Juomapuoli
Tässä vielä tasapuolisuuden vuoksi pari kuvaa Japanissa kohtaamastamme juomapuolesta, kun tuo ruokaosasto tuli tuossa jo esiteltyä. Sake sopii tietenkin passelisti monien japanilaisten ruokalajien yhteyteen. Tässä kuvassa lämmitettyä sakea (jo yksinomaan noista pikkukipoista tulee ihan mahdottoman hyvälle tuulelle):
Japanilaisten virvoitusjuomamaku on selvästi omastani poikkeava. Ostimme tuommoisen alla olevassa kuvassa lymyilevän pullon heti lentokentältä, joten siitä muodostui reissun ensimmäinen kosketus japanilaisiin makuihin. En tiedä, onko tuo jonkinlaista kylmää teetä vai mitä, mutta tuon nimenomaisen putelin sisältö maistui aivan kammottavan pahalta. Vähän niin kuin olisi sekoitettu teetä ja viskiä keskenään, ja minähän en pysty viskiä juomaan ollenkaan.
Otin pullon sisältöön tuntumaa vielä ensimmäisenä yönä, kun heräsin hotellihuoneessa janoissani ja luulin pimeässä noukkivani kätösiini vesipullon (vesipullo oli yöpöydällä fiksusti tuon teeputelin vieressä). Ehdin tietenkin ottaa pullosta oikein monta huikkaa ennen kuin karmea totuus valkeni. Testasimme toistakin vastaavannäköistä juomaa, ja se oli sentään jokseenkin juomakelpoista.
Meikäläinen ei lager-oluista paremmin perusta, mutta ruokajuomana se toimii toki yleensä tummia oluita paremmin. Paikallisetkin näyttivät suosivan olutta kovasti ruokajuomanaan. Yleisimpiä merkkejä taisivat olla Asahi, Sapporo ja Kirin. Japanilaisten hyvästä arvostelukyvystä on tietenkin todistamassa, että Guinness vaikutti olevan siellä hyvinkin suosittu tuontiolut. (Ja eurooppalaisista jäätelöistä Häagen-Dazs.) Myös tölkitettyä tomaattimehua oli hyvin saatavilla.
Jos joku luuli, että unohdimme tänä vuonna ilmiön nimeltään Beaujolais Nouveau, niin oikeaan osui. Hämmästyimme torstaina erään ginzalaisen tavaratalon ruokaosastolle saavuttuamme, kun joka paikassa oli Nouveau-maistattajia. Ja mehän arvatenkin heti maistamaan. Muuten ei juotu (rypäleistä tehtyä) viiniä koko viikolla oikein ollenkaan, koska viini ei selvästi yleensä ollut Japanissa kovinkaan suosittua juotavaa eikä se oikein noiden ruokienkaan kanssa istunut. Viikolle osunut hääpäiväkin kului ilman kuplajuomaa.
Jopa kaltaiseni kahvifriikki joi Japanissa innolla teetä ja myöskin vihreää teetä, joka on tähän asti ollut meikäläiselle melkoinen kammotus. Kuvissa sekä tavallista teetä että Starbucksissa vihreän teen pohjalle laadittua juomaa eli Matcha Lattea.
Japanilaisten virvoitusjuomamaku on selvästi omastani poikkeava. Ostimme tuommoisen alla olevassa kuvassa lymyilevän pullon heti lentokentältä, joten siitä muodostui reissun ensimmäinen kosketus japanilaisiin makuihin. En tiedä, onko tuo jonkinlaista kylmää teetä vai mitä, mutta tuon nimenomaisen putelin sisältö maistui aivan kammottavan pahalta. Vähän niin kuin olisi sekoitettu teetä ja viskiä keskenään, ja minähän en pysty viskiä juomaan ollenkaan.
Otin pullon sisältöön tuntumaa vielä ensimmäisenä yönä, kun heräsin hotellihuoneessa janoissani ja luulin pimeässä noukkivani kätösiini vesipullon (vesipullo oli yöpöydällä fiksusti tuon teeputelin vieressä). Ehdin tietenkin ottaa pullosta oikein monta huikkaa ennen kuin karmea totuus valkeni. Testasimme toistakin vastaavannäköistä juomaa, ja se oli sentään jokseenkin juomakelpoista.
Meikäläinen ei lager-oluista paremmin perusta, mutta ruokajuomana se toimii toki yleensä tummia oluita paremmin. Paikallisetkin näyttivät suosivan olutta kovasti ruokajuomanaan. Yleisimpiä merkkejä taisivat olla Asahi, Sapporo ja Kirin. Japanilaisten hyvästä arvostelukyvystä on tietenkin todistamassa, että Guinness vaikutti olevan siellä hyvinkin suosittu tuontiolut. (Ja eurooppalaisista jäätelöistä Häagen-Dazs.) Myös tölkitettyä tomaattimehua oli hyvin saatavilla.
Jos joku luuli, että unohdimme tänä vuonna ilmiön nimeltään Beaujolais Nouveau, niin oikeaan osui. Hämmästyimme torstaina erään ginzalaisen tavaratalon ruokaosastolle saavuttuamme, kun joka paikassa oli Nouveau-maistattajia. Ja mehän arvatenkin heti maistamaan. Muuten ei juotu (rypäleistä tehtyä) viiniä koko viikolla oikein ollenkaan, koska viini ei selvästi yleensä ollut Japanissa kovinkaan suosittua juotavaa eikä se oikein noiden ruokienkaan kanssa istunut. Viikolle osunut hääpäiväkin kului ilman kuplajuomaa.
Jopa kaltaiseni kahvifriikki joi Japanissa innolla teetä ja myöskin vihreää teetä, joka on tähän asti ollut meikäläiselle melkoinen kammotus. Kuvissa sekä tavallista teetä että Starbucksissa vihreän teen pohjalle laadittua juomaa eli Matcha Lattea.
7 Comments:
Ai että mitä kaikkia ihania makuelämyksiä varmastikin olette saaneet. =) Näköä maun lisäksi unohtamatta. Upeita juttuja
Kun kerran kommentoinnin makuun pääsin, niin kerronpa nyt senkin, että tuo kammottava tee on ohrasta valmistettua. Mutta siihenkin tottuu nopeasti :)
Kati: Japanilainen ruoka on kyllä kieltämättä yhtä aikaa sekä kaunista että herkullista. Minä en osaisi asetella ruokaa niin kauniisti tarjolle, vaikka harjoittelisin loppuelämäni. Ja ne astiatkin olivat niin ihania!
Minna: Hienoa! Luvassa on vielä ainakin yksi kuva, jossa voit kenties olla avuksi. :)
Oli tuo juoma kuitenkin ihan mukava (tai ainakin avartava) kokemus, vaikka se ei ihan ykköshyvää ollutkaan. Tuttua ja turvallista limsaa ehtii juoda ihan tarpeeksi kotonakin.
Häagen-Dazs on muuten Amerikkalaista jäätelöä. Ovat brändääjät vain ovat juksauttaneet teitä. ;)
Kaikkea sitä. Olen ollut ihan varma, että se on jostain Belgiasta. Nimikin on jotenkin niin perieurooppalainen.
Mites toi viskipuoli maistui? Meillä on paikallisessa olutravintolassa Nikkaa ja Suntoryä kahden käden sormille. Osa niistä (kolmea ehkä maistanut) ihan nannaa!
Ei tainnut maistua tuolla reissulla ollenkaan. Etenkään minulle, kun en kyseistä juomaa harrasta muutenkaan. ;)
Lähetä kommentti
<< Home