Helmikuun ruokasitaatti

Sitten pöytään kannettiin lihakeittokattila, joka höyrysi kuin tulessa, ikeniä hyväileviä mureita poronlihanpalasia, kullanvärisiä nauriita, makeiksi maustettuja porkkanoita ja kuutioituja voinkeltaisia puikulaperunoita mehukkaassa hieltä ja metsältä maistuvassa liemessä, jonka pinnalla risteili rasvapalleroita kuin harjusten suvannon pintaan tekemiä tuikkeja tyynessä kesäyössä. Kattilan viereen aseteltiin kaukalollinen vastakeitettyjä ydinluita. Päätynivelet oli sahattu pois ja vieressä oli puutikkuja, joilla oli helppo kaivaa ulos luiden sisällä oleva harmaa rasva, pitkät ydinsäikeet, jotka olivat niin mehukkaita, että ne sulivat kielen päälle. Miehet eivät hymyilleet, mutta heidän ihonsa muuttui vaaleammaksi väriltään ja he huokaisivat sisimmässään helpotuksesta, koska ruoka oli sellaista, jonka he tunsivat ja jota he arvostivat, sellaista joka täytti vatsan ja antoi voimaa ja energiaa. Järjestäessään juhlallisia tilaisuuksia, varsinkin häitä, suvun kaikkein luotettavimmat ja järkevimmätkin jäsenet saattoivat saada typeriä päähänpistoja siitä, mikä kelpasi ja oli riittävän hienoa, ja ryhtyivät tarjoilemaan salaatiksi kutsumaansa ruohoa ja saippuanmakuisia kastikkeita ja panivat lautasen viereen liian monta haarukkaa ja kaatoivat juomaksi viiniä, niin hapanta ja kitkerää litkua, että olisi voinut antaa mitä tahansa lasillisesta kirnupiimää.

Sitaatti Mikael Niemen kirjasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Populärmusik från Vittula. (Suom. Outi Menna.)