sunnuntaina, toukokuuta 20, 2007

Porkkanakeitto, vihdoinkin

Tänä keväänä olen saikannut sosekeittojen kanssa ihan tosissani, ja etenkin porkkanasosekeitto on tuntunut olevan yllättävän vaikea valmistettava. Tämä Kulinarismin kannattajat -nimisestä reseptivihkosesta poimittu ohje oli porkkanakeittojen sarjassa varsin onnistunut, etenkin kun sulatejuustoiset sosekeitot maistuvat meikäläiselle melkoisen hyvin.
Samettinen porkkanasosekeitto

400 g porkkanoita
1 sipuli
1/2 tl suolaa
1 maustemitta jauhettua muskottipähkinää ja rouhittua valkopippuria
5 dl kasvislientä
1/2 pakettia Koskenlaskijajuustoa
1 rkl Vaaleaa Muscovado Ruokosokeria
(maustemitallinen rakuunaa)

Pinnalle:
1,5 dl leipäkuutioita paahdettuna
tuoretta rakuunaa

Kuori ja pilko porkkanat ja sipuli. Pane aineet kattilaan, lisää mausteet, kasvisliemi ja paloiteltu juusto. Keitä miedolla lämmöllä, kannella peitettynä ½-2 tuntia. Soseuta aineet ja lisää vettä sen verran, että saa sopivan sakean keiton. Mausta Muscovadolla (ja rakuunalla). Tarjoa paahdettujen leipäkuutioiden kanssa.

12 Comments:

At 21/5/07 10:24, Anonymous Pikkuenkeli said...

Ei muuten taida olla tuo 'saikkaaminen' kovin monelle etelän eläväiselle tuttu ilmaus *hihittelee vielä pohjoisemman Suomen tyttönä*

Laitoin muutoin helatorstaina pollo limonelloa (josta polkattua en löytänyt sitten niin millään oikeaan yhteyteen kommentoidakseni): aijaijai että on hyvää! "Pulukaaria" sai hoitaa jukurtin asemaa turkkilaisen sijasta (ei kulu sinkulla se ämpärillinen sitten millään), joten eihän soosi oikein kietoutunut spagettiin, mutta ah kuinka hyvvää :p

 
At 21/5/07 10:42, Blogger Rosmariini said...

Oijoi, pollo limonello. Melkein paras kokkaus koko keväänä. Postauksen pitäisi luurata maaliskuun resepteissä, ellei se ole mystisesti kadonnut sitten viime näkemän. :)

 
At 21/5/07 13:31, Blogger Välispiikki said...

xeuimmuNiin mitä se saikkaaminen tarkoittaa...? kyselee nimimerkki "Sudeettisavolainen"

 
At 21/5/07 13:32, Blogger Välispiikki said...

Katos, jäi noi sanavahvistukset kiwasti näkywiin :-) Että xeuimmu vaan kaikille tasapuolisesti!

 
At 21/5/07 13:51, Blogger Rosmariini said...

Xeuimmu vaan sinnekin!

Minulla hommat alkavat saikata siinä vaiheessa, kun ne eivät toimi kunnolla. :) Vähän pohjoisempana sanalle saattaa olla vielä hienojakoisempiakin merkityksiä (esim. jokin masiina saattaa saikata), mutta tuommoisenaan se on mielestäni aika kuvaava ilmaisu. Saikkina puolestaan tarkoittaa omassa kielenkäytössäni riitelyä.

 
At 21/5/07 14:10, Anonymous pikkuenkeli said...

Ei meillä masiinat saikaneet. Yleensä joku saikkasi eli yritti ja yritti toistuvasti - ja tuppasipa sitten usein epäonnistumaankin... Ko. sanan käyttö on siis vain verbinomaista; substantiivijohdannaisia ei meillä päin ainakaan minun nuoruudessani käytetty.

Vasta vanhempana opin, että saikka on tsaikkaa (liekö originaali-ilmaisussa suhu-ässän merkki) eli venäläisittäin teetä.

 
At 21/5/07 14:28, Blogger Rosmariini said...

Juu, ei meilläkään masiinat saikkaa, mutta asiat ja ihmiset joskus siitäkin edestä. :D Kaikkein suurin murre-eroista johtuva kummallisuus minulle on ollut vähän pohjoisemmasta tulevien tuttavien kehdata-sanan käyttö jaksaa/viitsiä-merkityksessä. Minulle kun kehtaamiseen liittyy nimenomaan nolous ja ujosteleminen.

 
At 21/5/07 15:24, Anonymous pikkuenkeli said...

Totta, kehtaaminen on pohjoisempana nolostelun ja ujostelun ohella jaksamista ja viitsimistä. Liekö sitten halua peitellä kainostelua kaikin keinoin ;) Etelässä moinen on kyllä puheenparrestani karsiutunut - niin kuin saikkaaminenkin.

 
At 21/5/07 22:42, Blogger Välispiikki said...

OK kuitti, saikkaamisen merkitys alkaa selvitä etelän vetelällekin. Vanhana korttihaina termistä tulee mieleen kyllä myös sakkaaminen, joka liittyy hataran muistini mukaan tupen pelaamisjargoniin (kun vaan muistais mitä se sitten tarkoittikaan...?). Eli elokuisella piknikillä saadaan tuppipelikin pystyyn, jos tarvis on :-)

 
At 21/5/07 22:52, Blogger Rosmariini said...

Pelasimmekin joskus kymmenisen vuotta sitten muutaman kerran tuppea, ja se oli kyllä varsin viihdyttävää puuhaa. Tosin enää minulla ei ole säännöistä minkäänlaista hajua. Mahtoiko se olla jonkinlainen parittain pelattava peli, hmmm... Ja sakkaaminen ei soita kelloa ollenkaan, klup.

 
At 6/6/08 11:53, Blogger Hyppysellinen said...

kyllä oli hyvää! lapsetkin tykkäsivät!

 
At 14/9/09 21:02, Blogger Piia said...

Murre on hassu juttu, olen itse muuttanut Oulunseudulta poies jo 90-luvun alussa, eikä edes sukua sielä ole mutta kehtaan ja tuijjaan edelleen ja kahavi on kahavia, Turun seudulla toi kehtaaminen oli aika ongelmallista, koska siellä se on vahvasti häpeämistä ja minähän en häppee! ;D Täällä pkseudun tuntumassa meitä pohjoisen immeisiä on sen verta paljon, että tulee aikasta hyvin ymmärretyksi.

...ja pollo limonello on loistavaa, kuten tuo juustoinen porkkanakeittokin

 

Lähetä kommentti

<< Home


pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails