perjantaina, elokuuta 22, 2014

Kutsuu mua Kuusamo <#



Vanha kunnon ruokahaaste. Monenlaista on ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun bloggasin ensimmäisen punasipulisen ruokahaastepostauksen kaiken kansan nähtäville helmikuussa 2007. Pastanjauhannan ainokaisesta ruokahaastevoitostakin on vierähtänyt aikaa jo yli viisi vuotta!

Innostuin kovasti Suolaa & hunajaa -blogin Mummola-haasteesta, koska siinä toivottiin kattausta "suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta". Pakkohan tässä oli kantaa omakin kortensa kekoon, vaikka sitten vain parin ruokamuiston osalta.

Minulla oli mahdollisuus tutustua ainoastaan toiseen isoäideistäni, Kuusamon-mummoon, josta kaikkein ensimmäisenä muistuivat mieleeni lakritsipiiput ja nuotiolla pannussa keitetty kahvi.

Ihan en kehdannut lähteä ruokahaasteeseen lakritsipiipun voimin, joten kaivelin muistiani vähän lisää. Mummoni ruokaperinteeseen kuului olennaisesti kaikenlainen kala. Minä toden totta tiedän, mitä ovat Kitkan viisaat. Sukuni kuusamolaisesta ruokaperinteestä tulivat mieleeni ilman muuta tönkkösuolatut muikut sekä hillojen kanssa tarjoiltu leipäjuusto.

Sain ilmeisesti muikuista lapsena yliannostuksen (savusiika oli silloin suosikkini alati pöytään ilmestyneistä kaloista), koska ajatukseni juuttui itsepintaisesti leipäjuustojälkiruokaan.

Ajatuksenani oli alkuun tehdä itse leipäjuustoa, koska nykyisessä asumuksessamme olisi runsaasti avotulta tarjolla (jopa kotaolosuhteita). Olin joskus opiskeluaikoinani museossa töissä, ja siellä otin tuntumaa leipäjuustolautaan (vai mikä sen virallinen nimi ikinä olikaan). Sellaiseen puiseen kiekkoon, joka oli ulkolaidoiltaan tulen leimussa tummunut.

Suunnitelmani osoittautui luonnollisesti liian kunnianhimoiseksi, ja lopulta löysin itseni päivää ennen ruokahaasteen päättymistä valintamyymälän ruokaosastolta Niemitalon leipäjuustopakettia hypistelemässä. Sitä mummonikin epäilemättä ostaisi, jos vielä eläisi.

Niemitalon juustola on Pudasjärvellä, ja Pudasjärvi liittyi olennaisesti lapsena tehtyihin Kuusamon-reissuihin.

Hilloja sain muutama viikko sitten rakkaalta ystävältäni, joka oli sääskiä ja paarmoja uhmaten painunut anoppilassaan hillasuolle. (Kannattaa muuten viedä tähän aikaan vuodesta tuliaiseksi itse poimittuja marjoja! Paras idea!)

Minä syön leipäjuustoa yleensä hiukan lämmitettynä hunajan kanssa, mutta mummoni tapasi tarjoilla leipäjuustoa järeänä viipaleena, jonka päälle oli lastattu hillakeko. Halusin säilyttää ainekset tunnistettavina, mutta hiukan tuunattuina. Pikainen arkikokki pilkkoi juuston pieniksi nopiksi ja kerrosti sen laseihin yhdessä hillojen ja kinuskilorausten kanssa.

Olipas yllättävän toimiva yhdistelmä, kun hillat kuitenkin tarvitsevat kaverikseen hiukan makeutta. Ja kerrostaminen on aina niin mukavaa.

Jotta tässä postauksessa olisi jotain järkeä, jaan kaupan päälle Nami-Nami-blogin hillareseptin: vuohenjuustomousse kera lakkakompotin.

14 Comments:

At 22/8/14 20:07, Anonymous Jonna said...

Rakastin lapsena tönkkösuolattua muikkuja, mutta nyt ajatus tuntuu hiukan kaukaiselta. Niitä syötiin myös meidän mummolassa Pulkkilassa. Leipäjuustoa rakastan edelleen ja hilloja. Hienoa, kun tulitte mukaan haasteeseen.

Ihan en ehtinyt nyt marjametsään huomiseksi...

 
At 22/8/14 20:16, Blogger Rosmariini said...

Sinun Pulkkila-muistosi kuulostivat kyllä todella tutuilta! Kuusamon ja Pulkkilan välillä täytyy olla jokin salattu (tönkkömuikun makuinen) yhteys.

Ja höpö sinä marjametsäsi kanssa. Sinähän olet itse kuitenkin etelän hetelmä, niin tässä mitään muuta tarvita. :)

 
At 22/8/14 20:18, Blogger Rosmariini said...

Niin ja kiitokset, kun sait meidät kaivautumaan Ruokahaaste-kuopasta!

Jossain vaiheessa oli semmoinenkin kuin salamahaaste, mutta se taisi katketa harmillisen pikaisesti.

 
At 22/8/14 20:21, Blogger Rosmariini said...

Sen verran vielä, että salamahaastehan poiki meille mainiot nimikkoleivät.

(Voi miten ovela keino saada paljon kommentteja, kun keskustelee täällä keskenään.)

 
At 22/8/14 21:08, Blogger Koti Harmi said...

Minä nyt vähän hämmennän tähän Rosmariinin itsensä kanssa keskusteluun :) Sanon hyvin päättäväisesti, että Niemitalon juusto on AINOA OIKEA LEIPÄJUUSTO. Piste. Teit siis täydellisen valinnan!

 
At 22/8/14 22:31, Blogger Hannele said...

Meillä leipäjuustoa kutsuttiin nirskunnarskunjuustoksi. Se on herkkua edelleen!

Mutta tiesittekös, että Niemitalon juustolan juustot valmistetaan nykyään Kiuruvedellä. Siis Savossa <3

 
At 22/8/14 22:41, Anonymous Jonna said...

Siellä Savossa, missä kaikki muukin paras syntyy ;-)

 
At 22/8/14 23:04, Blogger Rosmariini said...

Kotiharmi: Kiitos, kun pelastit minut; ties kuinka piinaavaksi yksinpuheluni olisi yön kuluessa käynyt. :D

Mutta mitä, Niemitaloko nykyään Kiuruvedellä! Nimimerkillä hyvin olen taas ottanut asioista selvää. :)

Mutta totta kyllä, että Savossa syntyy helmiä! <#

 
At 23/8/14 08:59, Blogger Hannele said...

Jonna, tiesin heti, että sinä ymmärrät homman jujun <#

Rosmariini, Niemitalo on siellä missä Niemitalo on ennenkin ollut, mutta juustot tehdään Kiuruvedellä. Näin minulle juustolasta kerrottiin.

 
At 23/8/14 09:27, Blogger Rosmariini said...

Hyvä tarkennus. :)

Hienoa muuten, että saatiin Turun Sinapin valmistus ihan lähikulmille.

 
At 23/8/14 13:07, Blogger Koti Harmi said...

Olin pudota sohvalta tässä Kiuruvesikohdassa! Kauaspa on alkujuuriltaan Iijoen rannalta juuston matka käynyt.

 
At 23/8/14 13:46, Blogger Rosmariini said...

Tämän kommenttilaatikon alussa pitäisi olla jonkinlainen disclaimeri.

"Sisältö saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita".

 
At 23/8/14 20:35, Anonymous Anonyymi said...

Niemitalon leipäjuuston oma fb-sivu kertoo maaliskuussa, että juuston tuotanto on siirtynyt takaisin synnyinpaikkaansa. Huh, voi ihan huokaista helpotuksesta. :D

 
At 24/8/14 17:09, Blogger Hannele said...

Hieno juttu! Maidon js juuston roijaus ympäri maakuntia kuulostikin vähän pöhköltä puuhalta.

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails