keskiviikkona, marraskuuta 14, 2007

Punajuuripyttipannu?

Ravintolassa kannattaa syödä silloin tällöin ihan vaan sen takia, että sieltä saa aika usein vinkkejä ja virikkeitä omiinkin kokkailuihinsa. Vähän aikaa sitten eräässä täkäläisessä ravintolassa lautaselle päätyneitä punakaalistruudeleita on ainakin kokeiltava jossain vaiheessa lisäkeosastolle itsekin, joten täytynee lisätä sopivan hetken sattuessa punakaalta ja filotaikinaa ostoslistalle. Struudeli kun on ruokalajina meikäläiselle muutenkin vähän tavallista tuntemattomampi.

Turussa syyskuussa käydessämme söin Panimoravintola Koulussa annoksen nimeltään "maalaispalvikyljellä gratinoitua kuhaa, maustepippuriranskankermaa ja punajuuripyttipannua", ja koska kyseisen kaltaista annosta ei käsittääkseni saa kotikaupungistani, olen päättänyt opetella laatimaan punajuuripyttipannua myös omassa keittiössäni. Menestys ei ole toistaiseksi ollut kovinkaan huimaava. Kuvassakin lymyilevä versio muistutti maultaan lähinnä lämmintä rosollia.

Kyseessä on joka tapauksessa sen verran verraton kaveri paistetulle kalalle, että harjoitukset jatkuvat. Kenties kokeilen seuraavalla kerralla valmiiksi kypsennettyjä purkkipunajuuria tai ehkä jopa etikkapunajuuria. Toisaalta jälkimmäisessä tapauksessa happamien ainesten määrää voisi hiukan vähentää - punajuuren kepeä maku kun tahtoi tällä kertaa suotta peittyä suolakurkun ja kapristen alle.

6 Comments:

At 14/11/07 20:25, Blogger ylimuuli said...

Jatka jatka tuotekehittelyä, täällä innokas redbeet-kokki uottelee! Savutofu sopii punajuuren kanssa niin mainiosti, että voin vihdoin viritellä spydärin ittelle. :-)

 
At 14/11/07 20:34, Blogger Rosmariini said...

Punajuuripyttis onkin kyllä perunan välttelijälle oivallista pannusyötävää. Minulle muistui muonan myötä mieleen muulikeittiössänne vastikään nähty punajuuricarpaccio. Pakko saada punajuuri jonkin tulevan kuun ruokahaasteeksi! Haluan nimittäin saada haltuuni kaikki maailman punajuuriohjeet. ;)

 
At 14/11/07 21:51, Anonymous TiV said...

Punajuuri on kyllä mainiota. Aivan liian harvoin tulee laitettua siitä mitään. Minulla on yksi aivan loistava keitto, joka ei jätä ketään kylmäksi.
Ah, pyttipannu, ihan mistä aineksista vaan. Nam. Pääsispä käristelemään. Meillä on superhyperhieno induktioliesi ollut nyt lokakuun puolesta välistä koneitten sairaalassa. En ymmärrä näitä nykyajan elektronisia hienouksia, kun varaosatkin pitää teettää Italiassa asti. Ja sieltä ne kait sitten aasin selässä kuljetetaan tänne, koska vielä menee pari viikkoa. Yllättävän hyvin sitä pärjää, mutta rajansa kaikella. Viime jouluna juoksin kinkku kainalossa pitkin pihoja naapuriin, kun oma uuni pamahti juuri kriittisellä hetkellä. Tänään sama lenkki siskonmakkarasopan kanssa. Ja sitten vielä kehuvat minua ei-urheiluhenkiseksi?

 
At 14/11/07 22:28, Blogger Rosmariini said...

Kääk, mikä loistava keitto?!? Ja vielä punajuuresta, kerro heti - tai vihjaa edes vähän. :D

En tiedä, pitäisikö taipua ja panna punajuuripyttiksen sekaan seuraavalla kerralla sinihomejuustoa. Siitä tulisi tosi hyvää, mutta toisaalta haluaisin ruokaan nimenomaan punajuuren makua. (Ei sillä, että homejuustonkaan maussa mitään vikaa olisi.)

 
At 14/11/07 23:22, Anonymous TiV said...

You´ve got mail!

 
At 14/11/07 23:35, Blogger Rosmariini said...

Oujee, kiitoksia! Perille tuli. Loisto-ohje, ja reseptin esillepano on kerrassaan sympaattinen! Harvoin pelkkä ruokaohjeen näkeminen lämmittää noin kovasti mieltä. :)

(Kerron kyllä ohjeesta muillekin, kunhan saan sen ensin testipenkkiin. Siihen saakka olen salamyhkäinen.)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails