Parsaa, chorizoa ja ilmakuivattua kinkkua
Tällä kertaa päätimme kokeilla netistä löytynyttä Wahlmanin ohjetta, jossa keitettyjen parsojen kylkiäisinä tarjoillaan perinteisen voi- tai valkoviinikastikkeen lisäksi ilmakuivattua kinkkua ja chorizoa. Suolaiset ja parsaa huomattavasti voimakkaamman makuiset kinkku- ja makkaralisäkkeet toimivat miedon parsan kanssa yllättävän hyvin ja toivat koko annokseen uudenlaista jengaa - astumatta silti liiaksi parsan hienovaraisen maun varpaille.
Valmistimme ruoan kevään Hullujen Päivien aattona, ja niinpä jouduin nyhtäisemään Prosciutto-paketin ostoskoriini vaivihkaa ja huomiota herättämättä keltaisen muovipeitteen alta. Kinkku oli nähtävästi tarkoitettu vasta seuraavan aamun tarjoukseksi, mutta tuntuipa sille kassalla hinta löytyvän noinkin. Muunlaista ilmakuivattua ei lähi-Stockmanniltamme edes löytynyt, kun normaalivalikoima oli joutunut antamaan tilaa hullummille tuotteille.
Parsaa voikastikkeella, chorizolla ja ilmakuivatulla kinkulla
muutamia parsoja per ruokailija, nälästä riippuen (kahdesta kaupan puntista, yht. n. 800g, tuli varsin runsas annos kahdelle)
3 munankeltuaista (huoneenlämpöistä!)
150 g voita
1 rkl sitruunamehua
chorizo-makkaraa
ilmakuivattua kinkkua
suolaa, valkopippuria
Valkoinen parsa kuoritaan kauttaaltaan, vihreä vain tyvipäästä. Varren ihan alin, puumaiseksi kovettunut osa kannattaa myös leikata pois. Kovaa osaa on parsasta riippuen n. 1-5 cm:n pätkä.
Kuumenna kattilassa kiehuvaksi niin paljon vettä, että se peittää keitettävät parsat. Lisää reiluhkosti suolaa ja nosta parsat veteen. Keitä parsoja n. 4 minuuttia tai kunnes ne ovat hieman pehmenneet myös paksuimmasta kohdastaan, tyvipäästä.
Nosta kypsät parsat vedestä ja laita ne valumaan pyyhkeen tai talouspaperinipun päälle.
Valmista kastike: sulata voi, mutta älä anna sen ruskistua. Erottele erilliseen kattilaan huoneenlämpöiset keltuaiset ja kaada voisula niiden joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka sekoittamista ja kuumenna, kunnes kastike on paksua ja kiiltävää. Lisää sitten suola, valkopippuri ja sitruunamehu - yhä sekoittaen - ja jatka sekoittamista vielä hetki.
Tarjoa parsat kastikkeen, uunissa tai kuivurissa kuivattujen chorizo-viipaleiden sekä ilmakuivatun kinkun kera.
posted by Pippurimylly @ 21:41
15 comments
15 Comments:
Hyvä kastikevinkki, kiitos siitä! Kulinaarimurulassa avattiin parsakausi tänään voissa paistetuilla parsoilla, joita dippailtiin löysään kananmunankeltuaiseen.
Hmmm, huomasin äkkiä olevani hyvin nälkäinen.
Tulin tänne miettimään, mikä mahtaisi olla hyvä ajankohtaan sopiva kala-alkuruoka. Että jos jollakin on vihjata.
Minä en ole vieläkään korkannut parsakautta, apua! Ehkä ensi viikonloppuna? :)
Jos haluaa olla oikein edistynyt lähiruokaihminen, kannattaa oddotella kesäkuun alkuun. Että sinä olet Virpi vaan aallonharjalla ja ympäristötietoinen. ;)
Ensi viikonlopusta tuli mieleen, että ihmettelin tänään, miksi kaikki hössöttävät simasta. Sitten hoksasin, että vappuhan on ihan nurkan takana! Pitäisiköhän minun elää välillä tässä nykyajassakin,heheh.
Saako kotimaista parsaa miten laajalti ja milloin on sen sesonki, kesäkuussako? Omien kokemuksieni mukaan kyllä ei saa helposti.
Joo, ainoa vaihtoehto lienee tuntea joku jolla sitä kasvaa pihalla.
