keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Pikaruokaa meksikolaisittain

Ulkomailla asuvat suomalaiset ovat ruokabloggaajan kannalta loistojuttu. Heiltä saa aina yhtä hyviä vinkkejä asuinmaansa ruokatarjonnasta ja ruuanlaittotavoista. Lisäksi ilahduttavan monella ulkosuomalaisella on oma ruokablogi. Yhtenä kiintoisimmista uutuuksista on mainittava Hollannista käsin päivittyvä La Cocotte, joka tarjoilee tavallista enemmän tarinointia. Lisäksi lukulistalle pyrähti jossain vaiheessa samalta suunnalta tuleva Hollannikas.

Meksikoon muuttanut Ulrika lähetti meille vähän aikaa sitten meksikolaisen guacamolen ohjeen ja pari muutakin vinkkiä meksikohenkiseen kokkailuun. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että Meksikossakin pannaan guacamoleen tomaattia. Ohje oli muutenkin kerrassaan mainio. Sain maut kerrankin tasapainoon ilman sen kummempia säätämisiä.

Metsästin kypsiä avokadoja kahdestakin kaupasta, mutta huonolla menestyksellä. Toinen ostamistani hedelmistä kypsyi kuitenkin kotona huoneenlämmössä vielä sen verran lisää, että sitä oli seuraavana päivänä suorastaan ilo viipaloida. Söimme guacamolemme Ulrikan ohjeistusta seuraillen tortilloiden väliin rullattuna. Samaan kääröön upposi myös muusattuja tummia tölkkipapuja sekä broilerista, viipaloidusta sipulista ynnä vihreästä paprikasta tehtyä paistosta, joka maustettiin suolalla ja alla mainituilla kastikkeilla. Lisäksi väliin hurahti pieni määrä chipotle-salsaa, jota nyt ensimmäistä kertaa testasimme. Siitä kääryle sai mukavasti savuaromia. Mutta tässä viimein vähän virallisempaakin reseptiä:
Guacamole con jitomate

2 kypsää avokadoa
1/2 kookas hienonnettu sipuli
1 tl öljyä
1 tomaatti
2 tl silputtua tuoretta korianteria
1 hienonnettu chili (tai puolikaskin varmaan riittää, jos on kyse niistä pitkistä thai-chileistä)
suolaa

Kuori avokadot ja murskaa ne puréksi esim. haarukalla (meksikolaiset käyttävät isoa kivistä morttelia, nimeltään molcajete. Näitä saa Suomesta ostettua ainakin aasialaisista ruokakaupoista). Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä, poista kuori ja siemenet ja pilko pieniksi kuutioiksi. Halkaise chili, poista siitä siemenet ja silppua pieniksi paloiksi. Hienonna sipuli ja korianteri, sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi "tahnaksi" ja lisää öljy sekä suolaa maun mukaan.
Huom! Jotta guacamole ei tummuisi, jätä yhden avokadon kivi sekaan tai lisää pari tippaa lime/sitruunamehua.

Meksikossakin tätä syödään usein nachojen tai totopos-lastujen (friteerattuja maissitortilla-lastuja, eli sama kuin nachos periaatteessa, mutta tämä vain on se meksikolainen sana) kanssa naposteltavana, mutta esim. kanasuikaleiden (fajitas de pollo) lisukkeeksi käy vallan mainiosti. Itse valmistan fajitas de pollot siten, että kanan lisäksi suikaloin sipulia ja vihreää paprikaa, ja lisään paistamisvaiheessa makua antamaan joko hieman soijaa tai worchesterkastiketta (salsa inglesa) tai vaikka molempia. Tietysti lisukkeeksi kuuluu myös frijoles refritos eli papumuhennos (Suomessa tätä saa kaupasta valmiina ainakin La Costeña-merkillä) ja koko homma syödään tortillan väliin rullattuna.

Olen muuten joskus väittänyt chili con carnea meksikolaiseksi ruokalajiksi, mutta sekin lienee sitten kuulemma loppujen lopuksi amerikkalainen (texasilainen?) keksintö. Oli miten oli, hyvää se on joka tapauksessa. Samaten tämänkertainen fajitaskokkaus oli kerrassaan herkullinen kokemus. Mainiota vaihtelua perinteiseen texmex-täytteeseen.

16 Comments:

At 7/6/07 00:00, Anonymous Anna said...

Siitä alkuperästä kai väitellään, mutta minulle on vakuutettu pariinkin otteeseen, että chili on nimenomaan tejanojen kehittämää halpisruokaa.

Ja tosiaan chili con carne on Texasin kansallisruoka, vaikka ei sitä tuolla nimellä kutsu kukaan vaan chiliksi vain. Liha on kai täällä niin itsestänselvyys - jos sitten tehdään vege-chiliä niin se mainitaan erikseen ;)

 
At 7/6/07 00:10, Anonymous Anna said...

Vielä kommentoisin tuota nachos-sanaa, jota Suomessa jostain syystä käytetään noista maissilastuista. Nachos kuitenkin tarkoittaa noita lastuja annoksena, päällystettynä jollain mössöillä kuten juustoilla, paputahnoilla tms. Pelkät lastut ovat käsittääkseni rajan takana juuri totopos ja täällä tortilla chips - nachoja ei myydä kaupassa ;) Ravintolassa voi pyytää alkuun tortilla chips jos haluaa dippailla pientä, mutta nachos on sitten jo ruoka-annos.

 
At 7/6/07 09:15, Blogger Rosmariini said...

Hassu juttu kyllä tuo chilin kiertyminen ihmisten mielissä automaattisesti Meksikoon; kai se espanjankielinen nimi sitten johtaa ihmisiä harhaan.

Silmäilin vähän aikaa sitten jotain meksikolaista keittokirjaa, ja siinä tosiaan sanottiin chili con carnen kohdalla, ettei se resepti oikeasti k.o. opukseen kuuluisi, mutta koska kaikki olettavat löytävänsä meksikolaisesta reseptikokoelmasta jonkinlaisen chilin ohjeen, niin se oli ollut pakko ottaa mukaan. Ja sama juttu ilmeisesti ravintoloiden kanssa: chili con carnea saa Meksikossa lähinnä niistä paikoista, joissa käy paljon turisteja.

Mutta pitäisi perehtyä texasilaiseen ruokameininkiin jolloinkin vähän tarkemminkin. Ilmeisesti Meksikon läheisyys näkyy siellä kuitenkin ruokatarjonnassa melkoisen monipuolisesti?

 
At 7/6/07 14:05, Blogger Hulimuntteri said...

Minun guacamole-ohjeeni on peräisin opiskelukaveriltani El Salvadorista ja siihen tulee avocadon lisäksi keitettyä kananmunaa, sitruunan mehua, suolaa ja pippuria. Pidän itse kyseisestä 'molesta' paljon. Missään en kyllä ole muuten törmännyt guacamoleen, jossa olisi kananmunaa... Mutta suosittelen lämpimästi.

 
At 7/6/07 14:44, Anonymous lahtti said...

f u n n y c o o k

***
**
*
http://feketefene.wordpress.com/2007/05/24

 
At 7/6/07 17:23, Blogger Rosmariini said...

Tuo kananmunamole kuulostaa kyllä jännältä, eipä ole tullut itselläkään vastaan moinen.

Kansallisiin keittiöihin löytyy muuten hyviä linkkejä Makupaloista. Olisi vaan joskus aikaa tutkailla noita kaikessa rauhassa.

 
At 7/6/07 17:36, Blogger Tusla said...

Heippa!

Lueskelin uusinta Imagea ja kas, olitte päässeet lehden sivuille... :)

 
At 7/6/07 17:47, Blogger Rosmariini said...

Kääks, ei kai? Mitä siellä sanotaan? :)

 
At 7/6/07 17:58, Blogger Rosmariini said...

Tuolta alempaa ilmenikin, että juttu käsittelee suomalaisia ruokablogeja.

(Täyttelen täällä sitten kommenttilaatikkoa omilla kommenteillani.)

 
At 7/6/07 23:20, Blogger Maurelita Pligaa said...

Aaaah ihanaa !

Hmm, minunkin pitäisi varmaankin kunnostautua ja mainostaa jotain ranskalaista herkkua, mutku mutku... kun harvoin kokkailen "kunnolla", se on usein muunmaalaista. Semmoista ei-mistäân-kotoisin, hihii.

=P

 
At 7/6/07 23:57, Anonymous Anna said...

Kyllä näkyy joo - tyypillisintä ruokaa täällä on joko pihvit ja muu grillimeininki (ja täältä saakin todella mahtavia pihvejä sekä ruokakaupasta että ravintoloista - maultaan, laadultaan ja kooltaan...) tai sitten juuri vanha kunnon texmex. Paikallisista "meksikolaisravintoloista" ei aina tiedä ovatko ne ihan meksikolaisia eli sellaista riisi-papulinjaa vahvasti vai oikeastaan texmexejä, jossa on sitten ehkä amerikkalaisempaan makuun mukautunutta mexiä. Ja sopii hyvin ihmiselle joka ei jaksa koko ajan mussuttaa pelkästään papuja ;) Mutta texmex ei ole mitään epämääräistä kompromissiruokaa silti vaan oma vakiintunut keittiönsä - ja Suomesta ei tosiaan saa hyvää (tai en ole ainakaan itse maistanut sellaista joka aidon jälkeen maistuis). Eipä tosin saa Yhdysvaltain pohjoisosistakaan välttämättä.

Paljon on siis näitä yhteisiä nimittäjiä tässä rajan molemmin puolin - papusössöjä, tomaattisalsoja, avokadopohjaisia ihanuuksia, tortilla chips/tortilla-mitä vaan, erilaisilla chileillä tujusti maustettuja elementtejä, juustokuorrutuksia ja -kastikkeita jne. Ihan loistava keittiä kyllä!

 
At 8/6/07 01:11, Blogger Rosmariini said...

maurelita: Siinäpä olisikin haastetta tuoda ranskalaista keittiötä vähän lähemmäksi tavallista suomalaista kotikokkaajaa, kun täällä ranskalaisista ruokalajeista tulee yleensä mieleen vain taidokkaasti piperrelty ravintolaruoka. :)

anna: Kuulostaa erittäin hyvältä. Ei liene kuitenkaan mikään sattuma, että sikäläinen keittiö on valloittanut maailmaa ihan tosissaan. Harmi vaan toisaalta, kun itselle texmex on aina ollut vain sitä kaupan purnukkavalikoimaa, enkä ole koskaan päässyt maistamaan mitään vähänkään autenttisempaa.

 
At 11/6/07 13:50, Blogger Hulimuntteri said...

El Salvadorilaisen guacamolen ohjetta tuli taas käytettyä, löytyy blogistani, jos vaikka haluat testata uutta versiota. :)

 
At 11/6/07 14:19, Blogger Rosmariini said...

Teillähän alkaisi olla kesäkuun ruokahaasteeseen jo vaikka miten paljon tarjokkaita. Harmi vaan, että tästä viikosta näyttäisi tulevan kylmempi ja kosteampi, kun itsellänikin on pari grilli-ideaa itämässä.

Muistin muuten, että yhdet tuttavani haluavat aina laittaa tortilloiden täytteeksi keitettyä kananmunaa. Pitää seuraavalla kerralla heille kokatessaan huitaista munalohkot guacamolen sekaan. :)

 
At 28/10/07 10:49, Anonymous Ville said...

Meksikolaisten totopojen ja täälläkin myytävien nachojen erosta vielä sen verran, että totopot ovat kirjaimellisesti tortillasta leikattuja paloja, jotka on sitten paistettu/friteerattu koviksi. Nachot taas valmistetaan taikinasta koneellisesti. Totopojen koostumus on siis erilainen, kovempi verrattuna jauhoisiin nachoihin.

 
At 7/5/11 09:59, Blogger Marika said...

Kiitos ohjeesta, tätähän tuli eilen kokeiltua! Hieman "vetinen" sivumaku tähän jäi, mutta syyllinen löytyi kokista, joka ei lukenut teko-ohjetta ja tomaattiin jäi sisuskalut, jolloin lopputulos tietenkin oli hieman valju. Mutta ihan syötävää tämä oli kaikesta huolimatta! :) Toivottavasti ensi kerralla muistan poistaa ne tomaatin sisuksetkin sitten ;)

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails