Sähköautomatkan syömiset

Meillä oli takavuosina tapana tehdä aina kesäloma-aikaan jonkinlainen automatka, mutta kyseinen tapa jäi jossain vaiheessa jokakesäisen venereissun jalkoihin. Viime kesänä kävimme tosin oululaisella ruokabloggaajaporukalla Posiolla (Ravintola Tapio oli täydellinen matkakohde), ja tänä kesänä lähdimme suunnilleen samalla porukalla Inarin Aanaariin sekä hiukan pienemmällä kokoonpanolla vielä Norjan puolelle asti.

Samalla meillä oli tilaisuus päästä näkemään, miten helmikuussa hankittu sähköauto muuttaa matkantekoa. Tiesimme jo ennakolta, että sähköauton ansiosta tulee todennäköisesti pysähdyttyä syömään aivan uudenlaisissa paikoissa. Bensa-autolla tulee kuitenkin pysähdyttyä enimmäkseen ABC-asemilla, vaikka kuinka yrittäisi vilkuilla niille vaihtoehtoja.

Esimerkiksi Juustoportti Kuopiossa tarjoaa kuulemma hyviä latausmahdollisuuksia sähköautoille, eli siellä tulee käytyä takuulla syömässä seuraavan kerran, kun olemme liikkeellä Kuopion suunnalla.

Matka pohjoiseen starttasi heinäkuun ensimmäisenä päivänä Oulusta. Rovaniemellä sijaitsevan Rinteenkulman parkkihallista löytyi sopivasti useampi autolle sopiva latauspömpeli, joten kyseinen kauppakeskus valikoitui luontevasti lounaspaikaksemme. Pääsin samalla pitkästä aikaa lounasbuffettiin ravintola Feenixissä.

(Paluumatkalla pysähdyimme samaan pikalaturiin vielä toistamiseen. Silloin käväisimme kahvilla toisen kerroksen Choco Delissä.)

Rovaniemen jälkeen latasimme autoa vielä Saariselän Nesteellä (jossa oli tarjolla paikan päällä leivottua pullaa!) sekä jonkin verran vielä ensimmäisessä yöpymispaikassamme Hotelli Inarissa. Latauspiste löytyi aivan Inarijärven lähituntumasta:

Inarissa oli mahtava päästä syömään paikallista poroa, Inarijärven siikaa ja monia muita mainioita ruokia. Kävimme tietenkin myös Siidassa sekä muiden ruokabloggaajien kanssa Ukonsaaren kiertävällä katamaraaniristeilyllä.

Norja on sähköautoilun edelläkävijä, ja latausmahdollisuuksia oli pohjoisessakin varsin mukavasti. Seuraava latauspistoke oli maisemallisesti Inarijärveä kehnompi (Varangerbotn Supercharger), mutta Varanginvuono itsessään oli aivan mahdottoman kaunista seutua. Lyhyen kävelymatkan päässä mainitulta laturilta olisi ollut ruokailumahdollisuuksia (muun muassa Varangerkroa-niminen ravintola) ja tekemistä (Varanger Sámi Museum).

Me teimme latausta odotellessamme kävelylenkin latausaseman lähimaastoon ennen kuin jatkoimme matkaa Varanginvuonon pohjoisrannalla sijaitsevaan Vesisaareen.

Kirkkoniemestä eli Kirkenesistä löytyi yllättäen maksuton laturi, josta käsin avautui myös näkymä seuraavan yön majapaikkaamme:

Kyseisessä Thon-hotellissa oli muuten hätkähdyttävän hyvä aamiainen. Tässä siitä pieni otanta:

Ensimmäinen varsinainen sähköautomatkamme oli kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus. Tekniikkakin pelasi, eli kaikki laturit toimivat hyvin.

Seuraavan kesän blogireissu on jo onneksi suunnitteilla. Kenties silloin pääsemme piipahtamaan Kuopiossakin!