Niinkuin meillä ja kohta Kokki Pottilan Hannelella kans. :) Tähän mennessä satoa on kyllä tullut aika nirkosesti, pieniä parsoja vielä.
Toukokuun lopulla sitä alkaa puskea. Kantsii ehkä kysellä Hakaniemen hallista, jos siellä jollain olisi suhteita kotimaisiin tuottajiin, niihin harvoihin...
Meilläkin korkattin kotona parsakausi tänään. Seesamipaahdettuja parsoja, uppis, ilmakuivattua kinkkua. Herkkua!
Jaahas, minä tiedänkin missä Hannele asuu. :D Joo, no en nyt ehkä sentään ryhdy parsavarkaisiin. Mutta on se vasta maasta nostettu parsa vissiin ihan uskomattoman hyvää.
Aijaijai, parsa-aika on vuoden parasta aikaa! :)
Itse herkuttelin parsoilla ensimmäistä kertaa viime viikolla, pelkällä voilla ja raastetulla parmesanjuustolla. Mikä onni ja autuus!
annemi
http://www.lily.fi/palsta/52-weeks-deliciousness
Olipas herkullinen idea. Pitääpä kokeillakin tuota ilmakuivattua kinkkua.
Sen verran parsasta että Blumenthal kertoi yhdessä ohjelmassaan että parsan makuaineet liukenevat veteen joten parsaa ei ikinä pitäisi kypsentää vedessä vaan öljyssä. Meillä parsa paistetaan aina pannnulla voissa/oliiviöljyssä että pysyy kaikki makuaineet tallella. Samasta syystä kaaliakaan ei ikinä saisi kypsentää vedessä. Hänellä oli esimerkki myös ruoka-aineesta jonka makuaine on rasvaliukoista mutta se ei jäänyt niin hyvin mieleen kuin nämä kaksi.
Tällä kans paistetaan parsa aina voissa tai oliiviöljyssä. Usein pilkon sopivan kokoisiksi pätkiksi (n. 1 tuuma tms) ja paistan pikaisesti pannulla. Monesti päätyvät kuumana salaattiin, jossa perus-salaatin lisäksi jotain juustoa, joka sulaa kivasti. Toimii tosi hyvin. Mieheke joskus sanoi, ettei niin välitä keitetystä parsasta eikä se kyllä niin hyvää olekaan kuin paistettu, joka on ihanan rapsakkaa ja tuoreen makuista!
Eilen tehtiin tätä reseptiä mukaillen oma versio. Arki-illan kiire teki sen, ettei kastiketta jaksanut alkaa säätää (oli kello taas jo niin paljon kun ruoanlaitto alkoi), joten pilkoin parsat mukavan kokoisiksi, paistoin runsaassa voissa melko nopeasti. Lautaselle pilkottua kylmäsavuhärkää ja parsanpalat + päälle vielä pannulle jäänyt voi. Oli todella hyvä alkupala. :)
Voissa/öljyssä paistamista ja grillaamistakin on kokeiltu, mutta jostain syystä vuoden ensimmäiset parsat tulee aina keitettyä perinteisellä tavalla. Kai sitä vaan on siinä vaiheessa yksinkertaisesti niin kiire parsalautasen äärelle, että maaliin mennään suorinta tietä :)
Tuota paistetun parsan sijoittamista salaattiin voisikin kokeilla. Sekaan sulava juusto kuulostaa tosi herkulliselta!
Parsa on kyllä niin hyvää. Herkullisen näköinen ohje, täytyypä miettiä viikonluksi itsekin jotain parsasta :)
Meinasin ohjetta kokeilla viikonloppuna, mutta miten kuivatan makkarat ? Kuinka kauan ja kuinka kuumassa ? Kiitos.
- Minna
Minna - itse asiassa kuivatin chorizo-viipaleita hyötykasvikuivurissa, pari tuntia täysillä. Alkuperäisen ohjeen mukaan se olisi pitänyt suorittaa uunissa, mutta tarkempia yksityiskohtia siinäkään ei mainittu.
Pitäisin lämpötilan melko matalana (50 C:stä jonnekin 100 C:n tienoille, jos on hopumpi) ja maiskuttelisin kuivauksen aikana makkaran aina silloin tällöin arviointihengessä. Uunin luukun voi teljetä vaikka tulitikkuaskilla raolleen - ja jos on kiertoilmatoiminto käytössä, sitä kannattaa hyödyntää.
Lähetä kommentti
<< Home