lauantaina, toukokuuta 31, 2014

Cocktail-paloja opiskeluaikojen suosikkiviinille: possutacot ja Gato Negro Cabernet Sauvignon



Pernod Ricard järjesti kevääksi vilskettä ruokablogeihin: alkuun pidettiin virtuaalinen viinitasting, jossa järjestäjien edustajat kertoivat ennakolta lähetetyistä viineistä videostreamin perusteella ja bloggaajat saattoivat sitten kysellä ja kommentoida chat-ikkunan kautta. Viinitastingin jälkeen käynnistyi OivaPari-reseptikilpailu, jossa haettiin makukaveria muutamalle Pernod Ricardin edustamalle viinille.

Me valitsimme viiniksi opiskeluaikaisen suosikkimme Gato Negro Cabernet Sauvignonin, jonka nautiskelu on sittemmin jotenkin jäänyt. 90-luvun puolivälin ruokamuistoista mieliimme nousivat vahvasti erilaiset tex mex -kehitelmät, joita kokkasimme porukalla ja jotka sitten nautimme muun muassa juuri Gato Negron avustuksella.

Kilpailun ajatuksena oli paitsi viini myös pikkupurtava: ajatus oli miettiä sopivia cocktail-paloja juhliin. Päädyimme valmistamaan "meksikon pulled porkia" eli carnitasta, jolla täytimme taco-kuorityyppiset kupit. Kupit valmistimme leipomalla tortilloita ja kuivaamalla ne sitten uunissa muffinsivuokiin paineltuina.

Carnitas on meksikolainen tapa valmistaa possua niin, että se keitetään tai haudutellaan ensin kypsäksi ja paistetaan tai paahdetaan vielä sen jälkeen ruskeaksi. Näin siihen tulee tuttua nyhtöpossua rapsakampi ja mielenkiintoisempi tekstuuri.



Carnitas

kilo possua (niskaa tms. ihan kunnolla läskiä osaa)
pieni sipuli, kuorittuna ja halkaistuna
muutama valkosipulinkynsi, kädellä tai veitsenlappeella hieman lyttyyn mäjäytettynä
puolikkaan limen mehu
1 appelsiini
1 rkl punaviinietikkaa
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl juustokuminaa
laakerinlehti
suolaa, pippuria, vettä

Paloittele possu muutaman sentin kuutioiksi tms. palasiksi. Ei tarvitse nyhrätä turhan tarkasti juuri samankokoisia palasia, kun keittoaika tulee kuitenkin olemaan pitkä. Laita palaset vuokaan ja lisää niin paljon vettä, että possu peittyy. Lisää sitten pilkotut sipulit, lyttyyn mäiskityt valkosipulit, limemehu, punaviinietikka, oregano, juustokumina, laakerinlehti, 1/2 tl suolaa ja hieman mustapippuria myllystä. Purista sekaan myös appelsiinin mehu. Puristamisen jälkeen myös appelsiinin kuoret heitetään sekaan pataan!

Kuumenna keitos kiehuvaksi ja keitä hiljalleen, kunnes possu on niin kypsää, että se hajoaa haarukalla tökittäessä. Tähän menee olosuhteista riippuen ehkä puolestatoista kahteen tuntia.

Poista sitten appelsiininkuoret, sipuli ja laakerinlehti. Vuoraa uunipelti alumiinifoliolla ja siirrä possunpalat pellille. Jatka pataan jääneen nesteen keittämistä, kunnes se paksuuntuu hieman – noin vartin verran, jälleen kuitenkin olosuhteista riippuen.

Riivi liemen keittyessä possunpalat nyhtöpossun tavoin riekaleiksi käsin tai kahden haarukan avulla. Norottele sitten pinnalle hieman kokoon keittämääsi nestettä ja paahda uunissa grillivastusten alla 10-15 minuuttia. Kääntele ja hämmentele possunnyhteitä kerran paahdon puolivälissä, jotteivät ne pala. Muutenkin kannattaa seurata tarkalla silmällä, koska ohuiksi riivityt possunpalaset kärähtävät herkästi.

Tarjoa carnitas itse valmistamiesi tai kaupasta ostamiesi taco-kuorten päältä pico de gallon, guacamolen, ranskankerman ja salaatinlehtien kera. Halutessasi voit vielä raastaa päälle juustoa makusi mukaan. Meksikolainen juusto tietenkin istuisi luontevimmin, mutta sellaisia on huonosti saatavilla ainakin täällä pohjoisemmassa Suomessa.





Resepti osallistuu Pernod Ricard Finlandin järjestämään OivaPari-reseptikilpailuun.

8 Comments:

At 31/5/14 18:37, Anonymous Jonna said...

Se on niin totta, että Gato Negroon ei tule viime vuosina koskettua juurikaan. Nostalgiaviini. Jos on sellaisia, tietää, että on kauhean keski-ikäinen ;-)

Mutta aiheesta, hyvä resepti. Selaan just täällä Jonas Cranbya ja luulen, että on pakko tehdä näitä sillai isommassa koossa p-i-a-n. Tuollaisia pieniä joutuisi syömään kauhean monta. Ei kuulosta kovin ladylikelta sanoa, että vedin tuossa just kymmenen tortillaa ;-)

 
At 1/6/14 01:14, Blogger Rosmariini said...

Aivan vasta törmäsin mikroversioon: Saisiko tacokuorista tällä keinoin hieman suurempia.

Gato Negro oli kyllä opiskeluaikana klassikkoviini, jota yhdenkin kerran tilattiin ravintolassa porukalla jopa kokonainen pullollinen. Vieläkin muistaa, miten se hinta kirpaisi opiskelijan laihaa kukkaroa. :)

 
At 1/6/14 02:05, Anonymous Jonna said...

No niin nyt minulle selvisi, miksi mikro saa edelleen viedä ihan liian ison palan keittiöstämme...

 
At 1/6/14 10:42, Blogger Krisse said...

Omnomnom! Kuulostaa niiiin herkulliselta! Pakko päästä kokeilemaan esim. juhannuksena!

 
At 1/6/14 18:06, Anonymous RainDrop said...

Toinen vinkki jos haluaa tehda isompia tacokuoria tuolla tavalla, on kaantaa se muffinsipelti ylosalaisin ja tehda sellaisista "normaalinkokoisista" tortillapohjista kuppeja niitten muffinssipellin kolojen valissa siina pellilla (tajusikohan tasta selityksesta nyt mitaan).

Mutta varoituksen sanana, etta niita isoja on itse asiassa aika hankala syoda, itse ajattin kokeilla noita pienenmpia ensi kerralla :)

 
At 11/6/14 10:41, Blogger Betoni said...

Tuli tätä testattua pico de gallon ja tortillalättyjen kanssa, oikein erinomaisen hyvää. Possun niskaa reilu 2 kiloa ja kolmisen tuntia keittelyä. Ei voi kuin kehua. Sattumalta vieras toi juuri Gato Negroa tullesaan - melkoinen yhteensattuma!

 
At 17/6/14 11:58, Blogger ulla said...

Ah, Gato Negro! :)
Superhyvän näköiset carnitakset. Nälkä tulee lukiessa!

 
At 18/6/14 22:41, Blogger Rosmariini said...

Voi ei, taas tuli mieleen pari uutta Gato Negro -muistoa. :D

 

Lähetä kommentti

<< Home




pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails