. Jos käyttää sellaista, tahmeat ainekset kuten rusinat tai kuivahedelmät kannattaa pölläyttää kevyesti jauhossa ennen annostelijaan kaatamista, jotteivät ne takerru lokeroon vaan vyöryvät kuuliaisesti taikinan sekaan, kun aika on.
Tämä leipä kannattaa tehdä "sweet"-ohjelmalla, jos koneesta sellainen löytyy. Jos ei, normaalin vaalean leivän ohjelman pitäisi kelvata senkin hyvin.
(Reseptin tarjoili Pippurimylly.)

Maakuntalehti Kalevassa varoiteltiin muuten yhtenä päivänä, että vappuherkut eli nakit ja perunasalaatti saattavat käydä elintarviketeollisuuden työsulun takia vähiin. Käytän itsekin ylisanoja ja superlatiiveja suorastaan yltiöpäisesti, mutta tosissaan: ovatko kaupan valmis einesperunasalaatti ja nakit oikeasti herkkua? Mene ja tiedä. Mutta miksi ihmeessä vappunakin pitää syödä (uuden vuoden tavoin) nakkeja? Eikö suomalaisilla ole kerta kaikkiaan muuta juhlaruokaa?

No, onhan meillä sentään tippaleivät ja sima.

(PS. Kysyin kunnianarvoiselta Google-vanhukselta mikä on herkkua?. Vastaus: vastaleivottu kotipulla, kuumailmapallolento, yksin asuminen, kuorimattomat katkaravut:D, mandariinit, rosvopaisti ja muikku.)

14 Comments:

At 29/4/10 09:19, Blogger millimolli said...

Juuri näin! Hirveä haloo siitä että nakkeja ja perunasalaattia ei ehkä saakkaan valmiina kaupasta. Muutenkaan media ei tajua huomauttaa että kyllä ne lakkoilee ihan syystä. Mutta asiaan; nakit yhdistetään kyllä ihan kaikkeen mutta vappuun kuuluu minusta enemmänkin sima, tippaleivät, munkkirinkilät sekä ruokasalaatit. Ja perunasalaattia kannattaisi kaikkien tehdä joskus kotona, sitä kun voi varioida niin paljon.

 
At 29/4/10 09:39, Blogger Rosmariini said...

Makkara näyttäisi olevan kauppojen kannalta kovinkin kätevä juhlatuote. Vappunakkien jälkeen voi siirtyä täyttämään sesonkihyllyjä juhannuksen grillimakkaroilla (ei vaan, onhan siinä äitienpäivää, valmistujaisia sun muuta välissä). :)

Vaikka eipä sillä. Vappuna tekee yleensä mieli olla sen verran paljon ulkona, ettei omatoimiseen kokkailuun jää kamalasti aikaa.

Omatekoinen perunasalaatti on kyllä hyvää. Viime päivinä olen haaveillut grillatusta perunasalaatista. Tuo kannattaisi vaan tehdä uusista perunoista, ei malttaisi odottaa.

 
At 29/4/10 10:44, Anonymous kati said...

Näin historiantutkijana olen satunnaisesti ja puolitehoisesti miettinyt, mistä tuo nakki- ja perunasalaattikombinaatio on peräisin, ja miksi juuri se on vakiintunut näiden kepeämpien juhlien klisheeruoaksi? Ehkä asia pitäisi yrittää selvittää. Onhan se aika jännää.

 
At 29/4/10 10:55, Anonymous Hanasaaren Henrik said...

Kone jouti kellariin alle vuoden ikäisenä, mutta jauhopussikyljen mukaan tehdyt sämpylät tuoksuvat meillä melkein viikottain. Tuo lakko ei ihan nyt pure. Sympatiaa kuitenkin.

 
At 29/4/10 10:57, Blogger Virpi said...

Kävin juuri kauppareissulla ja einestiskit ammottivat tyhjyyttään. Onneksi ei ollut tarvetta kauheasti ostaa eineksiä, kun pottusalaatinkin (välimerellishenkisen version) teen itse. Punajuurisalaattia en kyllä ole itse tehnyt, vaan sen ostan jostain syystä aina eineksenä silloin kun sitä mieli tekee.

Nakkeihin kyllä sorruin, mutta nekin oli pienen lihafirman luomunakkeja sentään ;)

Sitä en kyllä tiedä miksi ne nakit kuuluu vappuperinteisiinkin?! Itse en oikeastaan ole vappuruokaperinteen ystävä, nakit on ok, kaupan pottusalaattia oon aina inhonnut, sima on pahaa ja tippaleivätkään eivät maistu. Yhden munkin sentään saatan syödä.

 
At 29/4/10 14:43, Blogger Rosmariini said...

Nakki lienee alkujaan ollut aika harvinaista juhlaruokaa samaan tapaan kuin muutkin makkarat (makkaran teko suoleen vaatii aikamoista näpertelyä), mutta teollinen makkaranteko onnistui tuomaan makkaran kaikkien ulottuville (ja samalla tietenkin bulkkiuttamaan koko idean). Muistelen lukeneeni jostain, että samanlaisen inflaation koki joskus 60-luvun tienoilla myös ranskanleipä (vehnäleipä oli sitä edeltävillä vuosikymmenillä enemmän arvossaan).

HS:n ruokasivuilta löytyy muuten uunituore perunasalaattivertailu.

Tietääkö kukaan ruotsalaisista vappuperinteistä: voisiko tuo nakkien ja perunasalaatin yhdistelmä olla lainaa länsinaapurista?

 
At 29/4/10 21:32, Anonymous Ingrid said...

Taisi olla mun suosikkileipä :) Oon tehnyt ihan vaan vaalean leivän ohjelmalla, en ole vielä oikein tätä parempaa leipää löytänyt, joten jos teillä on tarjota jotain maukkaampaa, niin olen pelkkänä korvana!!

joo, kaupan perunasalaatti, yöks....

 
At 30/4/10 10:14, Blogger Rosmariini said...

Muistelinkin, että kyseessä oli joku kommenttilaatikon vakkarikävijä! :) Kiitoksia!

Jospa tämä ohje johdattelisi meidät etsimään vähän innovatiivisempiakin leipäkoneleipäohjeita + tekemään aiheesta enemmän postauksia. Palataan asiaan.

(Nakkihyllyt oli kieltämättä aika tyhjät, kun kaupassa eilen illalla käytiin. Perunasalaatin tarjontaan en kiinnittänyt huomiota.)

 
At 2/5/10 22:12, Blogger Elena said...

Voisko olla, että nakit ja perunasalaati on ruokia, jotka voi valmistella ajoissa ja aika pienellä vaivalla pyöräyttää pöytään sitten kun juhlaväelle sopii ? Niitä voi myös syödä seisten tai puutarhakeinun reunalla nököttäen pelkällä haarukalla.

"Herkkuja" siinä mielessä että eivät arkiruokaa.

Voijhan se olla myös elintarviketeollisuuden juoni. Olen salaa epäillyt, että ruotsinlaivat ja valintatalo tekivät salaliiton syöttääkseen katkarapuja suomalaislle, etenkn uutenavuotena.

Olen myös miettinyt sitä, että pääsiäisenä pitää olla valkosipuliperunoita siksi, etät perunat on jo aika huonoja, ja maun voi peittää kermalla ja valkosipulilla, ja huonot kohdat sensuroida kuoriessaan. Olisko perunasalaatti sitten vielä seuraava askel siitä ?

Vappuja,
Elena

 
At 3/5/10 05:16, Blogger aleksi said...

patonki tuntuu myös kuuluvan jokaiseen suomalaiseen juhlaan..

 
At 4/5/10 23:06, Blogger Rosmariini said...

Täytyy myöntää, että minullakin on aina juhlissa patonkipakkomielle. Pitää seuraavalla kerralla tehdä vastavetona vaikka ruisleivästä valkosipulisia rapeita ruisnaksuja.

Perunasalaatti sopii tosiaan sesonkiin siinä mielessä, että vanhan sadon perunat pitää saada käytettyä jotenkin järkevästi hyödyksi. Mistä tulikin mieleen, että nyt ehtii vielä tehdä perunamuussia (uusien perunoiden tullessa se ei enää niin vaan onnistukaan... eikä muusia tietenkään niin tee kesällä mielikään).

 
At 7/5/10 18:10, Blogger Jytis said...

Oih, leipäkone tuo ihanasti nuoruuden mieleen. Tai sen ajan kun kaikki hankkivat vempeleen, meilläkin tehtiin jos jonkinlaista leipää, muistaakseni ei aina ihan huikealla menestyksellä :) Mutta tää miellyttäisi varmasti mua, kanelidiggari kun oon.

Ja tuohon patonkijuttuun pakko kommentoida että mä inhoon juhlapatonkeja! En tajua mikä vimma siinä on että kaikista maailman leivistä juuri sitä pitää olla aina tarjolla. Kivaa kun se on sellainen pötkö?

Ja mainio tuo guugelin tarjoama herkku-lista. Komppaan!

 
At 8/5/10 10:38, Blogger Rosmariini said...

Kaikki tuommoiset vempeleet tuovat kyllä runsaasti muistoja mieleen siitä ajasta, kun niitä kotikeittiöihin alkoi yllättäen ilmestyä. Oman syntymän aikoihin keittiöt olivat kai yleensä vielä kohtuullisen varustelemattomia, mutta 80-luvun lopulla kaikkien oli yhtäkkiä pakko saada mikroaaltouuni (ja joidenkin myös limsakoneet ja muut uutuusvärkit).

 
At 8/5/10 11:04, Blogger Rosmariini said...

Niin ja totta, onko mikään herkumpaa kuin vastaleivottu kotipulla? :)

Kuumailmapallolento olisi ollut Luxorin reissulla ohjelmassa (se on siellä yleistä aamuajan turistihupia), mutta se jäi sattuneista syistä omalta kohdaltani väliin. Toinen jauhaja pääsi sentään katselemaan paikkoja myös lintuperspektiivistä (ja minä pääsin näkemään valokuvat).

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails