perjantaina, heinäkuuta 20, 2012

Matjes ja marsipaani

Minä olen mietiskellyt viime viikkojen aikana hyvin paljon silliä ja jopa syönytkin sitä ahkerasti, kun satuin tekemään työmatkan Saksan suuntaan. Silli oli ilmeisesti sesongissa, koska ravintoloiden ulkopuolella mainostettiin matjessillien saapuneen. Kaikkea sitä. Eihän silli ole mikään parsa, rapu tai uuden sadon viini.

Suomessa silli syödään lähes poikkeuksetta säilöttynä, ja minäkin luulin, että matjes tarkoittaa ainoastaan jonkinlaista maustelientä. Raholan syötävissä sanoissa kerrotaan kuitenkin, että hollanninkielinen sana maatjesharing on tarkoittanut alkujaan kesällä pyydettyä nuorta silliä. Sillimatkailu avartaa. Seuraavaksi voisin selvittää missä menee sillin ja silakan raja.



Pääsin maistelemaan silliä muun muassa Schiffergesellschaftissa, jossa hansakaupunkiin saapuneet merimiehet ovat kokoontuneet 1500-luvulta lähtien. Ilmankos kyseistä rakennusta pidetään yhtenä maailman perinteikkäimmistä pubeista. En olisi muuten uskonut, että tykkäisin sillistä yhdistettynä rusinoihin. Makeaa ja suolaista samassa haarukassa.

Yllä siis silliä kolmella tavalla tarjoiltuna ja sen yläpuolella ravintolan katosta riippuvia laivoja. Tai ainakin yksi laiva.

Silli selvästi maistuu lyypekkiläisille, sillä keskeisellä paikalla oli sillin varaan rakentuva pikaruokala. Muilta osin lyypekkiläinen pikaruoka noudatteli samaa linjaa kuin muuallakin Saksassa; kebappia (Lyypekissä usein tarjoiltuna tuutista, jossa myös ranskalaisia) ja currywurstia.



Lyypekki on ruokapuolella tunnettu lähinnä marsipaanistaan. Niederegger on valmistanut tuotetta 1800-luvun alkuvuosista alkaen. Minulla ei ole mitään marsipaania tai pähkinöitä vastaan, mutta en jostain syystä lämmennyt ihan ylettömästi Niedereggerin klassikkokakulle Nusstortelle. Muut kakut jäivät maistamatta, mutta piti marsipaania toki ostaa tuliaiseksi.

(Katsokaahan muuten Mondon artikkeli maistamisen arvoisista klassikkoleivonnaisista.)

Muuta opittua:
-Lyypekissä oli koiria lähes kaikissa ravintoloissa. Monilla terasseilla oli koirille ihan omia juomakippojakin.
-Terveysintoilu on Saksassa varsin runsasta. Söin yhdessä lyypekkiläisessä viherkuppilassa harvinaisen maistuvan lounassalaatin, jossa oli vaikka minkäänlaisia yrttejä mukana. Voiko salaatti maistua laventelilta vai mahtoiko makuaistini pettää?
-Lidli ei ole Saksan ainoa lidlimäinen kauppa. Aldi oli ainakin ihan samanlainen.
-Jos lähtee jonnekin vähänkään pitemmäksi aikaa, kannattaa vuokrata asunto eikä mennä hotelliin. Omassa 1800-luvulla rakennetussa kivitalossa asuminen oli aika juhlallinen kokemus. Näin oululaisena ei ole vaan tottunut siihen, että ohi menevät turistit toljottavat alakerran ikkunoista sisään.

Ai niin pssst. Kesäloma on yliarvostettu juttu. Ei ole ollenkaan hullumpaa lähteä aamukahdeksaksi töihin, kun kadun toisella puolella myydään tuoretta leipää ja lounaspiknikille löytyy paikka työpaikan viereisestä puistosta (lounasnäkymistä ks. ylin kuva). Ehkä pidän tästä lähtien lomani vasta marraskuussa, kun kesä on muutenkin mukavaa aikaa.

15 Comments:

At 20/7/12 14:29, Blogger Virpi said...

Kuulin juuri viime viikonloppuna, että Tampereella on eräs lähiökuppila, jossa on ihan tarjolla koirille kaljaakin. Siis sellaistakin tehdään, ihan koirille tarkoitettua versiota! Hämmentävää, mutta hauskaa. Virvoiketta sekä isännälle että uskolliselle hännänheiluttajalle :)

 
At 20/7/12 14:31, Blogger Rosmariini said...

Hmmm. Ei tullut muuten kurkattua, mitä niissä juomakipoissa olisi ollut tarjolla. :D

 
At 20/7/12 14:40, Blogger Kotiharmi said...

Hämmennyin hiiteen, kun otsikon perusteella ajattelin, että on matjes ja marsipaani jotenkin täräytetty yhteen annokseen. Hotkin tekstin, jotta asia selviäisi. Huh, ei ollut. Mutta rusinoita!!! Eivät näyttäneet semmoisilta räjähtämäisillään olevilta lionneilta rusinoilta sentään.

Yhdellä kaverilla oli muuten koira, joka tykkäsi hulluna kaljasta. Ei raatsittu koskaan pippaloissa testata, että paljonko joisi :)

 
At 20/7/12 14:41, Blogger Hannele said...

Lyypekki oli mainio paikka! Kahvipuodissa oli marsipaania, jonka mainostettiin olevan parempaa kuin Niedereggerin. En tiedä, en maistanut kumpaakaan.


ps. Piti juoda itse kaikki mojitot, kun et ehtinyt piipahtamaan.

 
At 20/7/12 14:42, Blogger Hannele said...

Tuo kaljahomma jäi siinä määrin mietityttämään, että pitää testata joisko meidän koira vaikka ruotsalaista lättöliä :)

 
At 20/7/12 15:07, Blogger Rosmariini said...

Kotiharmi: :D Olisikohan tässä ihan uudenlaisen aluevaltauksen paikka. Minulla on sitä marsipaania jemmassa, jos ostaisi kaupasta kaveriksi purkillisen matjessia. Juurihan pääsin kehumasta, kuinka mukavalle suolainen ja makea maistuvat yhdessä.

Hannele: Mojito jäi kyllä mietityttämään. Oishan se ollut mainio sauma pienelle oululaisten ruokablogien etämiitille. Sinä et ole vissiin vielä Lyypekistä kirjoittanut?

 
At 20/7/12 19:01, Blogger Hannele said...

En oo vielä kirjoittanu mistään reissun pätkästä mitään (oon möyriny pihalla, jee). Lyypekistä en ehket kirjoitakaan, siellä oli kelit niin kohillaan, että laitettiin itte ruokaa joka päivä. Torilla juusto- ja munatiskit oli hyvät!

Niitä lidlimäisiä ei-lidlejä oli muuten vaikka kuinka paljon eri nimillä. Yhteistä oli kaupan muoto ja linjattomuus. Sulassa sovussa siellä oli vierekkäin uudet(?) perunat, pyjamat, vasarat, multapussit ja eineslihikset. Kaikki yhdestä kaupasta, kuinka kätevää ;)

 
At 20/7/12 20:30, Anonymous Anonyymi said...

...missä menee silakan ja sillin raja? Olen kuullut, että raja menee Tanskan salmissa Kattegat ja Skagerack. Silli länsi- ja silakka itäpuolella

 
At 20/7/12 21:05, Anonymous Anonyymi said...

hmm, ei ihan noin. 1500-luvulla kuningas, (joka oli myös meidän kuninkaamme :-) määräsi että kalat jotka pyydetään Kalmarista Puolan rannikolle vedetyn viivan itä-pohjoispuolella kutsuttaisiin silakoiksi (strömming) ja ne jotka pyydetään etelä-länsipuolella kutsuttaisiin silleiksi (sill).

http://www.nrm.se/faktaomnaturenochrymden/djur/fiskar/sillellerstromming.216.html

terv.
Maria

 
At 20/7/12 22:49, Blogger Annika said...

Jos en ihan väärin muista niin silakka on sitä, joka on pyydetty Itämereltä ja silli taas Atlantin puolelta. Siinä se ero!

 
At 20/7/12 23:14, Blogger Kotiharmi said...

Jäänpä jännityksellä oottamaan, että onko kesäpiknikillä tarjolla marsipaanikuorrutteista matjesfilettä tai jotain muuta yhtä eksoottista :))

 
At 22/7/12 16:40, Blogger Rosmariini said...

Kiitos kaikille sillitietämyksen jakamisesta. En tiennytkään, että kuninkaalliset mahtikäskyt ovat yltäneet tuommoisiinkin juttuihin, mutta mikä jottei. Silli on ollut arvokas kala ja kauppatavara.

Hannele: Kauppojen mainoslehtiset olivat myös suomalaisittain katsottuna hämmentäviä, kun normiruokatavaroiden seassa mainostettiin luontevasti viinapulloja. Kääk.

Kotiharmi: Sain viikonlopun jäljiltä jääkaappiin tillisilliä ja pippurisilliä, että nyt sitten vaan kokeilupuuhiin!

 
At 23/7/12 16:56, Anonymous Eetu said...

Mekin käväistiin ohimennen Lyypekissä pari viikkoa sitten, mutta ei perehdytty paikan ruokatarjontaan muuten kuin ostamalla yhdet crepesit kadunvarsikojusta (olivat ihan jees). Meillä oli koirat mukana, joten jos olisi tiennyt, että ravintoloihin voi siellä mennä koirien kanssa niin tiedä vaikka oltaisiin jossain ravintolassa pistäydyttykin.

Rusinan ja sillin yhdistämisestä tuli mieleen, että olet(te)ko lukenut Mark Kurlanskyn kirjaa suolasta (suomeksi Liken kustantama); siinä oli ruotsalaiset (ja suomalaiset) mainittu siinä mielessä outona kansana, että he tykkäävät yhdistää suolaisia ja makeita makuja samaan ruokaan?

 
At 23/7/12 18:58, Blogger Rosmariini said...

Heh, yhteensattumaa. Minulla on just parhaillaan tuo Suola-kirja luettavana, mutta en ole edennyt siinä vielä suomalaisiin asti.

Lyypekki oli kyllä maailman koiramyönteisin paikka. Koiria näkyi myös ns. "paremmissa" paikoissa, siis muuallakin kuin jossain terasseilla. Esim. tuolla Schifferissä näin sisälläkin yhden. Ja Vai-nimisessä paikassa yllätyin, kun joku pariskunta nousi pöydästä ja samalla pöydän alta tuli iso saksanpaimenkoira.

 
At 31/7/12 15:49, Anonymous Anonyymi said...

Vaikkei mitenkään liity Lyypekkiin, mutta Saksaan kumminkin: Saksassa Ikea myi silliensä, lohiensa ja katkistensa seuraksi luomuviiniä ja kuohuviiniä! Kätevästi kaikki kerralla, niin huonekalut kuin syötävätkin ;)
Melian

 

Lähetä kommentti

<< Home




Instagram

pastanjauhantaa(at)gmail.com


Powered by Blogger

Related Posts with Thumbnails