Ruokakirjojen uusinta uutta

Postipoika on ollut viime aikoina harvinaisen ahkerana pakettiensa kanssa (meistä tulee tätä menoa postintätien kanssa vielä oikein hyvät kaverit). Meikäläisen kannalta kaikkein mukavimpia ovat sopivan kovat kirjapaketit, ja niitäkin on onneksi viime aikoina riittänyt.

Ruokatorstai-kirja on ollut jo neljän vuoden ajan yksi eniten selailemistani keittokirjoista (kirjan kuukausittainen jako on vaan niin toimiva!), joten ilahduin tietenkin kuullessani, että nyt on julkaistu myös Ruokatorstain joulu. Kirja jatkaa ulkoiselta ilmeeltään ja yleiseltä meiningiltään edeltäjänsä hengessä, joten mikäpä sitä on selaillessa.

Vaikka tuleva joulukuu on töiden puolesta tänä vuonna tavallista kiireisempi, aion kuitenkin ehtiä kokkaamaan kirjasta vaikka mitä. Listalla on jo ainakin jääkellarinlohi, joululimppu ja salmiakki-suklaatryffelit.

Toinen blogin kautta saatu kirjauutuus on Helena Hallenbergin & Irmeli Perhon Ruokakulttuuri islamin maissa.

Aiemmin tänä vuonna täällä Pastanjauhannassa pohdittiin Egyptin-matkan jälkitunnelmissa islamilaisen maailman ruokakulttuuria (sekä eri maiden välisiä yhteneväisyyksiä), joten tuon kirjan lukeminen on mukavaa jatkoa senaikaisille pohdinnoille. Kirja esittelee ruokakulttuurin lisäksi myös nautintoaineita, eli ihan kiinnostava päästä lukemaan, mitä alkoholia välttelevät muslimit nauttivat huvituksekseen. Kahvia nyt ainakin.

Kirjassa on runsaasti myös suomalaista näkökulmaa. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka hyvin suomalainen ravintolakulttuuri heijastaa suomalaisten maailmankuvan avartumista. Meidän lapsuudessamme monet olivat matkustaneet Välimeren maissa, ja samaan aikaan oli suosittua käydä Suomessakin pizzalla italialaistyylisissä pizzerioissa. Nyt kun monet suomalaiset suuntaavat kauemmaksi vaikkapa Thaimaahan, on thaimaalaisiin makuihin mukava törmätä aina silloin tällöin Suomessakin:

"Suomen tiettävästi ensimmäinen Lähi-idän ruokakulttuuriin keskittynyt ravintola oli Helsingissä vuonna 1982 perustettu ja edelleen toimiva turkkilainen ravintola Ani, jossa on alusta asti ollut seisovan pöydän lisäksi itämaista tanssia. Varsinaiseksi buumiksi tulivat kuitenkin 1980-luvulta alkaen kebab-ravintolat, joissa usein tarjoillaan kebabin lisäksi pitsaa. Pikaruokaloiksi muuttuneiden kebab-paikkojen suosion syynä on kenties se, että ne sopivat hyvin nakkikioskiperinteeseemme; sisältäähän kebab-annos suomalaisille tärkeät elementit eli leivän ja lihan ja usein vielä perunan rasvaisten ranskalaisten muodossa. Toki kebab-annos on terveellisempi kuin perinteinen lihapiirakka tai hotdog, varsinkin kun siihen tulee tuoreita vihanneksia. Myös tataarien pärämätš-piiraita myydään grilliruokana - jälleen suomalaisittain sinapin ja ketsupin kera."

Myös kirjan resepteille on ihan varmasti käyttöä, koska olen muutenkin kovasti tykästynyt muun muassa marokkolaisiin makuihin. Kirjapaketin mukana tuli jauhettua juustokuminaa sekä vihreää kardemummaa, joten maustepuolikin on aika lailla kunnossa (kiitokset kustantajalle!).

Ehkä kokeilen sitten ensi alkuun noita tataarien lihapiirakoita (tai mahdollisesti samasta ohjeesta sovellettuja perunapiirakoita), kun pärämätš ei ole minulle entuudestaan ollenkaan tuttu ruokalaji. Onko joku muu päässyt niitä maistamaan?