sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Wontoneita, kung paoa ja papaijasalaattia

Mitä varten ihmisellä on ystäviä? No vaikka sitä varten, että he nykäisevät töiden ääreltä silloin, kun ruudun tuijottaminen alkaa mennä liialliseksi. Ja hyvä syötävä on takuuvarmasti semmoinen juttu, joka saa meikäläisen liikkumaan.

Luvassa oli kiinalaisia nyyttejä (ovatko ne nyt sitten dumplingeja tai wontoneita), joita en monista aikomuksistani huolimatta ole saanut aikaiseksi ryhtyä kokkailemaan itse. Olisi kyllä kannattanut, koska

-wonton-taikinakääröjä saa näköjään ostettua täältä Oulustakin (omatekoinen taikina on kuulemma hankala, kun sitä on vaikea saada kaulittua tarpeeksi ohueksi)
-nyyttien värkkääminen on mukavaa yhteispuuhaa, ja nyyteistä voi näköjään tehdä minkälaisia vaan (parissa kuvassa omat joulupukinpussini)
-nyytteihin voi sisällyttää niin paljon inkivääriä, että jonkinlaista makua on erotettavissa flunssaisenakin
-nyytit maistuvat muutenkin ihan mahdottoman makoisille

Ohje sovellettin nettireseptistä, josta jätettiin pois muun muassa katkaravut ja valkopippuri. Täytteenä oli possun jauhelihaa, johon sekoitettiin rennolla ranteella muun muassa runsaasti hienonnetua inkivääriä, kevätsipulia, suolaa, soijaa ja seesamiöljyä. Nyytit suljettiin veden avulla, ja ennen kypsentämistä niiden pohjaan sipaistiin tilkka öljyä.

Nyyttejä kypsennettiin höyryttämällä (olisiko aina kymmenisen minuuttia yhtä satsia pidetty), ja sen jälkeen niitä dipattiin soijaan. Minä kaipasin makuyhdistelmään vielä jotain makeaa, minkä jälkeen lisäsimme soijan sekaan lorauksen hunajaa. Yhdistelmä olikin sen verran nerokas, että päätin myöntää itselleni Nobelin ruokapalkinnon.

(Paitsi että nyt jälkeenpäin ajateltuna hunajan ja soijan yhdistelmä on toki tuttu jo entuudestaan. Mutta ne vastamaut: ne kannattaa muistaa.)

Ruokailu ei jäänyt pelkkiin nyytteihin, sillä tarjolla oil myös kung pao -kanaa (eli kiinalaisista ravintoloista tuttua kanaa ja pähkinää). Ohje on kirjasta Kiinalainen wokki:

Mausteista kanaa pähkinöiden kera

3 rkl maapähkinäöljyä
3 kuivattua punaista chiliä halkaistuina
450 g luutonta ja nahatonta broilerin rintafileetä 2 1/2 cm kuutioina
75 g paahdettuja maapähkinöitä
kastike:
2 rkl kanalientä
2 rkl Shaoxing-riisiviiniä tai kuivaa sherryä
1 rkl tummaa soijakastiketta
2 tl sokeria
1 rkl valkosipulia karkeaksi silputtuna
2 tl kevätsipulia hyvin hienonnettuna
1 tl tuoretta inkivääriä hyvin hienonnettuna
2 tl kiinalaista kirkasta riisiviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
1 tl suolaa
2 tl seesamiöljyä

Kuumenna wokpannu korkealla lämmöllä. Pane pannuun öljy ja chilit ja kääntele niitä öljyssä muutaman sekunnin ajan. Kun chilit alkavat tummua, voit heittää ne pois tai jättää ruokaan.
Lisää sitten pannuun broilerikuutiot ja pähkinät ja kääntele niitä 2 minuuttia. Nosta broileripalat, pähkinät ja chilit pannusta siivilään valumaan.
Pane kaikki kastikeainekset pannuun seesamiöljyä lukuun ottamatta. Kiehauta ainekset ja alenna lämpöä.
Kumoa broilerikuutiot, pähkinät ja chilit takaisin pannuun ja kypsennä niitä noin 3-4 minuuttia koko ajan sekoittaen.
Lisää lopuksi joukkoon seesamiöljy, sekoita hyvin, heitä halutessasi pois chilit ja tarjoile ruoka lämpimänä.


Lopuksi tarjolla oli Delicious-lehden ohjella tehtyä jälkiruokaa, joka oli oikein makoisaa. Mukana oli muun muassa hedelmä nimeltään sharon, jota maistoin ensimmäistä kertaa viime jouluna. Siinäpä vasta omituinen kasvi: näyttää ihan tomaatilta, mutta maistuu makealta.

Papaijasalaatti

425 g litsejä tölkissä, valutettuna (saa ainakin aasialaisista kaupoista)
2,5 dl kermaa
1 rkl sokeria
2 papaijaa, poista siemenet ja viipaloi
2 pitayaa, kuorittuna ja viipaloituna (näiden tilalta oli sharoneita, joka tunnetaan myös nimeltä kaki tai persimoni)
limestä puristettu mehu
marenkia

Muusaa puolet litseistä tahnaksi. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää sekaan tahna ja sokeri. Jäähdytä.
Sekoita loput litsit ja muut hedelmät kulhossa. Purista päälle limen mehua ja aseta pieniin kulhoihin. Lusikoi päälle litsikermaa sekä murskaa joukkoon marenkeja.

En itse koskaan osta noita eksoottisempia hedelmiä, joten eri lajikkeiden nimet ovat vähän hakusessa. En ikinä muista kuulleeni esimerkiksi hedelmistä nimeltä feijoa, longaani tai annoona.

Minäkin tein sentään jotain: Vein mukanani lapputeetä, kun Twinings muisti bloggaajaa tällä viikolla uutuusteelaaduilla nimeltään Lemon Earl Grey ja Jasmin Earl Grey.

Ihan hyvää oli kyllä tuo viimeksi mainittu.

12 Comments:

At 11/3/12 09:20, Blogger Virpi said...

No nyt alkoi hirveästi tehdä mieli kung pao kanaa! Se on hyvvää. Tänään pysytellään kyllä ihan suomalaisissa ruokatunnelmissa karjalanpaistin äärellä, mutta ostin sentään eilen kaupasta uteliaisuuksissani tamarillon eli puutomaatin! Syön sen ehkä tänään, katsotaan miltä maistuu :)

 
At 11/3/12 09:45, Blogger Rosmariini said...

Puutomaatti! Nyt alkoi jännittää, kuinka paljon sen maku poikkeaa oikeasta tomaatista (kerro sitten).

 
At 11/3/12 15:40, Blogger Rosmariini said...

Korjasin tuohon tekstiin litsikohdan: Eli ainakin aasialaisista kaupoista saattaa löytää tölkkilitsejä, ja niitä oli käytetty tuohon salaattiinkin.

 
At 11/3/12 17:02, Blogger Campasimpukka said...

Litsejä saa toisinaan ostettua tuoreina Lidlistä:) Ne ovat kuin vähnä niljaisia kuorettomia rypäleitä (siis kun se kova nystyräinen kuori on poistettu) eikä isohkoa siementä kannata puraista vahingossa, se maistuu karmealle:)

 
At 11/3/12 19:35, Anonymous Anonyymi said...

Nyt tietää, mitä kokeilla seuraavana viikonloppuna!

Osaisiko joku vinkata, että mistä Oulun liikkeestä löytäisin neliön muotoisia riisipapereita kevätkääryleisiin? Pyöreitä löytyy ainakin kauppahallista, mutta neliön muotoisissa on juuri se oikea tuntuma ja makukin.

Hanna

 
At 11/3/12 23:20, Blogger Rosmariini said...

Camppis: Niin muuten saa! Mikä ihmeen litsiviehtymys mahtaa olla lidliläisillä. :)

Hanna: Hyvä kysymys. Pyöreitä on tosiaan aina aika hyvin saatavilla.

 
At 13/3/12 21:37, Blogger Virpi said...

Puutomaatista ei tullut uutta suosikkiani. Se maistui sekä kirpeältä että makealta, mutta kirpeä osuus oli sen verran kitkerää ja sitä oli määrällisesti enemmän kuin makeampaa osaa, ettei tästä suurta nautintoa kyllä irronnut. Voisi toimia silti vaikka salaatissa, mutta paljaaltaan syötynä ei anakaan mulle oikein uponnut.

Sisukset muistuttivat vähän luumua ja passionhedelmää ulkonäöllisesti ja koostumuksellisesti.

 
At 14/3/12 10:52, Blogger Rosmariini said...

Parempi siis pysytellä perinteisessä tomaatissa. :)

 
At 15/3/12 01:07, Anonymous Night at Vogue said...

Noi nyytit kuulostaa hyvältä.

 
At 26/3/12 14:49, Anonymous Kirsi said...

Niin mistä mahtaa Oulusta saada wonton-kuoria? Itselläkin on jäänyt kuorien värkkäämisen takia tekemättä. :)

 
At 8/4/12 11:54, Blogger Rosmariini said...

Kauppahallin Aasia-marketin pakastealtaasta.

 
At 9/5/12 22:01, Anonymous Anonyymi said...

Tästä wonton-reseptistä tulee ehdottomasti mieleen japanilaiset vastineet eli gyozat. Ainesosista puuttui mielestäni vain kiinankaali. Japsisapuskahan on pitkälti kiinalaisista lähteistä imitoitua ja muokattua, joten ei siis ihme. Mutta kastikekohtaan ajattelin väläyttää vinkin: kannattaa maistaa gyozakastiketta (saa ehkä vain Tokyokanista Helsingistä, niillä kyllä on orastava nettikauppakin), siinä kun on sellainen sopiva kombo soijan suolaisuutta, hedelmäisyyttä ja happoa. Sopis varmasti wontoneihinkin.

-Taru

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails