Siel ja tääl (jauhantaa Helsingissä)

Viikossa ehtii syödä monenlaista, kun oikein rupeaa urakoimaan. Yllä ja alla kuvia Belgestä (Kluuvikatu 5), jossa tykästyin eritoten Tintti-albumien kyljessä tarjoiltuihin ruokalistoihin. Tilauksen miettimisen jälkeen ehti hyvin syventyä Tintin touhuihin Tiibetissä.

Annoksissa simpukoita merimiehen tapaan sekä vaaleaa Boudin blanc -makkaraa. Tarjolla olleiden ruokatietojen mukaan ranskalaiset perunat olisivat kulkeutuneet Amerikkaan nimenomaan Belgiasta, mutta kielisekaannuksen takia niitä ryhdyttiin kutsumaan ranskalaisiksi.

Weeruskaan (Porvoonkatu 19) pääsin sisaruksellisessa seurassa. Minä sain eteeni mojovan annoksen maksaa, jota tilaan ravintolassa tätä nykyä aina, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Jälkiruokaa ei valitettavasti pystynyt harkitsemaankaan, kun tuosta annoksesta tuli jo aivan tuppotäyteen. Rikkaat ritarit olisi kyllä houkuttanut.

Kuurnassa (Meritullinkatu 6) on ollut tarkoituksena käydä jo vaikka kuinka monella Helsingin reissulla. Ihanat pinnatuolit ja liitutauluiset vessan seinät. Alla olevassa kuvassa siikaa sekä tomaattipataa, jota oli tietenkin pakko päästä maistamaan.

Loppuun minulle porkkanakakkua (joka oli päällysmarjoineen ja -hedelmineen ällistyttävän raikasta) ja Pippurimyllylle marjoja viinihyytelössä.

Seuraava bongaus oli Hakaniemen hallissa sijaitseva Soppakeittiö, jonka bouillabaisse on maankuulua. Hakaniemen toiseksi parasta keittoa (parasta saa tietenkin muulikeittiöstä). Tehty mukavasti aineksia säästelemättä.

Ylimuuli Mukkeliksen Hakaniemi-aiheiset hallitärpit ja -suositukset voi muuten käydä lukemassa täältä.

Sitten seuraa vuorossa Postres (Eteläesplanadi 8), joka oli jotain aivan huikeaa. Viiden ruokalajin ateriaan kuului kuvassa näkyvä punajuuricarpaccio, mahtava hummeribolognese, juustolajitelma (oma suosikkini oli roquefortin ja hunajan yhdistelmä) sekä vaahtovoissa paahdettua vasikanpaistia. Jälkiruoka ei jäänyt juurikaan mieleeni, mutta ainakin siinä oli jonkinlaista jätskiä ja vadelmia.

Keittiön tervehdykset olivat myös mainioita: tuorehernekeiton kanssa tarjoiltu parmesanvaahtokarkki sekä suussa poksuva lakkajugurtti. Uuh, tuon aterian jälkeen olisi voinut kuolla onnellisena. Erikoismaininnan ansaitsee myös paikan kahvi, joka oli kuulemma Kaffaa. Sekä tietenkin tarjoilijamme, joka muistutti yhtä tunnettua ruokabloggaajaa.

Sunnuntaina päästiin vielä blogiporukalla brunssille Salutorgetiin (Pohjoisesplanadi 15). Mieleen jäivät etenkin alkupalapöydän salaatit, silakat, inkiväärihunajalla glaseeratut porkkanat, simpukkaterriini sekä sorsamakkarat.

Pääruokaan kuuluva kurpitsarisotto oli niin mainiota (mukana myös kurpitsansiemeniä!), että pitäisi etsiskellä vastaavanlainen ohje omiinkin kokeiluihin. Jälkiruokavaiheessa olin jo niin täynnä, etten jaksanut syödä juuri muuta kuin vähän hedelmäsalaattia. Banana Split jäi meikäläiseltä sitten kokonaan väliin.

Nyt on edessä taas totuttelu arkeen ja aamupuuroihin. Mutta täällä blogin puolella on vielä lähipäivinä luvassa vähän Helsingin herkkuja: kuvia vierailulta ruokabloggaajan kotiin sekä erittäin kiinnostavaan olutravintolaan.