sunnuntaina, joulukuuta 02, 2007

Nakkistroganoff

Vegemisiä-blogin kouluruokahaaste sai Pastanjauhajat jälleen muistelemaan lämmöllä marssimista ruokalaan pituusjonossa, näkkileivänsyöntikilpailuja ja maitoa teräsmukissa. Hernekeiton lisäksi minulle tuli jostain syystä kouluruoasta välittömästi mieleen nakkistroganoff. Mielleyhtymä oli niin vahva, että ateriavalinta oli sillä selvä.

Tutkin useita verkosta löytyneitä reseptejä ja sovelsin niistä jonkinlaisen yhteenvedon, joka osoittautui varsin onnistuneeksi ja maukkaaksi annokseksi. Maustekurkun runsas käyttö toi siihen jonkinlaista grilliruokamaista säväystä, mikä saattoi olla osasyynä siihen, että tähteeksi jäänyt nakkistroganoff upposi jauhajiin ennätysvauhtia vielä illallakin, kun palasimme kaupungin humusta muuan ruokatoverimme bändin keikkakuntoa tarkastamasta.

Nakkistroganoff

puoli kiloa nakkeja, suupaloiksi pilkottuna
sipuli, karkeahkoksi pilkottuna
maustekurkku, kuutioituna
1-2 rkl lihafondia
2 dl kermaa
vehnäjauhoa tms. suurustetta (itse käytin Maizenaa)
1 rkl sinappia (esim. dijon sopii ruoanlaittoon hyvin)
2 rkl tomaattipyrettä
voita, suolaa, pippuria

Kuullota sipulia pannulla hetkinen ja siirrä se sitten hetkeksi syrjään odottelemaan. Ruskista nakkeja voissa niin, että ne saavat kunnolla väriä ja rapsakoituvat pinnalta pikkuisen. Palauta sitten sipuli takaisin pannulle nakkien kaveriksi. Lisää lihafondi, kunnon tujaus mustapippuria myllystä ja 3-4 dl vettä. Keitä hetki ja suurusta pienellä määrällä jauhoa niin, että kastike vähän sakenee.

Lisää lopuksi maustekurkkukuutiot, kerma, sinappi ja tomaattipyre ja keitä vielä hetki, jotta maut tasoittuvat. Tässä vaiheessa kannattaa maistella ja säätää sinapin, pyreen, suolan ja pippurin avulla maku omaa suutasi miellyttäväksi. Taisin itse asiassa lorauttaa joukkoon vielä aivan hitusen balsamicoakin ennen kuin olin tyytyväinen soosiin.

Nakkistroganoff on parhaan kouluruokaperinteen mukaisesti luontevinta tarjota perunoiden kanssa. Keitetyt perusperunat sopivat hyvin, samoin muusi. Tällä kertaa tein muusin, ja tapani mukaan aika runsaaseen voihin.

Anekdootinomaisesti voitaneen tähän loppuun vielä todeta, että muusi on asia, joka jakaa Pastanjauhajat tiukasti kahteen leiriin: minä käytän paljon voita enkä maitoa lain - ja tykkään reuhtoa perunat hienoksi käsikäyttöisellä survimella. Rosmariini taas laittaa voita vain nimeksi, maitoa enemmän ja käyttää sähkövatkainta.

9 Comments:

At 3/12/07 20:18, Blogger mea said...

Joulupata jos mikä sopii nimenomaan Pastanjauhaajille. Joten haastanpa teidät kauhallisella. Ja sehän on siis Blooggaajien potti, jonne voi laittaa.

Ja kyllä, nakkistroganoffin ja voimuusin nostalgia pakottaa tuota heti huomenissa tekemään.

 
At 3/12/07 20:45, Blogger Rosmariini said...

Tosiaan, pata kuin pata. Kiitokset haasteesta ja kauhallinen joulumieltä myös sinne!

 
At 3/12/07 21:16, Blogger Välispiikki said...

Aah, nakkikastiketta! Itse olen jo jonkin aikaa harkinnut makkarakastikkeen tekemistä Mysi Lahtisen ohjeella, joka on kaikin puolin haastava. Sen mukaan mm. jauhoja pitää ruskistaa niin kauan kuin hermot kestävät (!) ja voin määrä soosissa on ihan puhdasta sydänkohtausta...

Täytyy myöntää, että muusirintamalla meikä kuuluu Pepan leiriin :-)

 
At 3/12/07 22:03, Blogger Rosmariini said...

Minäkin seurailin vähän aikaa sitten erään kokeneemman kastikkeentekijän pannussa syntyvää ruskeaa kastiketta, ja näköjään sitä soosia saa veivailla tovin, jos sen meinaa oikeasti saada ruskistumaan. Itselläni kun tuloksena on yleensä tahtonut olla semmoinen vaaleanruskea epämääräinen klimppimuodostelma, eli mittasuhteetkin ovat keturallaan. Enemmän voita pitäisi laittaa siihenkin suhteessa jauhoihin.

Sähkövatkaimella muusista saa kaksinverroin kuohkeampaa! :)

(Taidan kuulua kyllä vatkaimineni vähemmistömuusaajien joukkueeseen.)

 
At 4/12/07 21:41, Anonymous Misty said...

Kiitos maistuvasta soossiohjeesta.. Eilen tehtiin satsi, eikä tälle päivälle jäänyt enää kuin yks annos.. Nam, sinappi antoi ihanan säväyksen, ja ne kurkut.. Kiitos ihanasta blogista, siitä on ollut iloa meille lukemattomat kerrat!
Terveisin Pariskunta Hyvinkäältä

 
At 4/12/07 22:18, Blogger Rosmariini said...

Tässä nakkiksessa oli kyllä tosiaan se erinomaisen huono puoli, että sitä tuli syötyä ihan liikaa. Muinaisessa kouluruokaversiossa ei muistaakseni ollut semmoista ongelmaa ollenkaan. :)

Mukava, että maistui teillekin!

 
At 5/12/07 22:21, Anonymous pikkuenkeli said...

Nakkistorgis on kyllä makkarasoosin paras variaatio. Olen opetellut huijaamaan itseäni (Kuka hullu nyt ottaa riskin saada pahaa soosia polttamalla niitä jauhoja ihan oikeasti?) värittämällä soosia sekoituksella ketsuppi-sinappi-soijakastike, jolloin tietysti jätän suolan pois. Ja hyvää tulee :p

Mitä muusiin tulee: voita kohtuudella, mutta kuitenkin silleen, että saa ensimmäisenä haarukoitavan "voisilmän" jäämään, maitoa kohtuudella (liian löysää ei saa syntyä) ja sähkövatkain :D Pidän silti muusin karkeudesta vaikka mykyjä ei saa juuri jäädäkään... Ja puikula, se on jotain, aina ja iänkaikkisesti...

 
At 6/12/07 12:11, Blogger Rosmariini said...

Liian löysää ei tosiaan saa tulla, eikä vatkata liian pitkään, ettei tule liisteriä. Ja niin paljon kuin sipulista muuten pidänkin, muusin seassa sipulisilppu on meikäläiselle kauhistus.

 
At 8/12/07 19:16, Anonymous pikkuenkeli said...

Sipuli muusissa ei = perunamuusi. En edes osaa kuvitella. Purjonkin kanssa pelehtiminen on mielestäni hifistelyä...

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails