Pizza Margherita
Meikäläisestä on tullut näin vanhemmiten yksinkertaisten asioiden ystävä. Vielä muutama vuosi sitten ei olisi tullut mieleenikään tehdä pizzaa, johon ei periaatteessa tule täytteeksi yhtään mitään, mutta nyt kun lämmitimme leivinuunin pizzanpaistoa varten, halusin oman lättyseni mahdollisimman pelkistettynä.Pizzapohjan päälle levitettiin ainoastaan tomaattikastiketta ja muutama viipale puhvelimozzarellaa, minkä jälkeen pizza viritettiin kuuman leivinuunin arinalle kolmeksi minuutiksi paistumaan. Paistamisen jälkeen pizzan päälle ripoteltiin tuoretta basilikaa, ja voi ihanuus, että osasi olla hyvää. Harvoin missään sapuskassa pääsee tuoreen basilikan maku näin hyvin oikeuksiinsa.
(Taisin muuten olla oikeassa todetessani, että tapanamme on ollut tehdä tietynlaisia ruokia tiettyyn aikaan vuodesta. Pizzaa syntyi ruokapajassamme viime vuonna melkein samoihin aikoihin, tarkemmin sanottuna lokakuun 16. päivänä, eli ei kauas heittänyt.)
Näiden pizzakuvien mukana lähtee synttäriterveiset siskolleni, jolla on tänään juhlapäivä. Onnea! Muille mukavaa lokakuun viimeistä päivää.
posted by Rosmariini @ 00:15
14 comments
14 Comments:
Tämä näyttää kyllä erinomaisen hyvältä! En voi kuin kadehtia, itsellä kun on vain tuo tavallinen sähköuuni eikä sekään edes kiertoilmalla... Voi mitä rapeakuorisia leipiä leivinuunissa saisikaan aikaan. Ruisleipäkin siellä tulisi jälkilämmöllä hyvin makoisaksi ellei peräti vastustamattomaksi. Huoah! Mutta tuo pizza siis mastui epäilemättä herkulliselta. Itsekin olen joskus syönyt "juustopizzaa" ja se oli kyllä hyvää, vaikka aluksi olin kovinkin epäileväinen. Tuoreita yrttejä sen päällä ei toki ollut, mutta maistui silti. Pitäisi (taas kerran) kokeilla tätä joskus, kun olen taas pizzanpaistotuulella.
Leivinuuni on kyllä kiva juttu, varsinkin taas näin pakkasella, kun sen tuottama lämpökin on niin tervetullutta. Onneksi uuni oli talossamme jo valmiina, kun muutettiin tänne asumaan. Jos olisimme itse alun perin muurauttaneet, olisimme päätyneet todennäköisesti pelkkään takkaan.
Tämmöisessä juustopizzassa juuston valintaan kannattaa kiinnittää tietenkin tavallistakin enemmän huomiota. Puhvelimozzarella taisi olla osittain tämän pizzan salaisuus. Siinä on uskomattoman paljon makua kumimaisempaan perusmozzarellaan verrattuna.
Ja pöh, koskahan sen oppisi että tätä ei kannata lukea kesken työpäivän. Nälkä tuli taas, ja jääkaapin eväät ei enää houkuttele lainkaan niin paljon kuin aamulla.
Ja siitä mozzarellasta sen verran, että eikös se Oikea True Mozzarella ole nimenomaan puhvelinmaidosta väännelty, ja ne muut on vain wannabe-motsikseja? Tai mie ainakin luulin niin.
Mozzarella di Buffala.
Käsittääkseni asia on täsmälleen noin, eli buffalojuusto on sitä alkuperäistä mozzarellaa. Taisin käyttää hieman harhaanjohtavasti tuota perusmozzarella-termiä, pahoittelen. :)
Onpa kerrassaan erinomaisen näköinen pizza. Nyt lähden taistelemaan tuulta ja lumisadetta vastaan. =)
-alkoipa tehdä mieli oikeata ohut- ja rapeapohjaista pizzaa mieli. Nam
Hyvältä näyttää tosiaan näin jälkikäteenkin. Itse pizzahan on tietenkin jälleen kerran rakkaan aviomieheni käsialaa. Meikäläinen toimi tuossa tilanteessa pelkästään apukokkina, joka huolehti lähinnä uuniin kurkkimisesta. Tosin onhan sekin tärkeä tehtävä, kun tuommoinen ohutpohjainen lätty palaa kuumalla arinalla hetkessä, jos sitä ei pidä silmällä. Samoin koemaistajan rooli on hyvinkin keskeinen.
Mukavaa keskiviikkoa ja tsemppiä taisteluihin! ;)
Leivinuuni, joillakuilla on oikea leivinuuni... Varokaa, kun jonakin yönä kuuluu ryminää niin aamulla huomaatte leivinuunin kadonnen auton kyytiin - minäkin tahdon. Ai että pitäisi odottaa, kunnes hankin oman talon, johon asetun aloilleni? Ehkä niinkin. Mutta leivinuuni on heikkouksiani.
Joskus joulupyhien jälkeen on tullut vierailtua ystävällä, jonka kodissa moinen on ja voi sitä lämpöä... Lähes viikon takaiset joululeipomukset ja -laatikot tuntuivat yhä. Sitä seinää vasten kun painautui kylmästä ulkoilmasta tultuaan. :)
Asiaan, kyllä yksinkertaiset herkut ovat niitä parhaita. Hienoa, että joku jaksaa muistutella niistä aika ajoin.
~Paula Espoosta
Pitänee asentaa turvakamera leivinuunia vahtimaan, ettei se vaan pääse lähtemään yöllisen kulkijan matkaan. :)
Tuo leivinuuni edustaa itsellekin aikamoista aloilleen asettumista. Vielä muutama vuosi sitten olisin naureskellut tämmöisille uunijutuille, mutta jotenkin tässä on parin viime vuoden aikana alkanut arvostaa yksinkertaisia asioita. Hyvä mieli lähtee tätä nykyä vastapaistetusta leivästä, takkatulesta tai kynttilänvalosta. Ei siihen sen kummempaa tarvita.
Pizza margherita on kyllä parhaita pizzoja; varsinkin Italiassa (ja erityisesti Napolissa) yleensä takuuvarma valinta pizzerian listalta. Ja todellakin vesipuhvelimozzarella saa maun ihan toiseksi (italian opena pakko sanoa, että kirjoitetaan vain yhdellä äffällä: mozzarella di bufala; sori pilkunviilaus).
Muita omia "yksinkertaisia" suosikkejani ovat
- pizza marinara: hyvän pohjan päällä hyvää tomaattikastiketta, hieman valkosipulia ja oreganoa; ei siis ollenkaan juustoa eli painonvartijan unelma!
- pizza bianca: hyvän pohjan päällä hieman oliiviöljyä, suolakiteitä ja tuoretta rosmariinia, ei siis tomaattia eikä tässäkään ole juustoa
- pizza alle patate: hyvän pohjan päällä tosi ohueksi siivutettua perunaa (raakana) ja päälle vielä vähän tuoretta rosmariinia, oliiviöljyä ja suolaa. Tähän voi laittaa juustoa halutessaan mutta vain vähän ja mieluiten perunan alle, ei tomaattia.
Nyt tulikin nälkä...
Tuli nälkä myös minulle, suuret kiitoksia pizzaselonteosta! Olen kuvitellut, että pizza marinara tarkoittaa pizzaa merenelävistä, mutta sehän onkin jotain ihan muuta. Tuota on pakko kokeilla seuraavalla kerralla. Mukava nostaa tomaattikastike vaihteeksi pääosaan.
Kamala nälkä tulee tätä blogia lukiessa. Kiitos vinkeistä! Toivottavasti kukaan ei vielä maininnut tätä:
Roomassa tutustuin yksinkertaisen muhevaan pizzaan, jossa ei ollut päällä muuta kuin mozzarellaa ja rucolasalaattia. Salaatti siis kasataan pizzan päälle uunista oton jälkeen. Mozzarellan ja rucolan maut sointuvat ihananihanasti yhteen!
Kuulostaa hyvältä, kiitoksia! Italiassa pizzat ovat kyllä ihania. Muistan vieläkin ällistykseni, kun sain Roomassa eteeni pizzan, jossa oli mm. kokonaisia artisokansydämiä ja kivellisiä oliiveja. Suomessa on niin tottunut siihen, että kaikki täytteet yritetään aina saada mahdollisimman litteeän muotoon.
Ja ei haittaa, vaikka tänne tulisi aiemminkin kirjoitettuja vinkkejä. Itsekään en aina oikein muista, mistä kaikesta olen jo kirjoittanut tai mistä kaikesta lukijat ovat vinkanneet, joten toistoa tulee väkisinkin. Kaikki ruokaan liittyvät jutut ovat tervetulleita!
Meilläkin kokeiltiin hiljan italialaistyylistä pizzaa, tosin täytteet olivat erilaiset. Eikä fetaa liene parhaalla tahdollakaan voi sanoa italialaiseksi, mutta se on HYVÄÄ! :)
Lähetä kommentti
<< Home